Itsenäisyyspäivänä oltiin kotona. Äitini oli kylässä. Katsottiin Linnan juhlia ja syötiin vähän paremmin. Tönttöjen koomiset kommentit juhlista naurattivat. "Onks toi dinosauruksen äiti?", "Onks toi ottanu noi kanalta?" Saunottiin ja valvottiin. Mukavaa. Laittelin jo vähän joulukoristeita paikalleen. Himmelin ja muutaman muun jutun. Nyt alkaa jo olla tunnelmaa.
Pyhäviikonlopun jälkeinen arki onkin sitten ollut aikamoista settiä. Meillä on pahimmillaan ollut kuusi kahdeksanhenkisestä perheestä kipeinä. Ja siis todella kipeinä. Kuume huitelee tuolla 39 asteessa päivätolkulla. Kaiken lisäksi pienin kisumme Mauno sairastui flunssaan. Kyttäsin häntä toissayön ja päätin eilen viedä lääkäriin. Nyt se voi jo paremmin. Pistoksina annettavat antibiotit ovat kyllä tehokkaita. Tosin tämä kotihoito onkin sitten melko vitsikästä. Silmätipat ja antibiottiluokset pari kertaa päivässä. Tämä on kuin metsojen taistelu. Jotenkin Manu vaistoaa heti, kun menen keittiöön lääkkeitä hakemaan ja painelee ekaksi piiloon ja löydyttyään vastustelee viimeiseen pisaraan. Lopuksi tietysti myös syyttävä katse ja halveksiva tuhahdus. Voi meitä, mutta ehkä tämä alkaa olla voiton puolella, enää kaksi lasta sairastamatta.
