Pieni nimpparisankari

Pikkuinen vauva sai tänään nimipäivälahjaksi Brasilian pelipaidan ja tikkarin. Paita tuli vanhemmilta, tikkarin antoi Himppu, joka tosin oli ensin imeskellyt sitä itse, ikäänkuin valmiiksi. Iloinen sankari vietti koko päivän ulkona ukin hanslankarina terassihommissa. Nyt jännitetään peliä. Matsien aikana käytävä debatti on minusta hauskin osuus. Itse kannatan Argentinaa, mies Belgiaa, Juho Hollantia, Eetu Italiaa, Onni Chileä ja Roope Ghanaa. Hauskaa! Laitoin eilen sangriaseoksen maustumaan jääkaappiin, tänään se oli täydellistä!

Pieni sankari

Tänään Rauhalassa vietettiin Himpun nimppareita. Pieni sankari. Perinteisesti olemme nimipäivinä syöneet sankareiden toiveiden mukaisia herkkuja. Isommat pojat haluat aina jotakin tiettyä kakkua tai jäätelöä. Himppu halusi korvapuusteja. Pötti auttoi leipomisessa ja teki jämätaikinasta tämän hurmaavan onnittelupullan.

Olen ristiriitaisissa tunnelmissa. Odotan lunta, mutta toisaalta tuntuu jotenkin, että eikö tässä voisi jo pian olla kevät. Surkein talvi pitkään aikaan.

Nimpparisankari

Aamulla juhlittiin mieheni nimipäivää. Hänellä oli entisen kotinsa keittiössä Philipsin kasettimankka, josta kuunteli aamuisin radiota Hesaria lukiessaan. Kun kahvikupit siirrettiin yhteiseen keittiöön ilmoitin ykskantaan, ettei mankkahirvitys muuta mukana. Siitä saakka mies on lukenut lehden ilman radiota, jo kolmen vuoden ajan! Mutta nyt löysin Clas Ohlsonilta (mistä muualtakaan?) täydellisen pienen aamuradion. Että pieniä iloja. 

No oikeasti lahja oli kyllä lapsilta. Minun lahjani oli käytännön läheisempi etsin nimittäin hänen silmälasinsa, ennen kuin menimme laulamaan ja viemään aamiaista sänkyyn. Pojat osaavat hyvin imitoida joka ikinen aamu silmälasejaan etsivää isäänsä. "Justhan ne oli tässä".

Humua

Päivät on menneet juhlahumussa. Itsenäisyyspäivän jälkeen oli pikkujoulut, eilen jalkapalloseuramme joulujuhlat ja tänään on Annikan päivä. Aamulla sänky täyttyi aamupalasta ja pienistä sekä suurista onnittelijoista. Laulu raikui nuhanenien unisista naamoista. Olen vielä ihmeissäni. Sain eilen Palloliiton seuratoimijan ansiomerkin. En ihan ymmärrä kelle oli tullut nimeni mieleen, mutta KIITOS. Onnen hetkiä. Isoja ja pieniä. 

Nimipäivä

Tänään heräsin onnittelulauluun ja pienet pyjamabanaanit hyppelivät iloisesti sängyssä. Söin ihanaa aamiaista ja kakkua. Nimipäivät on parhaita.

Karkkipurkki ja nimppari

Sankari sai lahjaksi norsun, jota kanteli illan mukanaan huoneesta toiseen. Ruoka oli parempaa kuin osasin odottaa. Aurinko paistoi. Onni saada vieraita. Mofa ja kummit tulivat onnittelemaan Purrea. Voi kun aina olisi kesä. Rauhalaan tuli tänään myös harmaa karkkipurkki. En juurikaan syö namia, mutta silloin kun syön, poimin sen mielelläni näin kauniista rasiasta. Juhlavamman tuntuista.

Oliverin päivä

Meillä on kolme Oliveria perheessä. Siksi Oliverin nimipäivä on aina ekstraspesiaali. Tänään herkuteltiin britakakulla, joka on lasten kestosuosikki. Puhallettiin saippuakuplia ja odotettiin saunan lämpiämistä. Pienin juhlakalu sammui kesken juhlallisuuksien. Pyyhin kermavaahtoa poskista vielä sängyssäkin. Pienet multaiset jalat jättivät ruskeita varpaanjälkiä lakanaan. Iltasuihku jäi.

Lempikukkani lemmikki kukkii aina Oliverin päiväksi. Maailman suloisin. Näitä oli lapsuudenkotini aidan vierustat täynnä. Sieltä villivadelmien joukosta keräsin niistä pieniä kimppuja. Yhtenä kesänä toimitin jopa oman puutarhalehden, jossa esiteltiin kotipihamme kasveja. Hortonomia-innostus on sittemmin laantunut, mutta lemmikit pysyneet.