Viimeiset kolme päivää ovat aikatauluiltaan vastanneet jotain kymmenotteluun rinnastettavaa. Olen tarkastanut ja korjannut Seelan kanssa kasvotusten ja monien muiden kanssa puhelimessa. Sunnuntaina matkasin Tampereelle esittelemään taittoa itse päähenkilölle. Juna oli tosi tyhjä. Matka meni nopeasti töitä tehden.
Perillä odotti tyytyväinen teatterineuvos rouvineen sekä lämmin tunnelma. Syötiin porkkanakeittoa oman maan porkkanoista. Tamara-rouva on perin etevä kokki, oli paahtanut krutongitkin keittoon itse. Olin kolme tuntia, tuntui haikealta lähteä. Kovasti halattiin ja vähän itkettiin. Lämpimiä tunteita sydämen täydeltä.
Paluumatkalla tarkistin tehtyä, mutta aloitin pään siirtämisen uuteen. Ilta-aurinko paistoi junan ikkunoista sisään. Haaveilin siitä, että vuorokaudessa olisi kymmenen tuntia enemmän aikaa ja että ehtisin kotiin ennen kuin töntöt nukahtavat. Himppu soitti ja kertoi, että leikkimökissä oli ollut hämähäkki, jonka nimi on nyt Heikki. Heikki oli hänen epäilyjensä mukaan ehkä jo nukahtanut, sillä ei ollut liikkunut Tupperwaren muovikipossa tuntiin.
Uusi viikko alkoi materiaalin järjestelyllä. Pitäisi olla joku laki, jossa säädettäisiin, että jos teatteri lopettaa toimintansa sen arkistomateriaali on toimitettava Teatterimuseoon. Olen kuluneen 10 vuoden aikana haeskellut erinäisiä dokumentteja ihmisten autotalleista tai löytänyt antikvariaateista. Haastavinta on tietenkin löytää joku joka saattaisi tuntea jonkun, jonka serkun entisen miehen tyhjään varastotilaan ehkä vietiin joskus jotakin laatikoita, jotka koskivat esimerkiksi Intiimiteatteria tai sitten ei. Mutta etsivä löytää, harva asia on jäänyt kokonaan selviämättä, tuulta päin!
Psst. Muistelmateos Tapani Perttu, julkaistaan 20.10. Voit lukea kirjasta lisää täältä.
