Kevään merkki

Muistatte varmaan mitä sanotaan pääskysestä? Minulla on oma kevään merkki ja se on se hetki, jolloin vauva kaivaa mustikkapipon esiin. Olemme käyneet asiasta keskusteluja viime päivinä, sillä annan hänen pitää pipoa vain kauppareissuilla, jolloin liikutaan autolla ja sitten meillä sisällä. Ulkoiluun harvinaisen hyvin ilmastoitu myssy on aivan liian kylmä ja sekös vauvaa kismittää. Kun katselin näitä kuvia mieleeni tuli kolme asiaa. Ensinnäkin: Kuvitelkaa, että ostin kuvissa näkyvät kengät Nella ja Nuttu -lastenkirpputorilta aikanaan hintaan 2,50€. Ne olivat ensin Himpulla vuoden ja nyt jo yli puolivuotta vauvalla. Hyvä ostos. Toinen huomioni liittyy kenkiin sekin. Uskomatonta, että vauva tosiaan omaksui viime syksyn aikana, että maailmassa on muitakin kenkävaihtoehtoja kuin huopikkaat. Ne ovat tietysti aina ykkösvalinta, mutta hän on oppinut pitämään muitakin. Edistystä. Olen taipuvainen kevyeen melankoliaan tai oikeastaan haikeuteen, kun ajattelen ajan kulumista. Nyt kun katson tätä kuvissa esiintyvää tönttöä ymmärrän lähipiirimme huvittuneisuuden siitä, että kutsumme edelleen tätä toukokuussa kolme vuotta täyttävää tappia vauvaksi. Mutta kun hän on se pahnanpohjimmainen. Kaikkein pienin meistä. Ja onhan hän nyt oikeastikin kamalan pikkuinen vielä. Kuulin tänään, kun Himppu sadatteli huoneessaan: Vauva, sä oot niin lapsellinen. Dinosaurus-ohjelma oli pipopäälle liikaa. Voin kun voisi hetkeksi painaa pause-nappulaa. Ei tarttis lasten yhtään kasvaa enempää. 

Vauva astiakaapissa ja muita hellevinkkejä

Luin muutama päivä sitten mielenkiintoisen hellevinkin Facebookista. Se oli hyvin yksinkertainen. Osta rasia kivettömiä viinirypäleitä, pese ja irroita tertusta. Laita pakastimeen ja muutaman tunnin päästä hellepäivän herkku on valmis. Testasimme tätä ja nyt on jo pari päivää syöty pakasterypäleitä innosta soikeina. Kuvissa vauva nauttii annostaan terassilla olevan astiankaapin rungon sisällä. Oiva sateensuoja jos on alle metrin mittainen. Hyvä, että keskeneräinen tuunausprojekti pääsi hyötykäyttöön. Minulla on rypäleitä pakasteessa pari tertullista koko ajan. Kokeilkaa, vaikka kuullostaakin erikoiselta! Varsinkin makeista tummista viinirypäleistä (ostin pirkan) tuli tosi hyviä!

Iltapäivä ajoi töntöt sisälle ukkosta pakoon. Vauva haki huoneestaan lasten kuulosuojaimet pujahti isoveljen kanssa saman peiton alle odottamaan myrskyn laantumista. Erikoista kyllä, mutta Himpulla jyrinä tuntui korvia enemmän poskissa.

Ruokahommat on olleet aika erikoisia, kun jotenkin ei tee mieli mitään kunnon lämmintä ruokaa. Me ollaan syöty salaatteja ihan hirveästi. Erilaisin täyttein. Iltapalaksi olen leiponut suolaisia piirakoita. Tässä koko perheen suosikki Nicoise-salaatti. Sitä on syöty viikon sisällä jo kaksi kertaa. Olivit marinoin itse. Lidlin kivettömät kalamataolivit ovat tosi edullisia ja itse marinoimalla todella maukkaita.

Purrelle

Kuva: Ville Vintola

Meidän pieni Purrellini täyttää tänään kaksi vuotta. Minulla on tapana kirjoitella lapsille kirjeitä jokaisen omaan muistikirjaan pari kertaa vuodessa. Tässä ote eilen vauvalle rustaamastani tekstistä.

