Synttärisankari kirkossa

Kirkkonummen suomalaisella seurakunnalla on mukava perinne kutsua neljä vuotta täyttävät lapset yhteisiin syntymäpäiväjuhliin Masalan kirkkoon. Olin vastaavassa tilaisuudessa Pötin kanssa kahdeksan vuotta sitten ja ilahduin, kun kutsu kolahti Himpullekin. Juhlassa kuultiin seurakunnan lapsikuoroa, nähtiin nukketeatteriesitys Samuelista ja syötiin tietysti kakkua. Jokainen sankari sai päähänsä kruunun ja muistoksi Lasten Raamatun. Himpun mielestä nimikyltti, jonka hän sai itse valita oli paras. Siinä oli sikasiisti punainen traktori. 

Tilaisuus oli ihan yhtä mukava kuin muistin. Seurakunnan lapsityöntekijöillä ja pyhäkouluopettajilla oli ihanasti aikaa jutella lasten kanssa ja kysellä heidän elämästään. Sivukorvalla yritin kuunnella mitä Himppu heille kertoi. Olin kuulevinani, että kissoista oli puhetta ja isosta määrästä veljiä. Niin ja siitä, että hän odottaa kesää. Himppu on jo kaksi viikkoa hokenut, että sen jälkeen kun pääsiäiskukko on käynyt, alkaa kesä. Älä tule takatalvi, tule lämmin kevät!

Perjantai-iltana

Meillä saunotaan ihan simona. Puilla lämpiävä sauna lämmitetään vähintään kolme kertaa viikossa. Saunomiseen liittyy erilaisia perinteitä. Kuten se, että sauna syväpuhdistetaan (lauteiden irroitusta myöten) juhannukseksi ja jouluksi. Minä saunon mieluiten niin, että lisään löylyveteen eukalyptusta. Mies saunoo pisimpään. Hän menee ensimmäisenä ja poistuu viimeisenä. Koska emme mahdu saunaan kaikki kerralla menemme vuoroissa. Mutta perheenpää istuu omalla paikallaan lauteiden oikeassa päädyssä koko vaihtuvien seuralaistensa saunomisen ajan. Yli tunnin helposti. Myös töntöt ovat ahkeria löylymiehiä ja heilläkin on omat mieltymyksensä saunomisen suhteen. Tosin ne rajoittuvat lähinnä kulinaristisiin aspekteihin. Saunajuomat valitaan kaupasta aina itse. Mieluiten otetaan Herra Hakkaraisen banaanilimsaa. Kolisevissa pulloissa, siis lasisissa, joissa on vetokorkit. Koko ajan skoolataan. Limsaa juodaan hitaasti. Niin kauan, että kiuasnakit on kypsiä. Nakit syödään pesuhuoneessa talouspaperikääreestä. Eikä niihin panna mitään mausteita. Sitten pestään hiukset. Vauvan hiukset sillä missä on hylkeen kuva ja Himpun hiukset sillä missä on Risto Räppääjä. Kuivatellaan. Laitetaan saunatakit. Sitten vauva kannetaan sohvalle ja Himppu tepsuttaa perässä. Märät jalkapohjat lätsähtelevät parketilla. Sitten otetaan saunaperräiset. Siis maataan sohvalla viltin alla ja löhöillään. Näin ollaan energisinä valmiit iltapalalle. Himppu tahtoo yleensä toastin. Kahden leipäviipaleen väliin laitetaan kinkkua ja juustoa ja se grillataan voileipägrillissä. Tilaaja itse vahtii, koska kypsyys on sopiva. Vauva söi tänäänkin banaanin ja näkkärin. Ja yhden liiskaantuneen hedelmäkarkin. Yöpöytään jähmettyneen. 

