Tammikuun ensimmäisenä aamuna sänky on tönttöjä täynnä. Vauva nukkui kellon ympäri. Himppu mietti voivatko kissanpennut ja ihmiset olla veljiä keskenään. Tutuissa merkeissä alkaa tämä vuosi. Ihmetellään elämää. Huomenna ehkä kalasoppaa ja nakkia. Tämä on vauvan erikoisuus. Hän haluaa kalasopan kanssa yhden nakin. Mutta syö sen siis erikseen kylmänä. Se laitetaan siihen viereen. Leipälautaselle, samanlaiselle kuin missä isoveljillä on tummaa leipää. Viisi ruisleipää ja yksi nakki. Kunnon nakki, semmonen Snellmanin, jossa on 90% lihaa. Unohdettiin ostaa tinat. Tänään kaapista löytyi vahingossa yksi. Sulatin sen itselleni ja kippasin. Tuli vähän niin kuin pupun näköinen. Tulkintalista netissä sanoo sen tarkoittavan "Menestystä kaupungissa". Hmm. Tarkoittaakohan tämä sitä, että mun pitäisi välittömästi muuttaa, johonkin kaupunkiin, jotta alkaisin menestymään. Ja elämässä vai työelämässä vai molemmissa? Tätä pohdinkin sitten koko ensin yön. Ihanaa uutta vuotta kaikki tutut ja tuntemattomat. Tästä tulee hyvä vuosi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusi vuosi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusi vuosi. Näytä kaikki tekstit
torstai 1. tammikuuta 2015
tiistai 31. joulukuuta 2013
Turvallisuus ennen kaikkea
Tönttöjen Uuteen vuoteen on mahtunut hämmennystä kerrakseen. Ensin ihmeelliset silmälasit, jotka piti laittaa päähän ulos mentäessä. Sitten uskomaton Sundsbergin ilotulitus, jota seurasi iskän oman pihalla pitämä astetta vaatimattomampi show (yksi pata). Tulituksen ajan vauvalla oli sormi suussa lähes koko ajan, mutta kun pauke taukosi hän totesi rehvakkaasti: NONNI.
O N N E L L I S T A U U T TA V U O T T A R A U H A L A S T A !
Uusi vuosi neljälle
Kahdeksan vuotta olen asunut Rauhalassa ja joka ikinen Uusi vuosi järjestänyt juhlat. On ollut sukua, ystäviä, naapureita. Parhaimmillaan 50 henkeä. Tänä vuonna olemme neljästään. Me ja meidän töntöt. Tuntuu erikoiselta, mutta ihanalta. Pienet töntteröt eivät ihan tiedä pelkäävätkö ulkoa kuuluvaa pauketta vai onko se kivaa. Ilmeet vaihtelevat. Äsken kun kuului mojova sarjapamaus vauvalla meni suupielet alaspäin, mutta kun Himppu huudahti paukutuksen loputtua jes, huusi vauvakin kuuluvasti JESSSSSSS! Valehteleisin, jos väittäisin, etten kaipaa isompia ukkoja. Heidän innostuksensa Uuden vuoden paukutteluun on luonut tunnelmaa jo päiviä ennen varsinaista aattoa. Mutta illalla, kun pienimmät juhlijat uinuvat on kahdenkeskistä aikaa. Se on kyllä mukavaa. Juhlahumua kaikkialle, johon viestini kiitää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