"...Edistystä on tapahtunut äitiyteni suhteen siinä, että kutsun sinua nykyään joskus myös omalla nimelläsi, jotta oppisit, ettei nimesi virallisesti ole Purre eikä vauva. Kasvamisesi on haikeaa, koska olet perheemme viimeinen vauva, vaikka samaan aikaan seuraan mielenkiinnolla ja suurella ylpeydellä, kun opit uusia asioita ja tulet koko ajan vain hauskemmaksi. Isovanhempien kanssa vietetty aika näkyy sinussa huvittavana murteena. Pyydät usein sylliin, sanot että ulkona on pimmeetä, haluat kallaa ja lähdet kottiin. Tämä naurattaa erityisesti isoveljiäsi.

Olet tosi rohkea ja usein houkuteletkin isoveljeäsi Himppua perässäsi mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Jostain syystä olet innostunut takatontin puukatoksesta. Luulen, että siihen on kaksi selitystä. Olet varmaan nähnyt siellä sisiliskon, koska niitä on paljon, lisäksi kiinnostusta lisää varmaan se, että olen sanonut ettei sinne saa mennä leikkimään. Kuten huomaat teen kasvattaja edelleen eeppisiä virheitä, mutta pelkään, että puukasat sortuvat päällesi, jos kiipeilet siellä. Suosikkiartistisi on Robin ja -ohjelmasi Puuha Pete tai Peppi Pitkätossu. Olet myös innostunut avaruusrangeri Buzz Lightyearistä, koska sait Pötin vanhan figuurin itsellesi vintistä.

Tykkäät uimisesta ja juoksemisesta. Isän kanssa lähdet futisharjoituksiin intoa puhkuen joka kerta, kun saat luvan. Alkukeväästä, siis jo pääsiäisen aikaan, oli pari niin lämmintä päivää, että ampiasen kokoiset hyttyset valtasivat Rauhalan. Siitä sinulle on jäänyt sen sortin trauma, että isän pitää varan vuoksi läpsiä lastenhuoneen seiniin kämmenillään ennen kuin suostut menemään iltaisin sänkyyn. "Hyttynen kiusaa minuu"-kuuluu silti usein monta kertaa, ennen kuin nukahdat.

Isoveljesi Himppu on paras ystäväsi. Nyt, kun olette molemmat kaksivuotiata teille on kehittynyt sellainen perustavaa laatua oleva sisarussuhde, jossa saatte hetkessä riidan aikaan mitä erikoisemmista asioista. Alkuviikosta seisoimme juna-asemalla ja sanoit veljellesi, että: Tule tänne Emmo. Elmo korjasi sinulle, ettei hänen nimensä ole Emmo vaan ELMO. Siitä lähtien olet sanonut häntä Emloksi ja saanut Himpun raivon partaalle lähes päivittäin. Juokset lastenhuoneen ovelle ja kuiskaat: Emlooo ja lähdet juoksemaan karkuun ärsyyntynyt isoveljesi perässäsi. Olen aivan varma, että osaat sanoa Elmo ja teet tämän tahallasi. Eilen Himppu tuli huoneestanne tuskastuneena olkkariin ja sanoi: "Oikeesti vauva on niin ärrrsyttävä." Silti haluaisit joka ilta nukkumaan isoveljesi viereen samaan sänkyyn.

Kevät toi Rauhalan pihaan etanat kotiloineen ja sekös vasta hauskaa onkin. Olette pyörittäneet leikkimökin edessä Etanoiden päiväkotia jo monta viikkoa. Toinen teistä on välituntivalvoja, joka nostelee mahdolliset karkulaiset takaisin risuista kyhättyyn aitaukseen ja toinen on keittäjä, joka tekee tarhalaisille ruokaa. Viime viikolla Himppu alensi sinut vakituisesti keittäjäksi, koska hänen mukaansa sinun vahtivuorollasi etanoita karkaili koko ajan. Olet herkästi innostuvaa tyyppiä, saattaa olla että unohdit kyttäysvastuun lähtiessäsi kesken kaiken keinumaan.