Lastenhuoneessa

Ennen joulua muistin pari vuotta sitten Espoon Kierrätyskeskuksen muuttomyynnistä ostamani legopöydän. Se oli aika rikkinäinen, mutta jotenkin nostalgia-aalto pyyhkäisi niin voimakkaasti ylitseni, että ostin sen. Hinta oli huikeat 5 euroa. Siihen aikaan kun minä olin pieni vastaavia kapistuksia oli lapsien viihdykkeinä pankeissa. Muistan itsekin rakennelleeni ponien karsinoita palikoista, kun äiti hoiti asioita kassalla. Pöytä oli pitkään appivanhempieni varastossa, sillä ostohetkellä töntöt olivat tosiaan alle kaksivuotiata. Unohdin sen kokonaan, kunnes näin siitä vilauksen ja tajusin, että sehän on täydellinen joululahja nyt kun pojat ovat jo isompia. Pöytä on muovia, joten sen korjaaminen olikin melkoinen haaste. Voin rehellisesti tunnustaa, että en tehnyt sen eteen juuri, mitään, mutta alunperin oli vakaa aikomus tehdä kyllä. Olin jo hilannut pöydän naapurimme verstaalle tuunattavaksi, kun mykoplasma kaatoi koko perheen ja sanotaanko, että vertstaalle ehtiminen oli aika haastavaa. Niimpä meidän naapurinsetä korjasi ja maalasi pöydän töntöille ja siitä tuli kyllä aivan upea! Pojat on nököttäneet sen ääressä torneja tekemässä joka ikinen päivä.

Dinosauruksille löysin kivat hyllyt Ikeasta. Ne ovat oikeasti sellaisia tauluhyllyjä, mutta sopivat loistavasti tähänkin tarkoitukseen.

Laiva on lastattu

Ihana viikonloppu takana. Paljon merkkipäiviä, mies täytti 49 vuotta, isoäiti 86 vuotta ja sitten ystävänpäivä vielä siihen pälle. Lähdimme miehen kanssa kahdestaan, tai oikeastaan vauvan kummien kanssa, mutta ilman lapsia Viking Gracelle lauantai-iltana ja eilen sunnuntaina tultiin kotiin. Grace on kyllä hieno laiva. Kylpyläosasto on aivan upea. Oltiin yrittsaunassa, höyryhuoneessa, porealtaissa ja kylmähuoneessa. Ruoka oli hyvää ja palvelukin tosi ystävällistä. Yksi yö oltiin poissa, mutta tönttöjen mielestä oltiin koko viikko. Tai ainakin se tuntui siltä. 

Onneksi tuliaiset onnistui. Himppu oli kissapuvustaan niin innoissaan, että nukkuikin se päällä. Tänään on ollut mieletön auringonpaiste, ollaan nautittu siitä kasaamalla 350 palaista legolaivaa kolme tuntia. Vauva toimi tarjoilijana. Hän kantoi keittiöstä muun muassa mantelimaitoa, banaania ja lakupötkön, jonka tosin söi itse. Vähän taisi äidiltä taidot loppua, koska kolmeen kerrokseen jäi epämääräinen reikä, jota ei kyllä mallikuvassa ole ollenkaan, myöskin neljä palaa jäi yli, mutta tönttöjen mielestä tuli upea ja se on tärkeintä. Himppu laittoi matkustajat kyytiin. Vauva asetti tutin perätuhdolle ja laiva lähti matkaan kohti Masalaa. Kiva olla kotona, chili con carne porisee hellalla. Kun mies tulee töistä, lähdetään pulkkailemaan. 

Ihmeellinen hiihtoloma, kun kaikki isommat lapset ovat maailmalla. Pötin kuvaterveiset ilahduttavat. Alla oleva otos tuli tänä aamuna klo 7.05. Jäin miettimään oliko hiukset tässä jo vahalla aseteltu "just hyvin" vai oliko hän juuri noussut sängystä. 

Pullero

Yllä olevan kuvan nimi on "Onhan se vähän kasvanut". Rolle on seitsenkuisena jo melkoinen mötikkä, mutta totuuden nimissä pitää tunnustaa, että ei se kyllä livenä minusta ihan noin valtava ole. Jotenkin kuvakulma on pullistava. Himppu on tässä laskemassa kissaa maahan, joten sillä on takajalat jo melkein lattiassa, ehkä se johtuu siitä. Pulleromaisuus.

