Keittiöapulaisia ja kirkkotaulu

On ollut haipakkaa. Semmosta ei mitään, mutta kauheen paljon. Pieniä asioita, jotka täyttää päivät tukkoon. Yllä on kuva, jonka jaoin viikolla Facebookissa. Siinä on kiteytettynä meidän arkea mukavimmillaan. Pojat tekevät yhdessä ruokaa. On kiva, kun keittiö on täynnä pieniä kokkeja. 

Vauvasta on sukeutunut etevä salaattimestari. Parasta on se, että saa ihan minkä tahansa homman nakinsyömisestä salaatinrepimiseen. Kunhan on tärkeä osa keittiöhenkilökuntaa. Muistin muuten yhtäkkiä viime kesänä Snäcknäsissä ensi kertaa maistamani vuohenjuustokuutiot. Ne tuovat salaattiin tosi mukavaa vaihtelua fetalle. Suosittelen kokeilemaan. 

Maanantaina meillä oli hoitotönttöjä, kun Millan lapset Lilli ja Leevi olivat meillä päivän. Oli pakko ottaa tällainen kasvukuva. Kaikkien rivissä olevien välllä on melkein vuosi ikäeroa. Lilli on neljä, Himppu on kolme, Vauva on 2 ja Leevi on 1. Huvittava pieni rivistö. Himpulla on jalassaan Roopen vanhat kymmenen numeroa liian isot Spiderman-housut, mutta kun ne on niin makeet. Hän sanoi, että löperyys ei haittaa häntä. Ei vaatteissa, eikä hiuksissa. 

Olisin ihan valmis jo kunnon kevääseen, pääsiäiseen ja vappuun. Tuntuu, että talvi olisi kestänyt ikuisuuden. Sisustin kattien matkalaukkusänkyä. Löysin kaappeja tyhjennellessä maalauksen vuodelta 1957. Siinä on Hiittisten kirkko. Maailman ihanin kirkko, jos minulta kysytään. Se meni laukun kansiosaan juuri sopivan napakasti, joten edes kiinnitystä ei tarvittu. Manun mielestä se on tosi hyvä. 

Rolle on ollut masentunut. Se sai eilen poroa, kun meilläkin oli sisäfilettä ja tänään vain Latzia. Ei mene pienen kissan kaaliin tämmöset ailahtelut aterian tasossa. Hän on kulinaristi. 

Löytöjä

Meillä on ollut pieni vaatekaappiprojekti makkarissa, toisin sanoen laitoimme kaappeihin uuden ovet ja siinä yhteydessä tuli tyhjennettyä ne kokonaan. Aikamoisia aarteita löytyi kuten nämä Jo Hamin ihanat pupuvedokset. Olin unohtanut ne kokonaan, ostin ne vuonna 2013. Erikoista on se, että nyt kun muistin niiden olemassa olon muistan myös, että niitä oli kolme. Yksi on edelleen kadoksissa. Mutta kyllä se varmaankin vielä tulee esiin. Mies ahkeroi tänään ja laittoi taulut seinään. Ajatuksena on vuosien saatossa pikkuhiljaa rakentaa mustavalkoista kollaasia tuohon päätyseinälle. Ostin kehykset Ikeasta. Olen yrittänyt löytää lastenhuoneen tauluihin aina sellaisen kehysvaihtoehdon, jossa lasin tilalla on kirkas muovi. Tönttöjen huoneessa kun on tälläkin hetkellä meneillään brontosaurusleikki. Taulut lentelevät helposti lattialle ja saavat lennelläkin, kun vaaraa sirpaleista ei ole. Kuvat itse lastenhuoneesta on tylsän kelmeitä. Luonnonvaloa on joku nanosekunti nykyään ja kaikkeen tulee tuollainen kellertävä heijastus. Ihanaa löytää jotain, mikä olemassaolon on kokonaan unohtanut, ihan kun olisi hankkinut jotain uutta!

Piilosilla

Tänään oli semmonen ihmeellinen tapaus, että Rauhalaan tuli kevään ensimmäiset tulppaanit. Mies selvitti tärkeän tentin ja olin niin ilahtunut, että hakiessani kissanruokaan Platagenista (juu, luit ihan oikein.) nappasin rehutkin matkaan. Pienet kissanpojat innostuivat puskasta niin, että siinä riitti ihmettelemistä ja leikkimistä pitkälle iltapäivään saakka. Tässä alemmassa kuvassa kisut leikkivät piilosta. Manu on jääjä ja laskee silmät kiinni ja Rolle on mennyt piiloon. Ihanaa kevättä!

Tee se itse -matkakortti

Olen varmaan joskus kertonutkin, että Himppu on erityisen viehättynyt junamatkailuun. Hänestä on suorastaan tylsää, jos joskus saammekin kyydin kauppaan, eikä tarvitsekaan kulkea junalla. Himppu ihaili pitkään isompien matkustajien matkakortteja, jotka kiiltävissä koteloissaan piipittivät, kun ne nosti leimauslaitteen eteen. Niinpä hän toivoi joulupukilta omaa matkakorttia. Mietin pitkään miten tämän toteuttaisin, sillä Himppu on kolme vuotiaana siis ilmaismatkustaja, eikä hänelle ollut tarjolla mitään varsinaista matkakorttia. Ratkaisu löytyi kuitenkin, sillä konduktöörit antavat pienille matkustajille junamatkoilla pahvisia lastenlippuja ja sellainen sujahtaa juuri sopivasti muovisen matkakorttikotelon sisään. Himppu on niin ylpeä omasta kortistaan. Vitsi on siinä, että leimaamme kortit laitteessa yhtäaikaa, jolloin Himppukin saa nauttia koneen piip-äänestä. Muovisia matkakorttikoteiloita saa ilmaiseksi matkakorttien latauspisteistä kuten R-kioskilta. Ja lasten pahvisia matkalippuja, joissa seikkaievat muun muassa Muumit ja Risto Räppääjä, saa konduktööriltä myös ilmaiseksi. Budjetti siis nolla euroa, mutta riemu satakertainen! 

