Teippi nenässä

En edes tiedä mistä alottaisin. No. Ensin mies halusi hääkuvan seinälle. Ostin sellaisen pienen kehyksen, johon menee 15x20cm kuva. Kauniin. Harmaan. Ei tollasta, sellanen taulukokoinen ja vanhat kehykset. Semmonen fiilis. Sitten mies keksii, että meillähän on hyvät kehykset itsellä, niihin vaan teetetään nyt kuva. Yritän selittää. että 50x70cm kokoinen hääkuva on valtava ja kierrellen perustelen, että ei siinä mitään, että hääkuva on esillä, mutta onko sen oltava suurin ikinä kenenkään näkemä kuva. Häviän. Tilaan kuvan. Kehykset eivät todellakaan ole mitään katevää tee se itse -mallia. Takana on liimalla kiinnitettyä paperinauhaa ja sellaisia metallisia kiinnikeitä, jotka on revittävä tongeilla irti. Sen jälkeen ne on vasaralla suoristetttava, että ne saa takaisin. Kehystysoperaatio vei minulta noin puolitoista tuntia ja kaksi sormea, tänä aikana mies käy saunomisen välissä hilpeästi kannustamassa. Sitten riidellään paikasta. Lopulta taulu saadaan seinään.

-On se valtava.
-Niin mähän sanoin.
-No ei se mitään. Se on hyvä.
-Ahaa.
-Sen nimi on "ettei totuus unohtuisi". Tuijottelet sitä nyt vaan siinä.
-Kiva.
-Mikä toi on?
-Ai mikä?
-Toi joku muovi tossa?

Kävelen taulun vierelle ja tajuan, että olen laittanut lasin väärinpäin. Sillä ei ole tietenkään mitään väliä. Paitsi se, että ulkopuolella oli pari tahraa ja nyt ne on sisäpuolella. Niin ja se, että lasiin oli joku läntännyt 2 sentin pätkän teippiä ja sekin on nyt siellä sisäpuolella mieheni nenän kohdalla. Vieressä on myös epäilyksiä herättävä pieni kädenjälki. Odotan tässä inspiraatiota, että alkaisin repiä kehyksen kiinnityksiä ja liimauksia taas auki. Ehkä jouluksi.