Olen tehnyt listaa kevään remonttihommista. Ihmeellistä miten surkeat valikoimat tapettivaihtoehdoista on missään nettikaupoissa. RTV:ssä on minusta tähän saakka ollut parhaat vaihtoehdot ja hinta-laatusuhde, mutta sinnekin pitää ilmeisesti raahautua paikalle. Mies huokaisi nähdessään entrauslistani. On uskomatonta miten paljon löytyy pientä fiksattavaa. Sellaista minkä arjessa unohtaa, silmä tottuu niin nopeasti, vaikka alunperin joku juttu olis häirinnyt kuinka. Mikään ei ole niin pysyvää, kuin väliaikaiset viritykset. Että tehdään tämä loppuun sitten joskus. No, nyt tehdään. Tavoitteena on, ettei listassa ole yhtään kohtaa huhtikuun loppuun mennessä. Ans kattoo.

Vispipuuroa

Onnistunut päivä. Vauva on innoissaan kihartuvasta tukastaan. Serkulla on samanlainen. Himppu leikki majaa vaatehuoneessa tuntikaupalla. Hän myös söi majassa makaronilaatikkoa ja ketsuppia. Vauva kiikutti majaan Himpulle viinirypäleitä sekä maitoa. Mummu toi ison kulhollisen vispipuuroa. Vitsi miten hyvää. En edes muista, koska olisin viimeksi syönyt sitä. Himppu haluaisi muuttaa pikkuhuoneeseen meidän makkarin viereen. Siinä asuu kuitenkin Onni, mikä selvästi vaikeuttaa Himpun muuttoa. Hän kuitenkin kantaa sitkeästi tavaroitaan sinne, mistä esiteini on tietenkin innoissaan. Pötillä on ollut onnistumisia koulussa. Koululaiset odottavat hiihtolomaa malttamattomina. Minä olen lauantaina 32-vuotias. Kuullostaa vanhalta. Aika saisi pysähtyä än yy tee nyt.

Yöllä

Öisin Rauhalassa on niin hiljaista, ettei uskoisi samaksi. Kissatkin ovat iltahepulien jäljilta unisia. Tönttöjen yöpöydillä on vesimukit. Pötin huoneessa palaa joululahjaksi saatu R-kirjain, joka on kuin vanha valomainos. Kolmen aikoihin kuuluu yleensä pienien jalkojen teputus. Paljaat jalkapohjat läpsyttävät parkettiin, kun tönttö kerrallaan ilmaantuu viereen nukkumaan. Viime yönä Himppu ei ollut havahtunutkaan. Hän tuli aamulla hämmästyneenä huoneestaan ja totesi: Mitä vitsiä, mä olin nukkunu mun omassa sängyssä! En vaihtaisi näitä ukkeleita ikinä mihinkään.

Uusi vuosi

Tammikuun ensimmäisenä aamuna sänky on tönttöjä täynnä. Vauva nukkui kellon ympäri. Himppu mietti voivatko kissanpennut ja ihmiset olla veljiä keskenään. Tutuissa merkeissä alkaa tämä vuosi. Ihmetellään elämää. Huomenna ehkä kalasoppaa ja nakkia. Tämä on vauvan erikoisuus. Hän haluaa kalasopan kanssa yhden nakin. Mutta syö sen siis erikseen kylmänä. Se laitetaan siihen viereen. Leipälautaselle, samanlaiselle kuin missä isoveljillä on tummaa leipää. Viisi ruisleipää ja yksi nakki. Kunnon nakki, semmonen Snellmanin, jossa on 90% lihaa. Unohdettiin ostaa tinat. Tänään kaapista löytyi vahingossa yksi. Sulatin sen itselleni ja kippasin. Tuli vähän niin kuin pupun näköinen. Tulkintalista netissä sanoo sen tarkoittavan "Menestystä kaupungissa". Hmm. Tarkoittaakohan tämä sitä, että mun pitäisi välittömästi muuttaa, johonkin kaupunkiin, jotta alkaisin menestymään. Ja elämässä vai työelämässä vai molemmissa? Tätä pohdinkin sitten koko ensin yön. Ihanaa uutta vuotta kaikki tutut ja tuntemattomat. Tästä tulee hyvä vuosi. 

