Omppuja

                  

Rauhalassa on aivan uskomaton omenavuosi. Meillä on siis vain kaksi isoa puuta, mutta tänä syksynä ne tuottavat hedelmää enemmän kuin koskaan ennen. Töntöt viihtyvät omenapuiden alla. Se on jännää. Tänään Himpun hiuksiin tippui oksalta hämähäkki. Se oli vähän liian jännää. Meille on tullut tavaksi hakea aamupalan kaveriksi omppu suoraan puusta. Uniset töntöt tallustavat terassilta omenapuiden luokse ja nappaavat itse haluamansa yksilön. Vauvalla on vaikeuksia, koska hänen halajamsa parhaat omenat ovat liian korkealla. Juuri nyt uunissa on varmaan viides omenakaurapaistos kuluneen kahden viikon aikana. Se on niin hyvää, että ei haittaa vaikka välipallalla on ollut miltei samaa settiä päivä toisensa jälkeen. Toissapäivänä välipalalla oli hedelmäsalaattia. Himppu katsoi annostaan epäuskoisen ja sanoi: Mitä hitsiä missä mun omenakakku on? Lapset tottuvat näemmä helposti vallitseviin olosuhteisiin. Pötin vanha mustavalkoinen huppari on Himpulle ihan liian iso, helma on polvissa, mutta voi kuinka hän sitä rakastaakaan. Se on pehmoinen ja lämmin. Menneellä viikolla lämmitettiin jo takkaakin useaan otteeseen ja iltaisin työnsin haikeana makuuhuoneen ikkunan kiinni. Nukuimme kuukauden verran ikkuna sepposen selällään joka ikinen yö. Voi kesä, kuinka tulen sinua kaipaamaan.

Elokuun horrorit

 Tämä viikko on viimeinen niistä, jotka jo heinäkuussa nimesin elokuun horroriksi. Kolmeen viikkoon on mahtunut tuhat asiaa. Tänäänkin juoksin pää kolmantena jalkana koko päivän ja yllätin itsenikin sillä kuinka paljon sain tehdyksi. Huominen on vielä tiukka, mutta sitten vähän helpottaa. Onneksi on kaksi innokasta assaria. Töntöt ovat vähän nuhaisia. Syksyä ollaan valmisteltu. Vaatehuone siivottu liian pienistä kamoista. Myyty tarpeetonta kamaa pois. Pihassa on moottorisaha soinut ja puita kaatunut. Tarkoituksemme on lisätä ns. käyttöpihan osuutta. Meillä on iso takatontti täysin käyttämättä, se on joskus tarkoitus myydä, kun osayleiskaava siunaa meidät olemassa olollaan. Löysin kaappiin änkemäni syysvaatteet Himpuralle. Ukkeli oli innoissaan, varsinkin kun oli juuri haikeana hyvästellyt monet lempi kamat ja antanut ne vauvalle.

Eilen kerettiin Millan ja minien kanssa Ikeaan. Tykkään Ikean paperiosastosta. Ostin musitilappuja ja tähtiklemmareita. Ne olivat heräöteostoksia, sillä oikeasti menin hakemaan Mästerby-porrasta. Se on muotoilultaan upea, kierrätetystä muovista valmistettu koroke. Juuri sopiva meille. Vauva jo käyttääkin sitä veskissä käsipesulla. Kun kaivelin vaatteita löysin myös nämä jo unohtamani Rebecka Kiffin pandajutut. Lasten peite ja tyynyliina kelpasivat vauvalle. Ukkeli nukahti niihin illalla iloisin mielin. 

Fotobomber, tarkoitus oli kuvata porrasta, mutta tähän tulikin meidän Börjen naama :)

Syyskiirettä

Syksy on alkanut rytinällä. Kirjaimellisesti. Koulut, harrastukset, työjutut, kaikki tulivat samaan aikaan. Tulevana syksynä julkaistaan kaksi kirjoittamaani kirjaa, joista toinen on jo painossa,mutta toisen taitto- ja kuvajutut työllistävät vielä. Olenkin yrittänyt varastaa itselleni jokaisen pienenkin hetken asian edistämiseksi. Tosin eilen, kun soitin kuvaluvista Yleen, vauva oli piirtänyt Onnin oven täyteen "kaloja". Ja tänään kun taistelin skannerin kanssa Himppu oli hakenut itsenäisesti mehua ja koko keittiön lattiat lainehtivat. Mutta ei se mitään, hyvällä mielin ollaan kaikki ja odotetaan kirjoja kuin kuuta nousevaa.

