Nukkumatti

Olen sillä tavalla onnekas äiti, että kaikki meidän lapset on olleet aina mielettömän hyviä nukkumaan. Nukkumaanmeno ei myöskään koskaan ole aiheuttanut mitään hirveää riitaa. Meillä on pikkulapsiperheeksi sillä tavalla ehkä aika poikkeukselliset nukkumaanmenoajat, että pienimmäisetkin menevät yleensä nukkumaan kymmenen-yhdentoista aikaan illalla. Ja heräilevät sitten aamulla noin kymmeneltä. Tämä rytmi sopii meidän perheelle hirveän hyvin. Olen itse iltakukkuja ja aamuisin mielellään valmistelen isommat lapset kouluun ennen kuin istun itse aamiaiselle pikkusten kanssa. On tosi helppoa, että toiset ovat jo ulkona ovesta, kun toiset vasta kömpivät unisina syliin.

Himppu on selkeästi jättämässä päiväunia pois. Silloin, kun saan hänet päikkäreille, en meinaa saada häntä ylös ja unet venyvät reilusti yli parin tunnin. Sitten illalla kukutaan. Olen siis päiväunienkin suhteen ottanut sellaisen asenteen, että laitan hänet nukkumaan, jos hän selvästi on sitä vailla. Levoton tai muuten väsyneen oloinen. Toimii ihan hyvin. Esikoiseni oli päiväkirjamerkintöjeni mukaan suunnilleen juuri kaksivuotias, kun hän päiväuniaikaan vain lauleskeli tunnin sängyssään. Ei siis väsyttänyt. Purreliini vetää tietenkin kunnon päikkärit. Hän nukkuu päiväunet yleensä ulkona vaunuissa. Himpun pyjama on muuten Gauharista. Minusta se on niin kaunis. Ja ihanan pehmeä. Nyt ainakin meillä on talo jo sen verran viileä, että nakupellenä nukkumista ei voi edes ajatella.