Muistatte varmaan mitä sanotaan pääskysestä? Minulla on oma kevään merkki ja se on se hetki, jolloin vauva kaivaa mustikkapipon esiin. Olemme käyneet asiasta keskusteluja viime päivinä, sillä annan hänen pitää pipoa vain kauppareissuilla, jolloin liikutaan autolla ja sitten meillä sisällä. Ulkoiluun harvinaisen hyvin ilmastoitu myssy on aivan liian kylmä ja sekös vauvaa kismittää. Kun katselin näitä kuvia mieleeni tuli kolme asiaa. Ensinnäkin: Kuvitelkaa, että ostin kuvissa näkyvät kengät Nella ja Nuttu -lastenkirpputorilta aikanaan hintaan 2,50€. Ne olivat ensin Himpulla vuoden ja nyt jo yli puolivuotta vauvalla. Hyvä ostos. Toinen huomioni liittyy kenkiin sekin. Uskomatonta, että vauva tosiaan omaksui viime syksyn aikana, että maailmassa on muitakin kenkävaihtoehtoja kuin huopikkaat. Ne ovat tietysti aina ykkösvalinta, mutta hän on oppinut pitämään muitakin. Edistystä. Olen taipuvainen kevyeen melankoliaan tai oikeastaan haikeuteen, kun ajattelen ajan kulumista. Nyt kun katson tätä kuvissa esiintyvää tönttöä ymmärrän lähipiirimme huvittuneisuuden siitä, että kutsumme edelleen tätä toukokuussa kolme vuotta täyttävää tappia vauvaksi. Mutta kun hän on se pahnanpohjimmainen. Kaikkein pienin meistä. Ja onhan hän nyt oikeastikin kamalan pikkuinen vielä. Kuulin tänään, kun Himppu sadatteli huoneessaan: Vauva, sä oot niin lapsellinen. Dinosaurus-ohjelma oli pipopäälle liikaa. Voin kun voisi hetkeksi painaa pause-nappulaa. Ei tarttis lasten yhtään kasvaa enempää.