Eilen sovitettiin kaikki kengät, pipot ja hanskat sekä ulkovaatteet. Onneksi kaikki Himpun viime vuoden kamat menevät vauvalle. Himpulle pitää kuitenkin hankkia talvikengät, lenkkarit, talvitakki ja toppahaalari. Välikausihaalarit ostettiin viime keväänä, joten ne on sopivat. Huh. Sama operaatio pitäisi tehdä vielä tönttöjen vaatehuoneelle. Ihan mielettömästi vaatetta, mikä ei käy enää vauvallekaan. En ole hankkinut Himpulle vielä miltei mitään syysvaatetta, vaikka kaapin siivoamisen jälkeen tilanne voi olla aika karu, paljon on varmaan semmosta mikä ei enää mahdu. Jaa, yhden kollegepaidan ja t-paidan ostin Orange mayonnaisen alesta jo kesällä. Vielä kun muistaisin, mihin olen ne laittanut. Perus kollegehousuja löysin Himpulle lastenvaatekirppikseltä Kirkkonummelta tosi edulliseen hintaan ja sattumalta oli näitä meidän värejäkin mustia ja harmaita. Meidän eteinen on tällä hetkellä täynnä sänkyjä. Appivanhempani muuttavat pienempään asuntoon ja myytävää on pinnasängyistä ja keinutuoleista lähtien. Himppu ehdotti, että mummun eteiseen tuoma pinnasänky voisi jäädä siihen lepäilypaikaksi, jos alkaakin väsyttää, kun pitää laittaa kenkiä jalkaan. Hän on syksyn tultua innostunut taas puisesta leikkikamerastaan, jonka joulupukki toi viime vuonna. Vauva on vihreä kateudesta ja meinaa toivoa lahjaksi ihan samanlaisen. Hänen pukkilistassaan on jo kaksi tuotetta: kamera ja rummut. 

Wauhtitemmellys

Lauantaina töntöt ja Lilli kävivät tutustumassa Liikuntastudio Wauhtiin, joka on ihan tässä meidän lähellä. Huvittavaa, että pääsimme sinne vasta nyt, vaikka matkaa on kokonaiset 300 metriä ja paikka on ollut avoinna varmaan pari vuotta jo. Parempi myöhään. Tyypit osallistuivat Wauhtitemmellykseen ja sanotaanko, että toiset jorasivat reippaammin kuin toiset. Lilli oli kuin vanha tekijä, soitteli ilmakitaraa ja sheikkasi minkä kerkesi. Purre istui koko tunnin ajan kädet korvilla seinän vieressä. Tämän pieni ukko, joka siis kasvaa kuusipoikaisessa perheessä oli sitä mieltä, että tunnilla oli liian kova meteli. Kaikkea kanssa. Himppu oli ihan paniikissa ensimmäiset 37 minuuttia, mutta meni lopuksi mukaan (kun tuli Hevisauruksen biisi) ja oli sitä mieltä, että oli kivaa. Himpulle ominainen hitaasti lämpiäminen on joskus ongelmallista siinä mielessä, että yleensä juttu on jo ohi, kun hän vasta pääsee fiilikseen. Hänellä on selvästi elämässään hitaampi flow. Wauhdissa oli myös kiva muksuparkki töntöille aikuisten jumppien ajaksi. Tutustumisen arvoinen paikka, menkää käymään! Wauhdin löydät täältä.

Hippokisat

Viime torstaina viisi meidän pojista osallistui Veikkolan Veikkojen ja Osuupankin järjestämiin Hippokisoihin. Päivä oli tosi kiva ja kaikki pojat pärjäsivät omissa lajeissaan. Kotiin kannettiin viisi mitalia. Vauva juoksi pronssia 40 metrillä, Onni kultaa 400 metrillä, Juho ja Roope ylsivät kuulantyönnössä hopealle ja pronssille. Juho oli meidän tuplamitalisti, sillä hän juoksi lisäksi pronssimitalin. Himpun juoksusuoritus oli vailla vertaa. Hän pomppi kuin iloinen kaniini mennessään ja nauroi koko makan. Kun isä myöhemmin kyseli, mistä hän keksi hypähdellä juoksun lomassa Himppu vastasi, että se oli paljon kivempaa niin. No niimpä. Tosi hauska päivä oli, isommat pojat suorittivat juoksun kaatosateessa, mutta onneksi se oli illan viimeinen laji. Kun päästiin kotiin saunottiin pitkään ja nukuttiin ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun niin, etteivät ikkunat olleet koko yötä auki. Ensi viikolla on tarkoitus juoda mitalikahveja. Ihanaa, että tämmöstä vielä järjestetään lapsille, vaikkei yleisurheilu tällä hetkellä olekaan mikään in-laji, ainakaan johonkin parkouriin verrattuna. Osuuspankit järjestävät Hippokisoja ympäri Suomea, menkää ihmeessä kokeilemaan! Pahoittelen, että tönttöjen juoksukuvissa on vähän erikoiset rajaukset. Jouduin leikkaamaan niistä muut kilpailijat pois. 

Pötin ilta

Meidän pieni Pötti täytti 11 vuotta alkukuusta ja tänään poikaa juhlitiin sukulaisten ja ystävien kanssa. Sankari sai itselleen mieluisia lahjoja roiman kasan. Iloitsen siitä, että kun ikään karttuu toiveet järkevöityvät koskemaan lähinnä vaatteita ja ituneslahjakortteja, futisvermeitä, leffoja ja kirjoja. Kuvissa viidesluokkalainen poseeraa suosikkilahjansa kanssa, joka on isoisoäidiltä saatu Hollisterin reppu. Koska Hollister on nyt se juttu, ihana Milla oli taikonut Pötille hupparikakun Hollister-logolla. Tykkään kauheasti järkätä juhlia, vaikka inhoan siivoamista, mutta nautin hirveästi, kun meillä on porukkaa. Oli niin mukava nähdä taas kaikkia ja sain pidellä pientä alle kuukauden ikäistä kummityttöänikin niin kauan, että Purre tuli mustasukkaisuudesta lähes epätoivoiseksi. Juhlavieraille oli tarjolla hupparin lisäksi voileipäkakkuja, kakkutikkuja ja omaa erikoisuuttani Pötin lepyttelykakkua. Mukava ilta, kiitos kaikille!

Arki

Ensimmäinen arkiviikko on lähtenyt käyntiin. Yhtäkkiä keittiön seinällä oleva perhekalenteri täyttyi taas kymmenistä harrastus-, matsi- ja koeviikkomerkinnöistä. Sunnuntaina surin koulun alkamista. Kesä on ollut niin huolentonta löllöilyä pullollaan, mutta kai tähän rytmiin taas pääsee kiinni, kun sääkin kääntyy helteistä viileämmäksi. Eilen illalla oltiin tönttöjen kanssa katsomassa isoveljien futismatsia. Kannustajat olivat innoissaan. Ainakin sen kolme minuuttia, kun pillimehujen juominen kesti. Himpulla oli tylsää, mutta vauva jaksoi kannustaa kirkkaalla äänellään: Onni, tee maali! Juokse, Pötti! Kuvien taustalla näkyvä aavikko on muuten meidän kotikylän "nurmikenttä". Alkaa jonkin verran näkymään kunnan säästötoimet kenttähuollossa.

