Pötin ilta

Meidän pieni Pötti täytti 11 vuotta alkukuusta ja tänään poikaa juhlitiin sukulaisten ja ystävien kanssa. Sankari sai itselleen mieluisia lahjoja roiman kasan. Iloitsen siitä, että kun ikään karttuu toiveet järkevöityvät koskemaan lähinnä vaatteita ja ituneslahjakortteja, futisvermeitä, leffoja ja kirjoja. Kuvissa viidesluokkalainen poseeraa suosikkilahjansa kanssa, joka on isoisoäidiltä saatu Hollisterin reppu. Koska Hollister on nyt se juttu, ihana Milla oli taikonut Pötille hupparikakun Hollister-logolla. Tykkään kauheasti järkätä juhlia, vaikka inhoan siivoamista, mutta nautin hirveästi, kun meillä on porukkaa. Oli niin mukava nähdä taas kaikkia ja sain pidellä pientä alle kuukauden ikäistä kummityttöänikin niin kauan, että Purre tuli mustasukkaisuudesta lähes epätoivoiseksi. Juhlavieraille oli tarjolla hupparin lisäksi voileipäkakkuja, kakkutikkuja ja omaa erikoisuuttani Pötin lepyttelykakkua. Mukava ilta, kiitos kaikille!

Taikakoru ja tavallinen koru

Kesäkuun lopulla, Himpun syntymäpäivän iltana, menin toivottamaan hänelle hyvää yötä ja kävin hänen kanssaan seuraavanlaisen keskustelun:
-Äiti...
-No?
-Mä en saa unta kun mul on mietteitä.
-Mitä sä mietit?
-En tiiä oliks kivempaa et sain ötökkäboksin vai et oliks kivempaa et sain Jättiläiskallen vai et oliks kivempaa ku tuli tuutti?
-Pitääks sun päättää, aattelet vaan et oli kiva päivä.
-Pitää.
-Aha.
-Tuleeko Jättiläiskallelle paha mieli jos mä ajattelen, että ötökkäboksi oli paras?
-Ei.
-Miksei?
-No sille sopii se, että leikit päivällä boksilla ja iltasin se nukkuu sun vieressä.
-Mä tein sille tilan ahvenen viereen mutta sitten se litisti ahvenen, ni mä panin ahvenelle kääryleen ja otin sen tähän toiselle puolelle?
-Ai tollasen siteen vai?
-Joo koska se vaurioitu. Mut oikeesti panin vaan sen pyrstön vauvan sukkaan.
-Se on hyvä.
-Joo se on hyvä. Äiti?
-No?
-Voinko mä saada vielä yhden paketin?
-Sitten kun sulla on ne synttärijuhlat, niin sä saat varmaan monta pakettia.
-Kun mä olin toivonu yhtä juttua mitä ei tullu.
-Ai toivonut keltä?
-Itteltäni.
-Okei. Mikä se oli?
-Semmonen taikakoru et ku sen panee kaulaan ni ei tapahdu mitään.
-Ei tapahdu mitään?
-Nii sillee et se suojaa kaikelta just et hyttyset ei pure eikä pantterit ja sit vauva ei pysty kiusaa eikä tuu kylmä eikä pysty hukkaantumaan.
-Ai semmonen on olemassa?
-Joo siinä on karhu.
-Okei. Missä sä oot semmosen nähnyt?
-Mun mielessä.
-Aha. No mutta toivotaan, että sä joskus saat sellasen. Äiti vois yrittää tehdä semmosen itse.
-Ei sul oo taikavoimii vaik sä ootki äiti.
-No mistäs semmonen sitten saadaan?
-Luonnosta. Se tulee postissa ja sitten siinä päällä lukee Elmo Paanaselle.
-Okei.
-Semmonen iso karhu lähettää semmosen mulle.
-Sitten ei voi muuta kun odottaa.
-Se tulee varmaan vasta talvella.
-Miten niin?
-Juho sano, että se tietää aina siitä ku on mun synttärit et on ihan kohta joulu.

Himpuran toive karhukorusta jäi mieleeni ja aloin etsiä sellaista. Sopiva löytyikin lopulta hyväntekeväisyysjärjestön kautta. Pray4trax-koruja valmistaa tanskalainen Little Vikings ja kaikki tuotto koruista menee Trax-nimisen pojan hoitoon, joka sairastaa kystistä fibrioosia. Olisitte nähneet Himpun ilmeen, kun koru saapui. Siitä lähtien se on ollut hänen kaulassaan lähes joka päivä. Iltaisin hän kiinnittää sen sänkynsä kaiteeseen talteen sekä suojelemaan unta. Vauvan oli tietysti saatava oma koru. Siinä on leijona. Korujen takaosassa on magneettilukko joka aukeaa kun korua vetää. Tämä on turvallisuuskysymys, koru ei siis voi jäädä leikeissä mihinkään kiinni ja kuristaa kaulaa. 

