Hyvä päivä

Tänään olen…

Unohtanut käsilaukun.

Juonut kuohuviiniä ennen yhtätoista Huopalahdessa.

Nauranut kuin lapsena.

Syönyt intialaista kasvisruokaa Ruoholahdessa ja ruoholahtelaista sushia Luomassa.

Iloinnut ystävästä.

Toiminut rakkausvalmentajana.

Katsonut uupuneiden tönttöjen kanssa Puuha Peten sadatta kertaa.

Kelannut sen parhaan kohdan, jossa kissan häntään liimautuu maalipurkki, kaksi kertaa.

Ihmetellyt vauvan tapaa raahata sohvalle erilaisia tyynyjä makuuhuoneista.

Löytänyt synttärisankarille lahjan.

Luvannut, että Himppu pääsee yökylään Pötin huoneeseen.

Pakannut reppua yöpymistä varten.

Etsinyt pöllöä.

Juonut teetä ja polttanut kynttilöitä.

Lämmittänyt saunan.

Tehnyt iltapalaksi tonnikalasalaattia.

Lohduttanut lasta.

Intoillut täydellisesti onnistuneista joulukorteista sekä googlannut tämän vuoden joulumerkkejä.

Hyvä päivä. Onnellinen olo.

Heppalaukku

Viikolla julkaisemani kuva laukkuhyllystäni aiheutti kommenttitulvan Rauhalan arkea -blogin sähköpostiin. Olette toivoneet laukkuaiheisia postauksia. Niistä tuli mieleeni tämä hevoshirvitys, joka on siis ehdottomasti omituisin ja epäkäytännöllisin "laukku" ikinä. Teininä rakastuin Sinkkuelämää -sarjaan, enkä tiedä kuinka moneen kertaan olen kaikki tuotantokaudet nähnyt, mutta joka tapauksessa osaan suurimman osan jaksoista ulkoa. Jostain syystä tämä Carrien tunnetuksi tekemä heppakassi sitten huusi nimeäni, kun siihen verkossa aikanaan törmäsin. Himppu sanoo sitä ihhahhaaksi. Olen käyttänyt sitä harkiten ja suhteessa muihin tosi vähän, mutta aina se on ollut todellinen keskustelunaihe. Se on siis puuta, painaakin kuin synti kokoonsa nähden. Eikä sen sisälle mahdu melkein mitään. Se on ehdottomasti turhin asia, minkä omistan, mutta ehkä juuri siksi niin ihana. Syksyn tullen kaivoin taas hepan esiin.

Mies toi tuliaisia lentokentältä. Kuinka ärsyttävää, että Suomen ainoa Starbucks on Helsinki-Vantaalla. Onneksi Stockmanille aukeaa oma ihan pian. Pojat muuten ilmoittivat tänään, että jokainen haluaa tänä vuonna kaivertaa oman kurpitsalyhdyn. Pienen perhepalaverin jälkeen sovittiin, että tehdään yksi iso (se perinteinen) ja sitten ostan neljä pienempää, joista koululaiset saavat tuunata oman näköisensä. Onneksi on leveät portaat. Mahtuuhan niihin. Pyhäinpäivää odotellessa.