Lastenhuoneessa

Ennen joulua muistin pari vuotta sitten Espoon Kierrätyskeskuksen muuttomyynnistä ostamani legopöydän. Se oli aika rikkinäinen, mutta jotenkin nostalgia-aalto pyyhkäisi niin voimakkaasti ylitseni, että ostin sen. Hinta oli huikeat 5 euroa. Siihen aikaan kun minä olin pieni vastaavia kapistuksia oli lapsien viihdykkeinä pankeissa. Muistan itsekin rakennelleeni ponien karsinoita palikoista, kun äiti hoiti asioita kassalla. Pöytä oli pitkään appivanhempieni varastossa, sillä ostohetkellä töntöt olivat tosiaan alle kaksivuotiata. Unohdin sen kokonaan, kunnes näin siitä vilauksen ja tajusin, että sehän on täydellinen joululahja nyt kun pojat ovat jo isompia. Pöytä on muovia, joten sen korjaaminen olikin melkoinen haaste. Voin rehellisesti tunnustaa, että en tehnyt sen eteen juuri, mitään, mutta alunperin oli vakaa aikomus tehdä kyllä. Olin jo hilannut pöydän naapurimme verstaalle tuunattavaksi, kun mykoplasma kaatoi koko perheen ja sanotaanko, että vertstaalle ehtiminen oli aika haastavaa. Niimpä meidän naapurinsetä korjasi ja maalasi pöydän töntöille ja siitä tuli kyllä aivan upea! Pojat on nököttäneet sen ääressä torneja tekemässä joka ikinen päivä.

Dinosauruksille löysin kivat hyllyt Ikeasta. Ne ovat oikeasti sellaisia tauluhyllyjä, mutta sopivat loistavasti tähänkin tarkoitukseen.

Remppapäivä

Aamulla kymmeneltä aloitettiin ja vasta lopetettiin. Päivään kuuluin laminaatin ja listojen asennuksen lisäksi reissu Bygg maxiin ja Ikeaan. Ilta kasattiin vaatehuoneen uusia hyllykköjä. Kyllä kohta kelpaa. Olen niin onnellinen, että voisin tehdä kärrynpyöriä! Huominen meneekin viikatessa ja järjestellessä. Yhtä pientä synttärisankariakin käydään onnittelemassa.

Tyhjennys

Tässä päiväni saavutus. Olen tyhjentänyt sänkyjä vaille koko lastenhuoneen. Vaatehuone oli pahin. Kuinka paljon kamaa voi olla?! Huomenna se alkaa, hartaasti odottamani lattiaremppa. Jipii! Se on toiseksi viimeinen osuus lastenhuoneen remontissa. Viimeisenä pitäisi laittaa vaatehuone sisuksiltaan uuteen ja toimivampaan kuntoon. Lapset ovat olleet tavarashowsta ihmeissään. Vauva on paniikissa kantanut kamojaan takaisin huoneeseen ja huutanut jämäkästi: Äiti ei ota!

Liitutauluovi

Kun asuin 2000-luvun alkupuolella Pötin kanssa kaksin rivitaloasunnossa, hänen huoneessaan oli aika kasarit vaatekaapinovet ja mietin mitä niille tekisin. Päädyin maalaamaan ovet liitutaulumaalilla, joka silloin liki kymmenen vuotta sitten, oli tosi uutta. Olin tuunaukseeni kuitenkin niin tyytyväinen, että päätin toteuttaa saman asian töntteröiden vaatehuoneenoveen. Koululaiset piirtelivät vähintään yhtä innostuneina, kuin oven varsinaiset omistajatkin. Himppu hihkui vauvan taiteilua seuratessaan: "Kato äiti, vauva piirsi madon."