Sinulla on erikoinen taipumus innostua asioista, jotka tekevät minun elämästäni vaikeaa. Uusimpana esimerkkinä on Angry birds -mehu. Isot pojat saavat saunajuomiksi vissyä tai limua, te Himpun kanssa mehua. En muista mistä meille ensimmäisen kerran tuli litran purkki Angry birds -mehua, mutta olit myyty heti, kun näit vihreän possun kuvan tölkin kyljessä. Sen jälkeen saunajuomana on aina ollut possumehua, mutta nyt kun tuote on poistunut lähes jokaisen lähikauppamme valikoimista aletaan olla ongelmissa. Keskiviikkoinen saunailta oli traaginen, sillä tarjolla oli vain Mehukattia. Nyyhkytit saunan lattialla: "Minä en haluu kissamehuu..." Ajattelen kasvattajana, että sinun on hyvä oppia sietämään elämän epätäydellisyyttä ja nielemään pettymyksiä. Silti tähyilen joka ikisessä ruokakaupassa haikeana mehuhyllyille, kuin toivoen, että sieltä löytyisi vielä yksi purkki possua. Yritin jo kerran korvata menetyksen ostamalla saman merkin pillimehua, mutta kyljessä oli punainen lintu, joten olit esityksestäni lähinnä loukkaantunut.


Terveisin,

Äiti"

Takatalvi etanoiden päiväkodissa

Aamulla heräsin, kun Himppu kirmasi makkariin huutaen: Onko tänään Joulupukkipäivä? Tuleeko joulupukki tänään? Hetken silmiä hierottuani katsoin ulos. Just. Parin sentin lumikerros maassa ja lisää tulee. Jäätiin sohvalle täkin alle odottomattaan vauvan heräämistä. Toinen meistä kävi kolmen minuutin välein katsomassa näkyykö Petteri Punakuonoa, toinen ei tavoittanut joulun taikaa ihan yhtä nopeasti. Pirun takatalvi. Aamupäivällä ostin kaupasta grillattavaa ihan vaan kostoksi, nyt on toukokuu vaikka tulis mummoja taivaalta. Siistin Himpun otsatukkaa Fiskarseilla, koska hän ei ole taaskaan innostunut parturiin lähtemisestä. Annoin armonaikaa kesäkuulle. Hänen mielestään tukka on just hyvä. Vauva ilmoitti suureen ääneen, että etanoiden päiväkoti on auki, vaikka on tullut lunta. Pojat ovat jo päiväkausia keränneet kotloita pihalta ja pitäneet niitä pienessä aitausta muistuttavassa risuräpellyksessä leikkimökin ulkopuolella. Toinen heistä on keittäjä ja toinen välituntivalvoja, ihmetys on aina yhtä suuri, kun päiväkodin asukkaat ovat hiihtäneet pakoon. Onneksi uusia löytyy miljoona. Pikkubonuksena meidän ulkorakennuksen seinä antoi periksi puiden painosta, että häivähdyksen mollivoittoisesti alkaa tämä viikko.

Hääpäivä

Tänään on meidän kolmas hääpäivä. Päivä on sujunut reissun päällä, mutta kotona odottavat ihanat valkoiset liljat, jotka ovat juuri puhkeamaisillaan. Olen onnellinen. Hääpäivän lisäksi iloa on tänään tuonut vauva, joka suostui pakottamatta ensimmäistä kertaa sitten syyskuun laittamaan jotkut muut kengät kuin huopikkaat. Tänään ja huomenna on vielä hässäkkää, kunnes torstaina saamme Rauhalan täyteen vieraita. Aika paljon pitäisi tapahtua vielä ennen sitä, mutta en suostu stressaamaan. Kolmeen vuoteen on mahtunut kaksi vauvaa ja talolaajennus. Nyt kun katsoo taaksepäin niin aika on mennyt todella nopeasti. Tasan kolme vuotta sitten istuin Porvoon maistraatin aulassa ja Paananen naljaili, että ehdin vielä juosta pakoon, jollen tahdo Rouva Paanaseksi. Ihan hyvä etten juossut varsinkin, kun hääpäivän iltana istuimme terassilla ja tarjosimme naapureille grillimakkaraa ja mars-patukoita. Oli romantiikka ja eleganssi oikein huipussaan. Varsinaisia häitä juhlimme kyllä sitten myöhemmin, kun Himppu sai nimensä. 

