Ennen joulua muistin pari vuotta sitten Espoon Kierrätyskeskuksen muuttomyynnistä ostamani legopöydän. Se oli aika rikkinäinen, mutta jotenkin nostalgia-aalto pyyhkäisi niin voimakkaasti ylitseni, että ostin sen. Hinta oli huikeat 5 euroa. Siihen aikaan kun minä olin pieni vastaavia kapistuksia oli lapsien viihdykkeinä pankeissa. Muistan itsekin rakennelleeni ponien karsinoita palikoista, kun äiti hoiti asioita kassalla. Pöytä oli pitkään appivanhempieni varastossa, sillä ostohetkellä töntöt olivat tosiaan alle kaksivuotiata. Unohdin sen kokonaan, kunnes näin siitä vilauksen ja tajusin, että sehän on täydellinen joululahja nyt kun pojat ovat jo isompia. Pöytä on muovia, joten sen korjaaminen olikin melkoinen haaste. Voin rehellisesti tunnustaa, että en tehnyt sen eteen juuri, mitään, mutta alunperin oli vakaa aikomus tehdä kyllä. Olin jo hilannut pöydän naapurimme verstaalle tuunattavaksi, kun mykoplasma kaatoi koko perheen ja sanotaanko, että vertstaalle ehtiminen oli aika haastavaa. Niimpä meidän naapurinsetä korjasi ja maalasi pöydän töntöille ja siitä tuli kyllä aivan upea! Pojat on nököttäneet sen ääressä torneja tekemässä joka ikinen päivä.
Dinosauruksille löysin kivat hyllyt Ikeasta. Ne ovat oikeasti sellaisia tauluhyllyjä, mutta sopivat loistavasti tähänkin tarkoitukseen.
