Matto

Palasin maanantaina muutaman päivän lomalta Malagasta. Suurperheen arki on sellasta, että heti jos jossain alkaa pukittaa hommat kerääntyy vuoren kokoiseksi kasaksi. Sitä kasaa olen tässä nyt muutaman päivän yrittänyt purkaa, toisin sanoen pyykännyt, siivonnut ja niin edelleen. Olen myös juossut asioilla iloiset pienet assistenttini mukanani. Jokaisen kauppareissun kohokohta on käynti eläinkaupassa. Himppu toivoo ihan mahdottoman paljon omaa kilpikonnaa. Ai kuinka tunnistan hänen tuskansa, ruinasin isältäni aikanaan marsua varmaan kolme vuotta ennen kuin sain sen. Mutta että kilppari, mistä lie senkin keksinyt. 

Ilmojen viilennyttyä Rauhalassakin saa vetää jo villasukkia jalkaan. Meillä ei ole yhtään mattoa. Siis missään huoneessa, mutta kaapissa oli yksi lastenhuoneeseen ostamani matto, joka ei koskaan tullut käyttöön. Nyt kun lattiat ovat viileät levitimme sen tönttöjen huoneeseen ja testiryhmä oli oikein tyytyväinen. Minulla ei varsinaisesti ole mitään mattoja vastaan. Jotenkin vaan tuntuu, että kun on paljon lapsia ja eläimiä on helpompi siivota, kun ei ole mattoja. Perheessämme on myös astmaatikko, joten siksikin matottomuus on ollut helppo valinta. Huomatkaa muuten Himpun pään takana ovessa pilkottava, tänään syntynyt taideteos "Matojen maailma". Kun kysyin miksi piirretyt viivat piti lopuksi käsillä sutata Himppu vastasi: "Siks koska madot on semmosia sotkijoita." No niimpä.

Huomenna luvassa on jotain ihan erityistä. Pötti on innostunut koulussa tvt:stä (tieto- ja viestintätekniikka) ja hänet valittiin tässä pari viikkoa takaperin luokkansa oppilasagentiksi. Tvt-opintoihin liittyen Pötti käyttää muutaman viikon ajan Rauhalan arkea -blogissa vieraskynää kerran viikossa ja tarjoaa teille sisältöä Pötin perjantai -nimisessä juttusarjassa. Siellä hän nytkin naputtelee ja latailee kuvia huoneessaan valimiiksi huomista varten. Saa nähdä mitä hän on keksinyt.

Isänpäivä

Aamiainen sängyssä. Isät vastaan pojat -peli tekonurmella. Lounas ja kakkukahvit Riistavuoressa. Niistä on isänpäivä koostunut tänä vuonna. Vauva kantoi asiantuntevasti kakun, kuten kuvista huomaa. On ollut kamala kiire monta viikkoa. Etukäteen ihmettelin aikataulukaaosta, mutta käytännön toteutus on ollut vielä hurjempaa. Jos kalenteria katsoo, on toivoa, että tämän viikon jälkeen helpottaa. 

Pipo päähän!

-Mennään nopeesti asemalle.
-Ei meillä ole kiirettä, kun juna tulee vasta vartin päästä.
-Onhan!
-Miten niin?
-Ulkona tuulee. Mä haluun olla tuulessa.
-Ahaa. No mennään sitten, pipo päähän.
-En laita.
-Mitä?
-Emmä voi laittaa ku mä haluun olla tuulessa sillee että tuuli sölpertää mun hiuksissa.
-Ahaa.
-Äiti kato nyt tuulee, oooooooo, äiti mä rakastan tuulta!
-Voi rakas.
-Kato nytten nyt se osuu mun tukkaan!
-Joo. Eikö sun ole kylmä?
-Ei, mä paan junassa sit pipon päähän ni mun pää lämpiää ja sitten kävelen taas ilman pipoo kotiin. Tää on niin ihanaa, kato äiti!
-Vau.
-Äiti, tiesitsä, että suu pitää olla kiinni kun tulee kova tuuli.
-En tiennyt.
-Muuten menee hengitys takas kurkkuun.
-Okei.
-Äiti, mä tiedän mitä mä toivon joulupunkilta.
-No?
-Et tuulis aina ja että saisin nähdä missä on junien koti.
-Se on varikolla.
-Niin sitä mä toivon joulupunkilta, että pääsisin varikolle.
-Okei.
-Äiti, kun päästään kotiin ni mä meen kalliolle istuu ja ootan tuulta.
-Ei varmaan tartte kovin kauaa oottaa.
-Niin. Mutta mä otan makkarakastiketta ja perunaa sillee, että se tulee sinne kalliolle mulle. Sopiiko se äiti?
-Sopii.
-Jess. Vauva syö sit sisällä.
-Ai miksi?
-Se on liian pieni istumaan tuulessa ja sillä on liian pienet hiukset. Tuuli ei tartu niihin.

