Grillijuhlat auringossa

Lauantaina meillä oli grillijuhlat. Ystäväni Milla perheensä kanssa viihtyi Rauhalan terassilla kahdeksan tuntia syöden ja nauttien auringosta. Minulla ei ole koko päivästä juuri yhtään kuvaa, koska puhelimeni oli lähes koko ajan kiinni terassin boomboxissa musiikkia soittaen. Peppi (kuvassa Himpun kanssa) oli tehnyt ihania amerikan pannareita ja Milla tapojensa mukaan herkullista jälkkäriä, joka oli mansikkapavlovaa. Mies vastasi grillauksesta. Itse tein Nigella Lawsonin keittiömestarin salaattia, joka on koko perheemme suosikki, mutta jostain syystä teen sitä yleensä vain kun tulee vieraita. Toisessa salaatissa oli jokiravunpyrstöjen kaverina vuohenjuustoa, mansikoita, pensasmustikoita ja viikunabalsamicoa. Katoin pöydän rantahenkisesti simpukoin ja pullopostein. Töntöt ja Lilli viihtyivät kahluualtaassa. Sää ei olisi voinut olla parempi. Kiitos ystävät!

Yllätys

Illalla sain kukkia ilman erityistä syytä. Ilahduin. Ostan itse aina tulppaaneja. Ruusuissa on romantiikkaa.

Uusi vuosi neljälle

Kahdeksan vuotta olen asunut Rauhalassa ja joka ikinen Uusi vuosi järjestänyt juhlat. On ollut sukua, ystäviä, naapureita. Parhaimmillaan 50 henkeä. Tänä vuonna olemme neljästään. Me ja meidän töntöt. Tuntuu erikoiselta, mutta ihanalta. Pienet töntteröt eivät ihan tiedä pelkäävätkö ulkoa kuuluvaa pauketta vai onko se kivaa. Ilmeet vaihtelevat. Äsken kun kuului mojova sarjapamaus vauvalla meni suupielet alaspäin, mutta kun Himppu huudahti paukutuksen loputtua jes, huusi vauvakin kuuluvasti JESSSSSSS! Valehteleisin, jos väittäisin, etten kaipaa isompia ukkoja. Heidän innostuksensa Uuden vuoden paukutteluun on luonut tunnelmaa jo päiviä ennen varsinaista aattoa. Mutta illalla, kun pienimmät juhlijat uinuvat on kahdenkeskistä aikaa. Se on kyllä mukavaa. Juhlahumua kaikkialle, johon viestini kiitää!

Luminen juhlapäivä

Itsenäisyyspäivä aukesi valkeana. Kuinka nätiltä kaikki näyttääkään lumisateessa. Olin ystäväni Tuulan kanssa keskiviikkona Espoossa, Cobellon asiakasillassa ja ostin sieltä kotiin muutaman kynttilän ja kuusenkoristeen. Tein niistä pienen asetelman ruokapöydälle. Tämä systeemi toimii muuten kissaperheesä tosi hyvin. Viime vuonna meidän Kaneli kaatoi koko kuusen palloja tavoitellessaan ja särki tosi monta koristetta, joita olin säilönyt vuosikausia. Tarjottimella lepäävät pallot ja kävyt eivät tunnu kiinnostavan sitä pätkääkään. 

Keittiön ikkunalla odottaa kaksi kynttilää, kun kello on kuusi sytytämme ne lasten kanssa. Rauhalan väki toivottaa kaikille ihanaa itsenäisyyspäivää!

