Sateinen Kalle-päivä

Tänään sataa. Himppu teki postinhakureissun innostuneesti sateenvarjon kanssa. Se lörpöttää joka suunnasta ja on rikki, mutta se on hyvä, koska se on isoveljien vanha. Olisi myös uudempi, mutta se ei kelpaa. Himppu ja Purre ovat avanneet Kallejen (eli pandojen) hoitolan. Innostus syttyi, kun he saivat kaverini lapsilta pari vähälle leikkimiselle jäänyttä pandaa. Sen jälkeen muistin itse, että kun oli lapsi isoisäni bemarin hattuhyllyllä oli WWF:n panda ja että hän antoi sen minulle, kun hän luopui autostaan. Seurasi yhden illan verran raivokasta etsimistä pimeässä varastossa, mutta tadaa! Löytyi! Tämä Panda alkaa olla jo eläkeiässä, Himppu risti sen Vanhaksi Kalleksi. Kyllä on muuten ennen laitettu vähän eri kamaa pehmoeläinten sisään. Pesin Vanhan Kallen ja laitoin kuivauskaappiin kuivumaan, se kökötti siellä kuusi tuntia, ennen kuin se viimein oli kuiva. Vanha Kalle on painava ja jämerä kaveri. Ihan erimaata, kuin Ikean höttöiset Kallet.

Tässä pandahoitolan tämän hetkiset asukit. Takarivissä Kalle ja Kalle, Vasemmalta Vanha Kalle, Pikku-Kalle ja Pikku-Kalle ja edessä Vauva Kalle. Adoptoimme mielellämme hoitokotiin lisää Kalleja, jos jollain on!

Kalle ja hänen ystävänsä Kalle

Kun aikanaan odotin Himppua yksi nimivaihtoehdoistamme hänelle oli Kalle. Poika syntyi, eikä näyttänyt lainkaan Kallelta, joten loppu on historiaa. Olen kuitenkin huomaamattani ilmeisen mieltynyt nimeen Kalle, sillä viljelen sitä puhuessani lapsille erityisen paljon. Esimerkiksi, kun Himppu juoksee kahluualtaasta eteeni ja sanoo: Ota sykkyyn! Vastaan hänelle, että: En ota tollasta märkäkallee, äiti hakee pyyhkeen. Tai kun Purre vetää kilaria keittiön lattialla saatan sanoa, että: Miten susta tuli nyt tollanen kiukkukalle. En ollut kiinnittänyt tähän aiemmin huomiota, mutta sitten lapset saivat ihanat pehmoiset pandakarhut ja Himppu ilmoitti ykskantaan, että: Kalle on tullu. Päivän isoveljensä kallettelua kuunneltuaan Purre alkoi myös sanoa pandaa rutistaessaan: Kaaaaaaaaale.

Mies tuli keittiiön ja totesi, että meillä on nyt sitten kaksi identtistä pandaa, joiden nimet on Kalle ja Kalle. Erikoista tässä on se, ettei asia tunnu häiritsevän pikku-ukkoja yhtään. Syykin selvisi. Leikkasin pandoista tuotelaput irti hieman eritavoin, joten itse asiassa kykenen tunnistamaan kumpi on alunperin ollut kumman. Lisäksi Purren panda on jo vieraillut lätäkössä ja auton lattialla ja se "vähän" näkyy. Huvittavaa tässä nyt kuitenkin on se, että pojat tunnistavat itse kumpi Kalle on kumman. Tämä selvisi meille, kun yritin saada Himppua päiväunille ja hän vaati Kallea viereensä. Kävin nappaamassa sohvalta pandan ja vein sen hänelle. Hän otti sen ensin kainaloonsa, mutta ilmotti sitten: Vauvan Kalle. Tästä ei päästy yli ennen kuin olin hakenut Himpun autoon jääneen Kallen tilalle. Teimme myös pienen testin ja asetimme Kallet vierekkäin lattialle. Sen jälkeen sanoin Purrelle, että: Tuo vauvan Kalle äitille. Ja se oikeasti toi sen oman Kallensa. Onkohan niissä joku oma haju? Olen todella fasinoitunut tästä. Kalle ja Kalle ovat mahtavat veljekset.

Mikäli kaipaat omaan elämääsi Kallea, identtisiä veljiä on ainakin vielä myytävänä osoitteessa:

http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/30221316/