Iltapäivisin

Iltapäivällä pieni vauveli nukkuu Rauhalan sohvalla. Posket on vielä ulkoilusta punaiset, tukka pipon alla sörööntynyt, naama tuoksuu pullalta. Erikoista, että vauva on halunnut jäädä päiväunille sohvalle jo kahtena päivänä peräkkäin ja raahannut kissan mukanaan. Vielä erikoisempaa on se, että kissa jää muina miehinä siihen paikkaan mihin se lykätään ja käyttää rapean kaksituntisen turkkinsa nuolemiseen ja venyttelyyn. Kun vauva herää, Kaneli painelee saunalle nukkumaan. Ihmeelliset ystävykset. 

Nurinkurin

Meillä on täällä henkilö, joka ei suostu pitämään tonttulakkia muuten kuin nurinpäin. Siis niin, että tupsu on hatun sisäpuolella. Olen kääntänyt lakin tämän päivän aikana varmaan neljä kertaa. Mutta ei. Vauva nappaa päähineen pois, kääntää sen nurinpäin ja laittaa takaisin päähän. Isoveljensä Himppu totesi, että vauva ei tykkää kun pallo lörpöttää. Tällä tarkoitetaan ilmeisesti tupsun roikkumista lakin päässä. Jep. No pitäköön noin, eikai se jouluna niin tarkkaa ole! Nuori kapinallinen, haluaa varmaan vaan erilaisen stailin kuin muilla. Voi, kuinka hän muistuttaakaan Pötti-veljeään niin monin tavoin!

Kotikiusaamisen uhri

Rauhalassa on nyt tilanne päällä. Himppu on jostain, kukaan ei tiedä mistä, keksinyt alkaa kutsua vauvaa Simpukaksi. Simpukkaaa tuu tänne! Kato äiti pikkunen Simpukka. Tätä on siis kestänyt jo kaksi päivää. Ja vauva on tästä... täysin raivoissaan. Ihmettelin jo vuosi siten, että puolivuotias ja reilun vuoden ikäinen osaavat siis tapella keskenään. Se oli jotenkin uutta, kun olin esikoiseni kanssa niin pitkään ihan kaksistaan. Mutta siis juu.

Ja tilanne on nyt sellainen, että vauva istuu vaatehuoneessa, koska Himppu sanoo koko ajan Simpukka, vaikka hänen nimensä on vauva. Että semmosta. Pötin kommentti tiivisti olennaisen: "Must tuntuu, et ku aina puhutaan koulukiusaamisest ni enemmän vois käsitellä myös kotikiusaamist, koska vauva on täl hetkel nimenomaan kotikiusaamisen uhri. Kuka hei haluu et nimi on Simpukka?"

En tiedä kumpaa säälisin enemmän vauvaa, joka on nimestä loukkaantunut vai Himppua joka on juuri keksinyt ensimmäisen lempinimen pikkuveljelleen, eikä se kelpaa?

Simpukka.

Rakas vauva

Te, jotka olette olleet blogimatkassani jo pidempään saatatte muistaa, että minulla on kolme muistikirjaa, joihin kirjoitan lapsilleni kirjeitä, vähän kuin päiväkirjamerkintöjä. Tänään kirjoitin Purrelle:

Rakas Vauva!

Olet jo neljättä päivää kuumeessa ja nuhassa. Olet reipas potilas. Naureskelet, mutta yhtäkkiä nukahdat sohvalle tai syliin. Olet selvästi siirtynyt pipojesi kanssa talviaikaan myös sisällä, sillä valitset nykyään villaisia päähineitä puuvillapipojen sijaan. Tänään asukokonaisuutesi koostui mikkisukkahousuista, muumipaidasta ja villamyssystä. Sinulla on aika vahva maku, valitset pääosin vaatteesi itse, vaikka olet yksi. Tai oikeastaan havahduin tässä siihen, että olet jo puolitoista, mutta joka tapauksessa tosi pieni ihminen. Olet mankunut nyt tuttia enemmän, kun olet sairas. Keräät selvästi säälipisteitä, oikein vaikeroit sanan tutti.