Pikkuhiljaa

Yksi pieni osio pienten miesten huoneesta on valmiina. Ikean lokerikko on maailman paras kätkemään epämääräiset leluröykkiöt sisäänsä. Kevyet korit ovat turvalliset vauvankin nykiä alas. Vanha opetustaulu on hankinta, josta olen tänä vuonna riemuinnut kaikkein eniten. Etsin vuoden päivät kuva-aiheeltaan, väritykseltään ja hinnaltaan täydellistä yksilöä ja löysin sen Lundagårdista. Molempien poikien yksivuotiskuvat roikkuvat seinällä veneköyteen ripustettuna. Puiset nappikoukut ovat minusta söpöt. Niitä monessa eri värissä ja ne on puuta! Nahkanauhalla on tehty nupin keskelle pienet ompelupistot. Ostin koukkuja kerralla monta. Olen varma, että niille on käyttöä muuallakin. Hirvet tuovat muistoja Tukholmasta. Norsuvanhus on poikien univartija, sille toivotetaan joka ilta hyvää yötä. Muksujen huoneen lattiaremotti on edennyt siihen vaiheeseen, että laminaatit odottavat jo eteisessä. Kohta, ihan kohta on valmista!

Ensilumi ja makuuhuone

Ensilumi on satanut. Ihanaa. Purre oli aivan ihmessään. Kokeili paljaalla kädellä maata ja alkoi sen jälkeen paniikissa huiskia sitä kättä puhtaaksi. Ei taida muistaa viime talvesta mitään. Tänään mies asensi makuuhuoneen lamput paikalleen ja ai että kun olen onnellinen. Lamput ovat siis roikkuneet tuossa kyllä jo vuoden, mutta erilaisten piuhaviritelmien sävyttäminä. Nyt kaikki johdot vedettiin uudelleen ja koteloitiin. Ooh happy wife, happy life. Aiomme uusia makuuhuoneen takaseinän tapetin. Se ei oikeasti ollut remonttilistassa ollenkaan, mutta löydettiin vahingossa niin kiva, että se on pakko toteuttaa. Joskus.
Tuossa sivuseinässä, minun yöpöytäni vieressä on sellainen puolen metrin pätkä, jossa on 17 ruuvireikää erivärisine tutteineen. Olen suunnitellut sen peittämiseksi vaikka mitä, mutta luulen, että tänään keksin hyvän idean. Makustelen sitä vähän vielä. Laukkuhyllykkö on matkalla eteiseen, kunhan siellä saadaan hommat kuntoon. En siis ajattele, että laukkuja on kätevä säilyttää makuuhuoneessa. Meillä on usein vieraita ja silloin ylimääräiset istuimet ovat tarpeen. Olen ratkaissu säilytysongelman siten, että meidän yöpöydät ovat itseasiassa metallijakkaroita. Ne voi helposti napata käyttöön, kun tarvitsee. Ostimme myös makuuhuoneen kaappien piillottamiseksi peiliovet kierrätyskeskuksesta kolme vuotta sitten. Ne odottavat varastossa asentajaansa, että joskus tästä tulee kuitenkin varmaan ihan kiva. Ja oman näköinen. Tulen kuitenkin aina hyvälle mielelle, kun virittelen sängylle Tine K:n päiväpeittoa. Se on juuri sellainen, kuin olin haaveillut.

Löllöilyä

Tänään olen ollut tosi hyödytön. Ollaan vaan löllöilty lasten kanssa koko päivä. Samaa ajateltiin jatkaa, kun mies toivottavasti kahdeksan aikaan kotiutuu. Saunaa ja televisiota. Käytiin kaupassa kävellen Himppu onnistui kadottamaan Pullean Paavonsa markettiin. Onneksi ystävällinen myyjä soitti perään, että se löytyi jäätelöaltaasta. Kävin pyörällä hakemassa. Minusta on ihanaa, että lapsilla on Kaalimaan kakara -nukke. Ne olivat se kovin juttu 80-luvun lapsilla. Tosin lapsuudessani kakaroiden hiukset olivat sellaisia moppeja, langoista tehtyjä. Naurattaa, kun Himppu kutsuu ukkoa Pulleaksi Paavoksi. Kasvojen piirteet on kaalimaanasukeissa ennallaan. Vaihdoin lakanat sänkyihin, se on päivän suurin saavutukseni. Tekisi mieli katsoa The way we were, niin tai vaikka Out of Africa. Robert Redford -vaje siis. Ihanaa viikonloppua!