Himppu on vakuuttunut karhunsa taikavoimista, mutta yhtä ponnekkaasti hän muistuttaa vauvalle, että vauvan koru on vain tavallinen, eikä siinä ole taikaa yhtään. Vauva ohittaa tällaiset kommentit yleensä nauramalla, mutta toissailtana, kun hän meni nukkumaan, näin kuinka vauveli kiinnitti leijonan sängyntolppaan juuri samoin, kuin isovelikin. Jospa siinä korussa sittenkin olisi taikaa, jota pikku-ukko ei vain ole paljastanut. 

Jos kiinnostuit Pray4trax-koruista löydät Little Vikingsin täältä. Alla vielä muutama ihana kuva heidän mallipojistaan.

Elokuussa

Meille kuuluu hellettä ja haipakkaa. Olen tarkastellut syksyllä julkaistavien kirjojeni taittovedoksia ja tehnyt oikolukuja, lähinnä öisin, joten olen kuin nukkuneen rukous. Alla vauva kantaa lahjakassia Tuula-kummitätinsä syntymäpäiville. Himpulla on mikrofoni mukana onnittelulaulun esittämistä varten. Ystävien merkkipäivien lisäksi, olen viime päivinä ilahtunut näistä...

...Avokadosta on kuin onkin kasvamassa huonekasvi. Kuukausia itänyt kivi on tehnyt pitkän varren ja ekat lehdet aukesivat.

...Onnistuneet sämpylät. Kun leivoin kaikki meni pieleen. Sämpyläjauhoja oli 12 desin sijaan puolitoista ja kun vein taikinan nousemaan, korvattuani puuttuneita jauhoja erilaisilla ainesosilla, kissa meni taikinakulhoon makaamaan. Onneksi välissä oli keittiöliina, mutta silti tunnustan, että kun kaavin taikinaa vartin verran irti liinastasta pääsi pari ärräpäätä. Lopputulos korvasi kuitenkin tuskan, sämpylät olivat ehdottomasti parhaiden sämpylöiteni top viidessä. 

...Pötin kukka. Jo aiemmin kukkinut Pötin auringonkukka teki miniversion itsestään, sen jo kukkineen varren juurelle ja kukkii taas. Kitukasvuisena, mutta kuitenkin. Mikä ihana äitienpäivälahja, mutta kyllä oli työlästä pitää se hengissä toukokuusta tähän saakka. Nyt voi varmaan luovuttaa, kun muistiainen on ilosttuttanut jo kahdella kukkimisella. 

...Uusi puukatos. Rauhalan pihaan on nousemassa halkoliiteri. Ukki ja mummu ovat olleet hommissa jo toista viikkoa. Aamuisin töntöt käyvät aamukahvilla terassin reunalla, jos on hyvä tsägä mummulla on kanelikorppuja mukana. 

Yksi vanhemmista lapsista saatiin jo lomilta, kun Eetu palasi lauantaina kotiin. Kolmea vielä odotellaan. Ensi viikonloppuna ollaan pitkästä aikaa taas kaikki kasassa. Stressaan Pötin syntymäpäiviä, kun taisin tilata lahjat vähän myöhään, jos ne eivät ehdi ajoissa, on sankari tulta ja tappuraa.

Pikkuinen Pötti

Äidin pieni Pötti täyttää tänään yksitoista vuotta ja on ensi kertaa elämässään syntymäpäivänään lomalla, eikä kotona. Vähän on haikeaa, mutta onneksi voidaan juhlia, kun ukkeli palaa reissultaan. Syötiin kuitenkin aamulla tönttöjen kanssa jätskiä Pötin kunniaksi. Minttusuklaa jätskiä tarkemmin sanottuna, sillä se on päivänsankarin herkkua. Illalla kirjoitan hälle perinteisen syntymäpäiväkirjeen. Sain onnittelutekstariini mahtavan vastauksen:

-Paljon onnea äidin rakas.

-Kiit. Sain eile kaks haukee ja sit meijän aitas oli illal lepakko. Toine hauki oli pieni ni päästin sen menee ni illal se oli menny katiskaan et se olis ansainnu kuolla tyhmyyteen. Moi. 

Snäcknäs

Kuvaterveiset Snäcknäsin saarelta Tammisaaresta. Vietin ihanat pari päivää Pötin ja tönttöjen kanssa vaunuelämää, kun iloitsimme kesäpäivistä Himpun kummitädin ja hänen tyttärensä kanssa. Uimista, aurinkoa, ihanaa ruokaa. Nautin niin, kun sain Pötinkin mukaan. Kaikki kolme ukkoa oli mahtavaa matkaseuraa. Iltaisin kömmin kahden tuhisevan töntön viereen, kun Pötti paineli telttaan. Merivesi tuntui lämpöiseltä. Kaikki oli ihanaa. 

Koti-ikävää potiessani otin rannalla tälläisen kuvan ja lähetin sen rakkauskirjeenä Luomaan. Kotiinkin oli hyvä palata.