Odotat innolla joulupukkia, viime vuonna et tajunnut siitä mitään. Nyt kun Himppu huutaa: Joulupukki tulee tänään meille! Sinä vastaat: JES JES JESSSSSSS! Innostustanne ei näköjään himmennä se, että joulupukki ei ole vieläkään tullut, vaikka olette hokeneet tätä samaa jo noin kolmen viikon ajan.

Syksy on laskenut Rauhalan sisälämpötilan 21 asteeseen. Pattereita ei ole laitettu vielä edes päälle. Hiippailet villasukissa ja nukut kuin tukki. Tänään söit lounaaksi sushia ja nakkia. Samaan aikaan. Makumieltymyksesi ovat erikoiset.

Olet jo viikon ajan nukkumaan mennessäsi käyttäytynyt hieman erikoisesti. Kun kirja on luettu ja hyvät yöt toivotettu katsot ylös kattoon ja huudahdat iloisesti TERVE!! Sitten käännät kylkeä ja alat nukkumaan. Teet tämän joka ilta täsmälleen samalla tavalla. Kukahan siellä on? Olen yrittänyt kysellä, mutta sinua vaan naurattaa. Sinulla on ehkä mielikuvitusystävä. Tosin isoveljesi Pötti epäilee, että tervehdit Jeesusta.

Terveisin Äiti

Sairastupa

Flunssa on muuttanut meille. Koko syksyn ensimmäinen, ihme kyllä. Vauva on tosi kipeä. Kuumeessa ja kröhässä. Nukkuu mieluiten sylissä. Himpullakin on tautia, mutta ei ainakaan toistaiseksi kuumetta. Hyvä syy lököillä sohvalla Puuha Peteä katsellen ja puhua joulupukista. Sitä täällä odotetaan. Joka aamu Himppu sanoo, että tänään joulupukki tulee meille. Aika kauan on vielä odotettavaa, mutta ensi sunnuntaina 1. joulukuuta käy pikkujoulupukki jättämässä pienen paketin jokaiselle pojalle. 

Paketointi onnistuu muuten vain keskellä yötä. Tyyliin yhdeltä yöllä ja silloinkin teen sitä saunassa, koska jos olen olohuoneessa, koko ajan joku isommista pojista käy joko vessassa tai juomassa. Mahdotonta. 

Risusavotta

Yöllä herännyt vauva nukkui lämpöisenä vieressä vielä kymmenen aikaan aamulla. Muut olivat jo talkoissa pihalla, kun me vasta heräiltiin ja päästiin aamupalalle. Tänään poltettiin risuja takamaalla. Pojat pistivät rönttövaatteet päälle ja auttoivat isää innostuneina. Tein risusavottaruoaksi savulohikeittoa jokiravunpyrstöillä. Se oli helppo nauttia talkoohengessä emalimukeista terassilla. Sain muuten tuon ruskeakuvioisen kipposen ennakkoperintönä eilen ystävältäni. Se on täydellinen. Nyt oli talkookeittoastiatkin jokaiselle annoskokojen mukaan. Poikien serkku oli yökylässä ja sekös Himppua ilahdutti. Savotan jälkeen katsottiin pädiltä...arvatkaa mitä? Puuha Peteä tietenkin!

Äkäinen vauva korttikuvauksissa

Aamupäivällä Rauhalassa oli joulukorttikuvaukset. Jokavuotinen joulupotretti käy aina vaan haastavammaksi.Tämän päivän akileen kantapää oli pirun vihainen vauva, joka oli joka ruudussa joko masentuneen tai äkäisen näköinen. Ei auttanut edes loputon pussailu. Esikoinen jouduttiin herättämään kuviin, kun muut seisoivat valmiina eteisessa klo 11.30 melkein tunnin odoteltuaan. Tunnelma oli kaikinpuolin katossa. Ohessa kuvia, jotka eivät päätyneet korttiin. Onneksi miljoonasta ruudusta löytyi pari hyvääkin. Lopullinen valinta tehtiin kaikki yhdessä. Pientä joulufiilistä löytyy jo huushollista, Pötti meni kirjoittamaan lahjalistaa. Puoliltapäivin kortit oli jo tilattu.