Viimeiset kolme päivää ovat aikatauluiltaan vastanneet jotain kymmenotteluun rinnastettavaa. Olen tarkastanut ja korjannut Seelan kanssa kasvotusten ja monien muiden kanssa puhelimessa. Sunnuntaina matkasin Tampereelle esittelemään taittoa itse päähenkilölle. Juna oli tosi tyhjä. Matka meni nopeasti töitä tehden.
Perillä odotti tyytyväinen teatterineuvos rouvineen sekä lämmin tunnelma. Syötiin porkkanakeittoa oman maan porkkanoista. Tamara-rouva on perin etevä kokki, oli paahtanut krutongitkin keittoon itse. Olin kolme tuntia, tuntui haikealta lähteä. Kovasti halattiin ja vähän itkettiin. Lämpimiä tunteita sydämen täydeltä.
Paluumatkalla tarkistin tehtyä, mutta aloitin pään siirtämisen uuteen. Ilta-aurinko paistoi junan ikkunoista sisään. Haaveilin siitä, että vuorokaudessa olisi kymmenen tuntia enemmän aikaa ja että ehtisin kotiin ennen kuin töntöt nukahtavat. Himppu soitti ja kertoi, että leikkimökissä oli ollut hämähäkki, jonka nimi on nyt Heikki. Heikki oli hänen epäilyjensä mukaan ehkä jo nukahtanut, sillä ei ollut liikkunut Tupperwaren muovikipossa tuntiin.
Uusi viikko alkoi materiaalin järjestelyllä. Pitäisi olla joku laki, jossa säädettäisiin, että jos teatteri lopettaa toimintansa sen arkistomateriaali on toimitettava Teatterimuseoon. Olen kuluneen 10 vuoden aikana haeskellut erinäisiä dokumentteja ihmisten autotalleista tai löytänyt antikvariaateista. Haastavinta on tietenkin löytää joku joka saattaisi tuntea jonkun, jonka serkun entisen miehen tyhjään varastotilaan ehkä vietiin joskus jotakin laatikoita, jotka koskivat esimerkiksi Intiimiteatteria tai sitten ei. Mutta etsivä löytää, harva asia on jäänyt kokonaan selviämättä, tuulta päin!
Psst. Muistelmateos Tapani Perttu, julkaistaan 20.10. Voit lukea kirjasta lisää täältä.
Ei vitsi Annika, kirjoitatko jotakin Titta Jokisesta? Hän on ihan suosikkinäyttelijäni. Kävimme puolisoni kanssa aina katsomassa Komediateatteri Arenan revyyt. Nyt emme enää meinaa teatterissa pystyä istua niin kauaa, kuin pitäisi, kun selkien kanssa on niin ja näin, mutta voi kuinka olen Rouva Jokisen esiintymisestä nauttinut. Mukavaa kun kirjoitat tätä blogia, pääsee kurkistamaan kulissien taakse ja Onnea ihanista lapsistasi he ovat todella suloisia. tv.Irmeli
VastaaPoistaKuinka Tapani Perttu voi?
VastaaPoistaMukavaa kun kerrot näistä sun duunijutuista, kun olet yleensä näistä niin salamyhkäinen. Hyvä Ani! -Hanna-
VastaaPoistaPienien teattereiden arkistohommat on ihan lapsen kengissä, koska ei ole ollut varsianaisia ihmisiä, joille homma olisi kuulunut. Sen huomaa heti, kun etsii Teattermuseon tietokannasta jonkun pienemmän teatterin näytöstietoja esimerkkeinä nyt vaikka juuri Intiimiteatteri, Pieni Suomi, Teatteri Vantaa...Saati kesäteatterit. Ikonisen Pyynikinkin esityksistä tiedot perustuvat vain jälkikäteen koottuihin aikalaiskertomuksiin. Te teatterista ja teatterintekijöistä kirjoittavat ihmiset teette suuren palveluksen myöhemmille polville, kun kaivelette ja tallennatte. Minäkin odotan uusia kirjojasi mielenkiinnolla. Olet hyvä kirjoittaja!
VastaaPoista