Taikakoru ja tavallinen koru

Kesäkuun lopulla, Himpun syntymäpäivän iltana, menin toivottamaan hänelle hyvää yötä ja kävin hänen kanssaan seuraavanlaisen keskustelun:
-Äiti...
-No?
-Mä en saa unta kun mul on mietteitä.
-Mitä sä mietit?
-En tiiä oliks kivempaa et sain ötökkäboksin vai et oliks kivempaa et sain Jättiläiskallen vai et oliks kivempaa ku tuli tuutti?
-Pitääks sun päättää, aattelet vaan et oli kiva päivä.
-Pitää.
-Aha.
-Tuleeko Jättiläiskallelle paha mieli jos mä ajattelen, että ötökkäboksi oli paras?
-Ei.
-Miksei?
-No sille sopii se, että leikit päivällä boksilla ja iltasin se nukkuu sun vieressä.
-Mä tein sille tilan ahvenen viereen mutta sitten se litisti ahvenen, ni mä panin ahvenelle kääryleen ja otin sen tähän toiselle puolelle?
-Ai tollasen siteen vai?
-Joo koska se vaurioitu. Mut oikeesti panin vaan sen pyrstön vauvan sukkaan.
-Se on hyvä.
-Joo se on hyvä. Äiti?
-No?
-Voinko mä saada vielä yhden paketin?
-Sitten kun sulla on ne synttärijuhlat, niin sä saat varmaan monta pakettia.
-Kun mä olin toivonu yhtä juttua mitä ei tullu.
-Ai toivonut keltä?
-Itteltäni.
-Okei. Mikä se oli?
-Semmonen taikakoru et ku sen panee kaulaan ni ei tapahdu mitään.
-Ei tapahdu mitään?
-Nii sillee et se suojaa kaikelta just et hyttyset ei pure eikä pantterit ja sit vauva ei pysty kiusaa eikä tuu kylmä eikä pysty hukkaantumaan.
-Ai semmonen on olemassa?
-Joo siinä on karhu.
-Okei. Missä sä oot semmosen nähnyt?
-Mun mielessä.
-Aha. No mutta toivotaan, että sä joskus saat sellasen. Äiti vois yrittää tehdä semmosen itse.
-Ei sul oo taikavoimii vaik sä ootki äiti.
-No mistäs semmonen sitten saadaan?
-Luonnosta. Se tulee postissa ja sitten siinä päällä lukee Elmo Paanaselle.
-Okei.
-Semmonen iso karhu lähettää semmosen mulle.
-Sitten ei voi muuta kun odottaa.
-Se tulee varmaan vasta talvella.
-Miten niin?
-Juho sano, että se tietää aina siitä ku on mun synttärit et on ihan kohta joulu.

Himpuran toive karhukorusta jäi mieleeni ja aloin etsiä sellaista. Sopiva löytyikin lopulta hyväntekeväisyysjärjestön kautta. Pray4trax-koruja valmistaa tanskalainen Little Vikings ja kaikki tuotto koruista menee Trax-nimisen pojan hoitoon, joka sairastaa kystistä fibrioosia. Olisitte nähneet Himpun ilmeen, kun koru saapui. Siitä lähtien se on ollut hänen kaulassaan lähes joka päivä. Iltaisin hän kiinnittää sen sänkynsä kaiteeseen talteen sekä suojelemaan unta. Vauvan oli tietysti saatava oma koru. Siinä on leijona. Korujen takaosassa on magneettilukko joka aukeaa kun korua vetää. Tämä on turvallisuuskysymys, koru ei siis voi jäädä leikeissä mihinkään kiinni ja kuristaa kaulaa. 

Himppu on vakuuttunut karhunsa taikavoimista, mutta yhtä ponnekkaasti hän muistuttaa vauvalle, että vauvan koru on vain tavallinen, eikä siinä ole taikaa yhtään. Vauva ohittaa tällaiset kommentit yleensä nauramalla, mutta toissailtana, kun hän meni nukkumaan, näin kuinka vauveli kiinnitti leijonan sängyntolppaan juuri samoin, kuin isovelikin. Jospa siinä korussa sittenkin olisi taikaa, jota pikku-ukko ei vain ole paljastanut. 

Jos kiinnostuit Pray4trax-koruista löydät Little Vikingsin täältä. Alla vielä muutama ihana kuva heidän mallipojistaan.