Humua

Eilinen päivä oli juhlahumua tulvillaan. Ensin tapasin äidin skumppalasin äärellä. Hän täyttää tänään 60 vuotta ja skoolasimme päivän etukäteen sillä hän on tänään, oikeana merkkipäivänään, suuren maailman tyyliin matkoilla. Äidin juhlat on parin viikon kuluttua täällä meillä Rauhalassa. Sen jälkeen painelin töihin Töölöön, jossa juttu luisti rattoisasti uuiniomenoiden ja minttuteen ryydittämänä.

Iltasella tapasin ystävän Ravintola Loisteessa ja söin mielettömän hyvää punajuuririsottoa ja nieriää. Ja jälkkäriksi mantelikakkua.

Aamulla painelimme postilaatikolle hakemaan elisen postia (pikkasen on ollut tässä kiirusta) ja järkytyimme tönttöjen kanssa lämpötilasta perinpohjin. Vaikka aurinko paistoi oli pirun kylmä. Olimme suunnitelleet aarreretkeä tälle päivälle, mutta vielä mitä. Ensi kevättä odotellessa.

Ihanat ystävät ovat lähetelleet onnitteluja kirjan johdosta ja se tuntuu tietysti tosi hyvältä. Postilaatikossa odotteli nytkin ihana pieni paketti, josta paljastui aivan hurmaavat korvikset, joiden mukana oli pikkuruinen onnittelulappu. Kollektiivisesti kiitos kaikille, jotka olette muistaneet viestein, puheluin, kortein, kukkasin ja paketein. Ihanaa, että mun elämässä on tuollaisia ihmisiä, kuin te, joiden kanssa voi murhehtia tai iloita siitä mitä elämä eteen heittää!

Meillä ei ole vielä patterit päällä. Takkaa koko ajan lämmittämällä lämpötila on pysynyt mukavasti 23 asteessa, mutta tänään Himppu oli sitä mieltä, että tönttöjen huoneen patteri on laitettava päälle ja niin tehtiin. Talvi tekee tuloaan. Olin muuten unohtanut miten simona tykkään kurpitsapikkelsistä. En varmaankaan ole syönyt sitä sen jälkeen, kun muutin pois kotoa, mutta nyt sytyin siihen uudelleen. Himppu ei kyllä ollut heti ihan myyty. Nyppi yksi kerrallaan kurpitsa suikaleet pois kinkkuvoileivän päältä ja sanoi silti, että nyt tähän mun leipään jäi vielä tätä ihmeellistä lientä. Tänä aamuna vahingosta viisastuneena hän tarkensi aamiastilaustaan: Ottaisin puuroa ja pienen leivän missä ei ole sitä keltasta sössöö".

Kotona

Viiden päivän loma Italiassa on takana. Lomakuvat odottelevat vielä kameran syövereissä, siitä lisää myöhemmin. Tänne tuli sillä aikaa ihan rehellinen syksy. Tosi kylmältä tuntuu. Tässä ollaan lähdössä S-markettiin. Mentiin heti aamulla, joten vauvelilla on aamiasleipä mukana. Loman jäljiltä jääkaapissa ei ollut mitään. Lounaaksi valmistettiin Himpun kanssa perinteinen Lasagne.

Kaivuri on paiskinut hommia. Kummasti tuli käyttöpihaa lisään, ensi vuonna on taas monta sataa neliötä lisää nurmea ajettavana. Pojat haaveilevat sellaisesta traktorimallisesta ruohonleikkurista. Tänään poltettiin myös valtava määrä risuja. Töntöt leikkivät junaa. Kaivurin telaketjujen jäljet ovat kuin raiteita. Iltapalaksi paistettiin nuotiomakkarat. 