Keittokirjarakkautta

Jos hyllytila ja budjetti antaisi myöden omistaisin varmaankin tuhat keittokirjaa. Tykkään hirveästi ruoanlaitosta, nimenomaan arkiruoan. Yritän kehitellä meidän kahdeksan hengen perheen arkipöytään jatkuvasti vaihtelua, niin että meillä muksut joskus oikein toivovat esimerkiksi nakkeja tai kalapuikkoja. Uusin rakkauteni on Tomi Björkin Huippukokin kotiruokaa -kirja, joka suorastaan huusi nimeäni kirjakaupassa. Kiinnostavaa muuten, että kirjan on kustantanut pikkuruinen Cozy Publishing, joka on kahden naisen oma yritys. Myös Gullichsenit päättivät kustantaa toisen keittokirjansa Meidän safkaa itse. Varsinainen leipätyöni viittaa kustannusalaan, joten kiinnostavaa seurata tätä kehitystä. Levybisneksessähän omakustanteet ovat jo tuttu juttu. Sain kauppareissulleni seuraa Himpusta, en siksi, että hän olisi innostunut ruokakaupassa luuhaamaan, mutta se juna! Se on se suurin juttu. Ja se kun junassa kuulutetaan LUOMA - BOBÄCK. Silloin Himppu nousee seisomaan ja huutaa nyt äiti äkkiä ulos! 

Tove 100

Lindexiltä tuli ihana Muumi-mallisto Tove Janssonin 100-vuotis syttäreiden kunniaksi. Malliston puserot ja housut ovat 100% luonnonpuuvillaa ja ihanan kesäisiä vaaleine väreineen ja raitoineen. Kun mallisto tuli kauppoihin olin liian hidas, enkä saanut niitä kokoja, jota meille kaivattiin. Perjantain Tallinnan reissu muutti tämän. Rocca al Maren Lindexillä oli vielä hyvin kokoja jäljellä. Vielä jäi puuttumaan Himpulle pipo, mutta yritän löytää sen jostain. Ajattelin yhdistää raidallisia paitoja ja housuja yksivärisiin ylä- tai alaosiin, mutta tänään pojat halusivat laittaa ne kaikki. Huvittavia töttöjä. Vauva olisi halunnut mennä ulos t-paidassa ja avojaloin, mutta pieni kierros portailla riitti toteamaan, että haalari ja huopikkaat ovat edelleen tarpeen. Lindexin Muumi-malliston tuotosta osa menee Unicefin hyväksi. 

Lndexin Tove 100 vaatteet löydät täältä!

Täydellinen villatakki

Terveiset Virosta. Käväisin eilen päiväseltään reissussa. Vaikka en mikään varsinainen laivaihminen olekaan, oli tosi mukava reissu. Hyppäsimme satamasta suoraan Rocca al Maren ilmaisbussiin ja köröttelimme parikymmentä minuuttia perille. Rocca al Mare on minun nähdäkseni Tallinnan paras kauppakeskus. Nuoriso- ja lastenvaateliikkeitä on paljon. Osun siis kohderyhmään, sillä yleensä tuon reissusta vaatetta nimenomaan lapsille. Olen joulusta saakka etsinyt pikku-ukoille harmaita villatakkeja. Meillä oli yksi täydellinen yksilö H&M:n L.O.G.G-mallistosta. Siinä oli ihanan vaalea sävy ja kaksrivinapitus. Perfect. Mutta se jäi pieneksi enkä löytänyt mistään uusia. Ennen kuin eilen kävelin Debenhamsin myymälään ja löysin Purrelle Ted Bakerin neuletakin -50% ja Himpulle Jason Conranin -70%. Takit jäivät yhteensä maksamaan alle 30 euroa. Voin kertoa, että olin superfiiliksissä, vaikka jouduin loppujen lopuksi luopumaan haaveilemastani kaksrivinapituksesta. Ne nyt ovat vaan yksinkertaisesti kadonneet koko maailman lastenvaatemallistoista. Villatakkeja oli ennen tätä etsitty Kirkkonummen, Espoon ja Helsingin lisäksi Tukholmasta, Köopenhaminasta ja Espanjasta. Oh. Tajusin tietysti vasta kotona, että kun Jason Conranin neuletakki maksoi alessa alle kympin niin ehkä olisin voinut ostaa kaksi, toisen kaappiin odottamaan.

