On ollut haipakkaa. Semmosta ei mitään, mutta kauheen paljon. Pieniä asioita, jotka täyttää päivät tukkoon. Yllä on kuva, jonka jaoin viikolla Facebookissa. Siinä on kiteytettynä meidän arkea mukavimmillaan. Pojat tekevät yhdessä ruokaa. On kiva, kun keittiö on täynnä pieniä kokkeja.
Vauvasta on sukeutunut etevä salaattimestari. Parasta on se, että saa ihan minkä tahansa homman nakinsyömisestä salaatinrepimiseen. Kunhan on tärkeä osa keittiöhenkilökuntaa. Muistin muuten yhtäkkiä viime kesänä Snäcknäsissä ensi kertaa maistamani vuohenjuustokuutiot. Ne tuovat salaattiin tosi mukavaa vaihtelua fetalle. Suosittelen kokeilemaan.
Maanantaina meillä oli hoitotönttöjä, kun Millan lapset Lilli ja Leevi olivat meillä päivän. Oli pakko ottaa tällainen kasvukuva. Kaikkien rivissä olevien välllä on melkein vuosi ikäeroa. Lilli on neljä, Himppu on kolme, Vauva on 2 ja Leevi on 1. Huvittava pieni rivistö. Himpulla on jalassaan Roopen vanhat kymmenen numeroa liian isot Spiderman-housut, mutta kun ne on niin makeet. Hän sanoi, että löperyys ei haittaa häntä. Ei vaatteissa, eikä hiuksissa.
Olisin ihan valmis jo kunnon kevääseen, pääsiäiseen ja vappuun. Tuntuu, että talvi olisi kestänyt ikuisuuden. Sisustin kattien matkalaukkusänkyä. Löysin kaappeja tyhjennellessä maalauksen vuodelta 1957. Siinä on Hiittisten kirkko. Maailman ihanin kirkko, jos minulta kysytään. Se meni laukun kansiosaan juuri sopivan napakasti, joten edes kiinnitystä ei tarvittu. Manun mielestä se on tosi hyvä.
Rolle on ollut masentunut. Se sai eilen poroa, kun meilläkin oli sisäfilettä ja tänään vain Latzia. Ei mene pienen kissan kaaliin tämmöset ailahtelut aterian tasossa. Hän on kulinaristi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti