Ääripäitä

Ihmeellinen päivä. Hirveen iso onnellinen asia on se, että sain neljännen kirjani käteeni ja olen sen ulkoasuun tosi tyytyväinen. Vaikka tekstin on lukenut tuhat kertaa ja taitonkin nähnyt etukäteen siinä on jotain taikaa, kun valmis teos on kädessä. Ihanaa. Hirveen iso ärsyttävä asia on meidän erikoinen naapuri, joka on päättänyt pystyttää mitään kysymättä rajalle vihreän verkkoaidan. Vähän kiva. Aita näkyy meidän puutarhaan koko matkalta, mutta he itse asuvat niin korkealla, etteivät näe sitä koskaan. Hedelmällisimmillään tämmösen selvitteleminen on juuri silloin, kun toinen on jo yön aikana käynyt pystyttämässä aidan seipäät rajalle. Mitään keskustelua ei myöskään tietenkään käydä siitä, että mitä materiaalia aita on tai minkä värinen. Tämä on tätä suomalaista omakotitaloasumista parhaimmillaan. Voi itku sanon minä. Yritän kuitenkin keskittyä olennaiseen ja iloita valmistuneesta työstä. Ensi viikonloppuna on muuten Helsigin kirjanmessut, jossa olen Esko Roine -kirjan tiimoilta lauantaina. Tulkaa moikkaamaan!

Tarkistuksia

Viimeiset kolme päivää ovat aikatauluiltaan vastanneet jotain kymmenotteluun rinnastettavaa. Olen tarkastanut ja korjannut Seelan kanssa kasvotusten ja monien muiden kanssa puhelimessa. Sunnuntaina matkasin Tampereelle esittelemään taittoa itse päähenkilölle. Juna oli tosi tyhjä. Matka meni nopeasti töitä tehden. 

Perillä odotti tyytyväinen teatterineuvos rouvineen sekä lämmin tunnelma. Syötiin porkkanakeittoa oman maan porkkanoista. Tamara-rouva on perin etevä kokki, oli paahtanut krutongitkin keittoon itse. Olin kolme tuntia, tuntui haikealta lähteä. Kovasti halattiin ja vähän itkettiin. Lämpimiä tunteita sydämen täydeltä.

Paluumatkalla tarkistin tehtyä, mutta aloitin pään siirtämisen uuteen. Ilta-aurinko paistoi junan ikkunoista sisään. Haaveilin siitä, että vuorokaudessa olisi kymmenen tuntia enemmän aikaa ja että ehtisin kotiin ennen kuin töntöt nukahtavat. Himppu soitti ja kertoi, että leikkimökissä oli ollut hämähäkki, jonka nimi on nyt Heikki. Heikki oli hänen epäilyjensä mukaan ehkä jo nukahtanut, sillä ei ollut liikkunut Tupperwaren muovikipossa tuntiin. 

Uusi viikko alkoi materiaalin järjestelyllä. Pitäisi olla joku laki, jossa säädettäisiin, että jos teatteri lopettaa toimintansa sen arkistomateriaali on toimitettava Teatterimuseoon. Olen kuluneen 10 vuoden aikana haeskellut erinäisiä dokumentteja ihmisten autotalleista tai löytänyt antikvariaateista. Haastavinta on tietenkin löytää joku joka saattaisi tuntea jonkun, jonka serkun entisen miehen tyhjään varastotilaan ehkä vietiin joskus jotakin laatikoita, jotka koskivat esimerkiksi Intiimiteatteria tai sitten ei. Mutta etsivä löytää, harva asia on jäänyt kokonaan selviämättä, tuulta päin!

Psst. Muistelmateos Tapani Perttu, julkaistaan 20.10. Voit lukea kirjasta lisää täältä.

Syyskiirettä

Syksy on alkanut rytinällä. Kirjaimellisesti. Koulut, harrastukset, työjutut, kaikki tulivat samaan aikaan. Tulevana syksynä julkaistaan kaksi kirjoittamaani kirjaa, joista toinen on jo painossa,mutta toisen taitto- ja kuvajutut työllistävät vielä. Olenkin yrittänyt varastaa itselleni jokaisen pienenkin hetken asian edistämiseksi. Tosin eilen, kun soitin kuvaluvista Yleen, vauva oli piirtänyt Onnin oven täyteen "kaloja". Ja tänään kun taistelin skannerin kanssa Himppu oli hakenut itsenäisesti mehua ja koko keittiön lattiat lainehtivat. Mutta ei se mitään, hyvällä mielin ollaan kaikki ja odotetaan kirjoja kuin kuuta nousevaa.

Eilen sovitettiin kaikki kengät, pipot ja hanskat sekä ulkovaatteet. Onneksi kaikki Himpun viime vuoden kamat menevät vauvalle. Himpulle pitää kuitenkin hankkia talvikengät, lenkkarit, talvitakki ja toppahaalari. Välikausihaalarit ostettiin viime keväänä, joten ne on sopivat. Huh. Sama operaatio pitäisi tehdä vielä tönttöjen vaatehuoneelle. Ihan mielettömästi vaatetta, mikä ei käy enää vauvallekaan. En ole hankkinut Himpulle vielä miltei mitään syysvaatetta, vaikka kaapin siivoamisen jälkeen tilanne voi olla aika karu, paljon on varmaan semmosta mikä ei enää mahdu. Jaa, yhden kollegepaidan ja t-paidan ostin Orange mayonnaisen alesta jo kesällä. Vielä kun muistaisin, mihin olen ne laittanut. Perus kollegehousuja löysin Himpulle lastenvaatekirppikseltä Kirkkonummelta tosi edulliseen hintaan ja sattumalta oli näitä meidän värejäkin mustia ja harmaita. Meidän eteinen on tällä hetkellä täynnä sänkyjä. Appivanhempani muuttavat pienempään asuntoon ja myytävää on pinnasängyistä ja keinutuoleista lähtien. Himppu ehdotti, että mummun eteiseen tuoma pinnasänky voisi jäädä siihen lepäilypaikaksi, jos alkaakin väsyttää, kun pitää laittaa kenkiä jalkaan. Hän on syksyn tultua innostunut taas puisesta leikkikamerastaan, jonka joulupukki toi viime vuonna. Vauva on vihreä kateudesta ja meinaa toivoa lahjaksi ihan samanlaisen. Hänen pukkilistassaan on jo kaksi tuotetta: kamera ja rummut.