Erikoinen lokakuu tähän mennessä, monenlaisia tunnelmia mahtunut kuluneisiin viikkoihin. Vauvalla on muuten tässä päässään tuliaismyssy, joka on siis villapipo hiirikorvilla. Perustuliainen etelästä. No okei, toin myös hammasharjan.

Vaaleanpunainen viikonloppu

Tähän viikonloppuun on mahtunut tyttöenergiaa. Lauantaina suloinen kummityttöni sai nimensä. Osalla pojista oli futismatsi harmittavasti päällekäin, joten mies lähti heidän kanssaan kirkolta aiemmin ja minä Himpun kanssa junalla perässä. Käytiin kaupassa, josta Himppuli valitsi itselleen karkkipäivän herkuksi Smurffilimsan. 

Tänään suuntasin Helsinkiin ja kävin tyttökavereiden kanssa brunssilla Köketissä. Oli muuten elämäni paras brunssipuuro ja tällaiselta puurofriikiltä se on paljon sanottu. Muutenkin antaisin brunssista arvosanaksi ysin. Vaihtoehtoja ei ollut mitenkään ihan hirveästi, mutta kaikki mitä oli, oli ihanaa. Naapuritilassa harjoiteltiin kamarimusiikkikonserttia varten, joten fiilistä tuli sieltäkin. 

Sain ystävältä lahjaksi pinkkejä juttuja.  

Kotona odotti mitalikahvit, sillä Onni juoksi tänään Maskin maastojuoksukisoissa kultaa. Vauva ja Himppu olivat sijoittuneet neljänneksi ja kuudenneksi ja Juho ja Pöttikin kymmenen parhaan joukkoon omassa sarjassaan. Mieskin oli lönkötellyt viiden kilsan matkalta maaliin. Hyvä meidän miehet! 

Viisi

Inhoan kylmää ja pelkään pimeää, joten olin varsinainen sankari eilen kun virittelin pihalla pilkkopimeässä uusia ulkovaloja kesäkatoksen metalliseen runkoon. Ajattelin yllättää yleensä sähköhommista vastaavan mieheni. Aika hyvin meni. Tosi unohdin sakset ja leikkelin mustia nippusiteitä katki moralla. Yöllä kun kaikki nukkuivat hiippailin pihalla vielä toistamiseen ja hain autokatokseen piilottamani ruokakassin. Valmistin mustikkarahkaa, suklaakakkua ja toast skagenia aamupalaksi. Viisi yhteistä vuotta on takana, toivottavasti edessä olisi hurjan monta. 

Heräsin aamulla siihen, että vauva halusi käteensä tatuoinnin. Se laitettiin heti. Vasta sen jälkeen halittiin ja sanottiin huomenta äiti, huomenta vauva. Pöydällä odotti kirje mieheltä. Hänellä on ihana tapa kirjoitella kirjeitä, pieniä runoja ja lappusia.  

Päivä oli suksee kaikin puolin, sillä sain Tuulalta ihanat kukat ja Milla yllätti pullapussilla. Siis mitä ihania tyyppejä. 

Annoin vuosipäivälahjaksi miehelle Keski-Suomen maakunnan isännänviirin. Se nostettiin juhlallisesti illansuussa, kun hän tuli töistä kotiin. 

Vauva tönttöili pihalla hämärään saakka karhupuvussaan. Himppu mietti voisiko ottaa lemmikiksi linnun, siis pihalta omaan huoneeseen. Pötti oli saanut surkean koetuloksen matikassa, mutta "ei se mitään", koska "melkein kaikilla muillakin" oli huono menestys. Soviteltiin koululaisille pikkutakkeja huomisia juhlia varten, joka jätkällä oli takeissa 10 senttiä liian lyhyet hihat. Himppu toivoi yövohveleita. Ne ovat ihan tavallisia vohveleita, mutta ne paistetaan kun on tullut pimeää, joten niiden nimi on Yövohvelit. Kun voivottelin, etten millään jaksaisi enää paistaa tänään mitään, hän totesi, että toisena toiveena hänellä olisi pelkkä Yövohvelitaikina. Tämmöstä. Olen tosi onnellinen.