Oma nurkka

Pikkuhiljaa makuuhuoneen kulmaan rakentuu minulle oma nurkka, jossa on lehtipino, liput ja laput, kamera ja muita omia juttuja. Minulla on visio siitä miltä tämäkin nurkkaus lopulta näyttää. Hitaasti kuljen sitä kohti. Rakastan Peroban nappikoukkuja, joita meillä on mustina lastehuoneessakin. Valkoinen nappi pitää kamerani tukevasti paikallaan, vauvan käsien ulottumattomissa. Haaveilen siitä, että koti olisi joskus valmis, mutta toisaalta sitähän se omakotitalon kanssa on. Ikuista tuunaamista ja remontoimista. Silti innostun aina, kun joku pienikin asia saadaan tehtyä. Vaikka nappi kiinnitettyä seinään. Muistitaulu ei ole vielä omalla paikallaan. Laitoin sen vaan väliaikaisesti roikkumaan seinässä jo valmiiksi olleeseen naulaan. Kyllä minä senkin saan siirrettyä huomenna...tai ensi viikolla. 

Muistitaulu

Olen tänä syksynä tehnyt mielettömiä löytöjä mitä sisustamiseen tulee. Yleensä en löydä mitään, tai kun löydän se on joko mielettömän kallista tai muuten vaikeasti hankittavissa. Kirjoitin aikaisemmin, että makuuhuoneessamme on seinäpätkä, jossa on riemunkirjavia proppuja pienellä alueella miljoona. Nyt olen löytänyt juuri sen oikean jutun millä saan ne piiloon. Gauharin muistitaulu on juuri niin nätti, kuin olin kuvitellut. Harmaassa pellavakankaassa on täydellinen sävy, valkoiset nauhat ja hopeiset niitit viimeistelevät ajattoman kokonaisuuden. Voi kun malttaisin pitää taulun suht tyhjänä. Voin oikein kuvitella, kuinka alan hamstraamaan siihen vaikka mitä lippuja ja lappuja, buu jo valmiiksi. Mutta toisaalta, sittenhän se on tarkoituksensa mukaisessa käytössä. Laitan enemmän kuvia kun saan ripustettua seinälle. Gauharin muistitauluja on kahta kokoa, mutta he tekevät myös tilauksesta mittojen mukaan. Kangas- ja nauhavärejä on useita ja niittivaihtoehtojakin pari. Käykää tutustumassa! 

Nukkumatti

Olen sillä tavalla onnekas äiti, että kaikki meidän lapset on olleet aina mielettömän hyviä nukkumaan. Nukkumaanmeno ei myöskään koskaan ole aiheuttanut mitään hirveää riitaa. Meillä on pikkulapsiperheeksi sillä tavalla ehkä aika poikkeukselliset nukkumaanmenoajat, että pienimmäisetkin menevät yleensä nukkumaan kymmenen-yhdentoista aikaan illalla. Ja heräilevät sitten aamulla noin kymmeneltä. Tämä rytmi sopii meidän perheelle hirveän hyvin. Olen itse iltakukkuja ja aamuisin mielellään valmistelen isommat lapset kouluun ennen kuin istun itse aamiaiselle pikkusten kanssa. On tosi helppoa, että toiset ovat jo ulkona ovesta, kun toiset vasta kömpivät unisina syliin.

Himppu on selkeästi jättämässä päiväunia pois. Silloin, kun saan hänet päikkäreille, en meinaa saada häntä ylös ja unet venyvät reilusti yli parin tunnin. Sitten illalla kukutaan. Olen siis päiväunienkin suhteen ottanut sellaisen asenteen, että laitan hänet nukkumaan, jos hän selvästi on sitä vailla. Levoton tai muuten väsyneen oloinen. Toimii ihan hyvin. Esikoiseni oli päiväkirjamerkintöjeni mukaan suunnilleen juuri kaksivuotias, kun hän päiväuniaikaan vain lauleskeli tunnin sängyssään. Ei siis väsyttänyt. Purreliini vetää tietenkin kunnon päikkärit. Hän nukkuu päiväunet yleensä ulkona vaunuissa. Himpun pyjama on muuten Gauharista. Minusta se on niin kaunis. Ja ihanan pehmeä. Nyt ainakin meillä on talo jo sen verran viileä, että nakupellenä nukkumista ei voi edes ajatella.