Ajattelen, että jokaisen ukon vaatekaapista tulisi löytyä yksi täydellinen harmaa neuletakki, joka sopii kaikkeen. Keväällä sitä voi käyttää takin korvikkeena ja talvella lämmikkeenä. Tein muitakin löytöjä, mutta illan Putous-tarjoilujen teko kutsuu. Olen luvannut tehdä sushia ja Himppu suuri apukokki jo malttamattomana odottelee. Apukokin ainoa huono ominaisuus on rapujen syöminen kesken hommien. Viimeksi kolmasosa makirullista jäi ilman rapua, koska kuormasta oli syöty kohtuullisen runsaasti. Ihanaa lauantaita!

Psst... alla kuva meidän aiemmasta villatakista, joka oli tavoitteena myös uusia ostaessa, ja jota molemmat pojat käyttivät vuorollaan. Se ja kuvassa näkyvät housut muodostivat mielestäni hurmaavan asukokonaisuuden pienen Himpuran päällä syksyllä 2012. Neuletakki ja housut ovat kokoa 74cm ja lähtevät mielellään uuteen kotiin, jos joku pikkumies tarttee. Ja edelleen, jos jollain on tuo henkkamaukan villatakki esim. koossa 110 tai 116 niin ostan mielelläni kaappiin odottamaan. Se oli musta niin nätti! En ymmärrä, ettei sitä saa enää mistään.

Kevättä sairastuvassa

Ison perheen kirous on siinä, että kun ensimmäinen lapsi sairastuu voi yleensä pyyhkiä kalenterin tyhjäksi seuraavan kahden viikon ajalta, sillä se, että tauti kiertää kaikki kahdeksan ottaa aikaa. Meillä on pyörinyt megaflunssa, joka on lapsillekin nostanut korkean kuumeen. Lasten sairastaminen non kyllä säälittävyydessään ihan omaa luokkaansa. Pienet ihmistaimet. 

Samaan aikaan Himppu haluaa istua takapihan portailla ilman ulkotakkia. Olen antanut aikaa noin viisi minuuttia kerrallaan, en halua että hän vilustuu, kun juuri selvisi edellisestä taudista. Silti rinnassani läikähtää, kun hän ihailee pihaa: "Äiti tuleeko kohta kukat? Äiti mihin lumi meni? Missä kaikki madot on? Äiti, aurinko paistaa suoraan mun mahaan!" Voi kun takatalvi ei iskisi kovin kurjana. Lauantain postauksesta huomaa, että koko meidän piha oli lumen peitossa vielä kolme päivää sitten. Sormet syyhyävät jo puutarhaan. Perustin uuden perennapenkin viime syksynä. Jännitän kovasti tuleeko pieteetillä valitsemistani sipuleista mitään. Mieskin joi aamukahvin terassilla. Toppatakissa tosin.

Pertti

Eikö suomalainen käsityö ole tehty kestämään meidän sääolosuhteita? Pertti vietti aamupäivän pihalla ja toipuu kokemuksesta kuivauskaapissa. Ei näytä oleva moksiskaan. Tänään veljeni tulee kylään. Lapset odottavat malttamattomina. Kisakatsomoon on tilattu tortillaa ja suklaakakkua. Kauppareissulle siis.

Ps. Samaan aikaan makkarissa... :) Vauvakäärmeestä on vuorokaudessa muotoutunut jo vauvapertti. Himppu sanoi, että vauva varastaa aina kaikki nimet, jotka hän keksii. Saattaa olla oikeassa.