Lastenhuoneen päiväpeitteet

Muistatteko, kun kerroin, että meidän perheessä olisi kaikki sängyt petaamatta, jos Ava roomin päiväpeitteitä ei olisi keksitty! Jos missasit Ava room postauksen viime kesänä, voit lukea sen täältä. Perjantaina posti toi kauan odotetun paketin, jossa oli pikkuisten sänkyjen uudet päiväpeitteet ja voi, kuinka kauniit ne on! Kuosi on Marimekon Juhlaraita. Kuvia varten Himppu petasi molemmat sängyt. Oikein testasin häntä. Kertoo siis siitä, että helppo vetoketjusysteemi toimii pienilläkin lapsilla, isommista laiskimuksista puhumattakaan. Minusta on ihanaa, että petivaatteet säilyvät puhtaana, kun kissat eivät loikoile niissä pitkin päivää, eikä pienten sukkien hiekat kulkeudu lakanoihin. Alla voi myös olla millaiset pussilakanat vaan, eikä tarvitse huolestua niihen sopivuudesta huoneen kokonaisilmeeseen. Onnellinen minä.

Pikkuhiljaa

Yksi pieni osio pienten miesten huoneesta on valmiina. Ikean lokerikko on maailman paras kätkemään epämääräiset leluröykkiöt sisäänsä. Kevyet korit ovat turvalliset vauvankin nykiä alas. Vanha opetustaulu on hankinta, josta olen tänä vuonna riemuinnut kaikkein eniten. Etsin vuoden päivät kuva-aiheeltaan, väritykseltään ja hinnaltaan täydellistä yksilöä ja löysin sen Lundagårdista. Molempien poikien yksivuotiskuvat roikkuvat seinällä veneköyteen ripustettuna. Puiset nappikoukut ovat minusta söpöt. Niitä monessa eri värissä ja ne on puuta! Nahkanauhalla on tehty nupin keskelle pienet ompelupistot. Ostin koukkuja kerralla monta. Olen varma, että niille on käyttöä muuallakin. Hirvet tuovat muistoja Tukholmasta. Norsuvanhus on poikien univartija, sille toivotetaan joka ilta hyvää yötä. Muksujen huoneen lattiaremotti on edennyt siihen vaiheeseen, että laminaatit odottavat jo eteisessä. Kohta, ihan kohta on valmista!

Musta hyllykkö

Lastenhuoneessa on uusi musta hyllykkö. Sijoitin sen jo olemassa olleen Marimekon Polku-naulakon päälle. Polun Himppu on saanut aikanaan ristiäislahjaksi. Ovellisissa lokeroissa säilyy visusti neuvolakortit ja muut hukattavat, joita yleensä etsitään koko perheen voimin. Tykkään pellin kolhiintuneesta pinnasta ja ruiskumaalauksesta. Lastenhuoneeseen on ensi kuussa tulossa laminaatti muovimatto-hirvityksen tilalle. Jippii! 

Täydellinen löytö

Olen opetellut kulutustottumusteni muuttamista harkitsevaisempaan suuntaan. Olen niin herkästi innostuva ihminen, että kaiken pitäisi tapahtua aina heti. Sisustuksessa se on yleensä johtanut siihen, että kun en ole heti löytänyt juuri sitä mitä olen etsinyt, olen hankkinut korvaavan tuotteen. Lopulta oikea on kuitenkin tullut vastaan ja lopputulos on ollut kaksi samaan käyttötarkoitkseen soveltuvaa tavaraa, toinen tyhjänpanttina ja tuplakulut. Olen siis opetellut malttia. Ja nyt minulla on loistava esimerkki siitä, että se kannattaa! Pienten poikien tuuletusikkunan vieressä on seinälle kehystämäni postikortti, jonka sain aikanaan ystävältäni, kun meillä oli huolia. Halusin säästää sen ja olin saanut päähäni, että haluan sen alle pienen hyllyn, jolle saan tönttöjen nimikkokokikset talteen. Etsin vaikka mistä, mutta sopivaa ei löytynyt. Lopulta ajattelin, että teen itse jonkun kivan joskus kun on aikaa. Arvatkaa onko ollut? Perobaan tuli syksyn uutuuksina ihania kirjanmallisia pikkuhyllyjä ja en kestä, se on täydellinen. Ja oli helppo asentaa, sain jopa suoraan sen! Jee jee! Peroban nettikauppaan pääset tästä!