Kevään merkki

Muistatte varmaan mitä sanotaan pääskysestä? Minulla on oma kevään merkki ja se on se hetki, jolloin vauva kaivaa mustikkapipon esiin. Olemme käyneet asiasta keskusteluja viime päivinä, sillä annan hänen pitää pipoa vain kauppareissuilla, jolloin liikutaan autolla ja sitten meillä sisällä. Ulkoiluun harvinaisen hyvin ilmastoitu myssy on aivan liian kylmä ja sekös vauvaa kismittää. Kun katselin näitä kuvia mieleeni tuli kolme asiaa. Ensinnäkin: Kuvitelkaa, että ostin kuvissa näkyvät kengät Nella ja Nuttu -lastenkirpputorilta aikanaan hintaan 2,50€. Ne olivat ensin Himpulla vuoden ja nyt jo yli puolivuotta vauvalla. Hyvä ostos. Toinen huomioni liittyy kenkiin sekin. Uskomatonta, että vauva tosiaan omaksui viime syksyn aikana, että maailmassa on muitakin kenkävaihtoehtoja kuin huopikkaat. Ne ovat tietysti aina ykkösvalinta, mutta hän on oppinut pitämään muitakin. Edistystä. Olen taipuvainen kevyeen melankoliaan tai oikeastaan haikeuteen, kun ajattelen ajan kulumista. Nyt kun katson tätä kuvissa esiintyvää tönttöä ymmärrän lähipiirimme huvittuneisuuden siitä, että kutsumme edelleen tätä toukokuussa kolme vuotta täyttävää tappia vauvaksi. Mutta kun hän on se pahnanpohjimmainen. Kaikkein pienin meistä. Ja onhan hän nyt oikeastikin kamalan pikkuinen vielä. Kuulin tänään, kun Himppu sadatteli huoneessaan: Vauva, sä oot niin lapsellinen. Dinosaurus-ohjelma oli pipopäälle liikaa. Voin kun voisi hetkeksi painaa pause-nappulaa. Ei tarttis lasten yhtään kasvaa enempää. 

Sinisenä hetkenä

Himpun mielestä on surullista, kun joulu on ohi. Hän oli juuri kerinnyt tottua siihen. Pidin Himpun pyynnöstä muutamia joulujuttuja esillä vielä tämän viikon, mutta tänään korjasimme nekin yhteistuumin pois.

Himppu sai myöhästyneeksi joululahjaksi aivan ihanat villasukat. Mukavaa, kun joku tekee vielä sukkia, joissa on pitkät varret. Kerroin Himpulle, että pakkaslumi on niin kuivaa, ettei se kastele kunnon villasukkia. Päiväsaunan aikaan tätä oli pakko kokeilla. Äiti oli oikeassa, ukko riemuitsi. Nää on mun kaikkein ihanimmat villasukat, hän huokaili ja ojenteli jalkojaan. Oli mukavaa. Ihan kahdestaan. Muu miesväki ahkeroi futiksessa. Vauva joukon jatkona tietenkin. Illalla borschkeittoa. Mukavaa lauantaita!

Yöllä

Öisin Rauhalassa on niin hiljaista, ettei uskoisi samaksi. Kissatkin ovat iltahepulien jäljilta unisia. Tönttöjen yöpöydillä on vesimukit. Pötin huoneessa palaa joululahjaksi saatu R-kirjain, joka on kuin vanha valomainos. Kolmen aikoihin kuuluu yleensä pienien jalkojen teputus. Paljaat jalkapohjat läpsyttävät parkettiin, kun tönttö kerrallaan ilmaantuu viereen nukkumaan. Viime yönä Himppu ei ollut havahtunutkaan. Hän tuli aamulla hämmästyneenä huoneestaan ja totesi: Mitä vitsiä, mä olin nukkunu mun omassa sängyssä! En vaihtaisi näitä ukkeleita ikinä mihinkään.

Uusi vuosi

Tammikuun ensimmäisenä aamuna sänky on tönttöjä täynnä. Vauva nukkui kellon ympäri. Himppu mietti voivatko kissanpennut ja ihmiset olla veljiä keskenään. Tutuissa merkeissä alkaa tämä vuosi. Ihmetellään elämää. Huomenna ehkä kalasoppaa ja nakkia. Tämä on vauvan erikoisuus. Hän haluaa kalasopan kanssa yhden nakin. Mutta syö sen siis erikseen kylmänä. Se laitetaan siihen viereen. Leipälautaselle, samanlaiselle kuin missä isoveljillä on tummaa leipää. Viisi ruisleipää ja yksi nakki. Kunnon nakki, semmonen Snellmanin, jossa on 90% lihaa. Unohdettiin ostaa tinat. Tänään kaapista löytyi vahingossa yksi. Sulatin sen itselleni ja kippasin. Tuli vähän niin kuin pupun näköinen. Tulkintalista netissä sanoo sen tarkoittavan "Menestystä kaupungissa". Hmm. Tarkoittaakohan tämä sitä, että mun pitäisi välittömästi muuttaa, johonkin kaupunkiin, jotta alkaisin menestymään. Ja elämässä vai työelämässä vai molemmissa? Tätä pohdinkin sitten koko ensin yön. Ihanaa uutta vuotta kaikki tutut ja tuntemattomat. Tästä tulee hyvä vuosi.