Lastenpöydän uusi ilme

Töntöt saivat muutama viikko sitten tuttavaperheeltä naapurikylästä lastenhuoneeseen pöydän. Pöytä oli muuten superhyvässä kunnossa, mutta siinä oli muutamia tarroja, jotka halusin pois. Ajattelin ensin maalata pöytälevyn, mutta laiskuus iski ja päätinkin vetäistä pöytälevyyn mustaa kontaktimuovia. Jälki ei nyt ole ihan priimaa. Reunoja pitää vielä siistiä ja muuta, mutta kiva siitä mun mielestä tuli. Tuunaamiseen käytetty aika 5 minuuttia.

Täydellinen päivä

Tiedättekö, että kun elämä ja varsinkin arki on yleensä sellaista luovaa ongelmanratkaisukykyä vaativaa sössäämistä, niin joskus on päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin tanssi! Tänään ajoimme aamutuimaan Keimolan portille noutamaan Himpulle sänkyä. Onnistuin siis loppujenlopuksi saamaan kaksi mustaa Minnen sänkyä tori.fin kautta yhteishintaan 55 euroa. Jes. No samalla reissulla löytyi kaksi rottinkista "kukkakoria" Rauhalan portaille. Olin ajatellut, että haluan sellaiset, jotka sopivat isoon kranssiimme ja tadaa! Kuvissa korit eivät siis tietenkään ole siinä kohtaa mihin ne tulevat jäämään. Ajattelin istuttaa niihin jotain havukasveja, ehkä kartiotuijat tai jotain. Sitten vielä megabonuksena löysimme olohuoneeseen tapetin. Meillä on siis ollut puoliksi tapetoidut seinät siitä saakka, kun rakensimme laajennuksen. En varsinaisesti ole kiirehtinyt asian kanssa, koska olen halunnut, että valinta on varmasti oikea. Tai tämä on se selitys. Oikeasti rakastan tapettiosastoilla luuhaamista ja näytepalojen pyytämistä ja suunnittelemista. Ooh. No onneksi niitä projekteja tämän kokoisessa talossa riittää, vaikka tämä tapettiasia tulikin ratkaistua. Emme kuitenkaan ryhdy toimeen, ennen kuin hommat pihalla on edes jollain tolalla. Eilen tuli 1500 litraa multaa tontille. Vapaa-ajan ongelmia ei ole.

Ystäväni on avaamassa ekologisia arvoja edistävää sisustusliikettä. Niimpä Rauhalan arkea blogissa käynnistyy Method-kilpailu. Siitä lisää myöhemmin tänään. Edes kulmahampaitaan potevan kuopuksen kitinä ei haittaa, menen pakkaamaan mysliä ystäville. Heippa!

Isojen poikien huone

Vauvojen makkarin muuttaminen lastenhuoneeksi otti tänään aimo askeleen eteenpäin. Haimme Purrelle pinnasängyn tilalle mustan metallisängyn Klaukkalasta. Hinta 25 euroa, jes! Pikkuhiljaa alkaa muotoutumaan yksityiskohdatkin. Vaipanvaihtopöytä nostettiin ulos, pikkumiehille sopiva pöytä tilalle. Sekin saatiin naapurikylän lapsiperheeltä kahvipakettia vastaan. Miten ihmeessä huoneessa nukkui vielä vuosi sitten yksi kolmikuinen ja yksi 13 kuinen. Pienet vauvat tuhisivat hiljaa. Nyt siellä on tuommoisia ukkeleita. En kestä. Purre on innoissaan isojen poikien sängystä. Himppu ilmoitti kömpivänsä illalla vauvan viereen nukkumaan. Tästä se touhotus taas alkaa. Löysin muuten ihania nappikoukkuja seinälle. Niin ja ruskeassa putkilossa on Arlan maitomainos kehystä vailla.