Uusi vuosi neljälle

Kahdeksan vuotta olen asunut Rauhalassa ja joka ikinen Uusi vuosi järjestänyt juhlat. On ollut sukua, ystäviä, naapureita. Parhaimmillaan 50 henkeä. Tänä vuonna olemme neljästään. Me ja meidän töntöt. Tuntuu erikoiselta, mutta ihanalta. Pienet töntteröt eivät ihan tiedä pelkäävätkö ulkoa kuuluvaa pauketta vai onko se kivaa. Ilmeet vaihtelevat. Äsken kun kuului mojova sarjapamaus vauvalla meni suupielet alaspäin, mutta kun Himppu huudahti paukutuksen loputtua jes, huusi vauvakin kuuluvasti JESSSSSSS! Valehteleisin, jos väittäisin, etten kaipaa isompia ukkoja. Heidän innostuksensa Uuden vuoden paukutteluun on luonut tunnelmaa jo päiviä ennen varsinaista aattoa. Mutta illalla, kun pienimmät juhlijat uinuvat on kahdenkeskistä aikaa. Se on kyllä mukavaa. Juhlahumua kaikkialle, johon viestini kiitää!

Pikkuhiljaa

Yksi pieni osio pienten miesten huoneesta on valmiina. Ikean lokerikko on maailman paras kätkemään epämääräiset leluröykkiöt sisäänsä. Kevyet korit ovat turvalliset vauvankin nykiä alas. Vanha opetustaulu on hankinta, josta olen tänä vuonna riemuinnut kaikkein eniten. Etsin vuoden päivät kuva-aiheeltaan, väritykseltään ja hinnaltaan täydellistä yksilöä ja löysin sen Lundagårdista. Molempien poikien yksivuotiskuvat roikkuvat seinällä veneköyteen ripustettuna. Puiset nappikoukut ovat minusta söpöt. Niitä monessa eri värissä ja ne on puuta! Nahkanauhalla on tehty nupin keskelle pienet ompelupistot. Ostin koukkuja kerralla monta. Olen varma, että niille on käyttöä muuallakin. Hirvet tuovat muistoja Tukholmasta. Norsuvanhus on poikien univartija, sille toivotetaan joka ilta hyvää yötä. Muksujen huoneen lattiaremotti on edennyt siihen vaiheeseen, että laminaatit odottavat jo eteisessä. Kohta, ihan kohta on valmista!

Sisähommia

Sadepäivä motivoi viimein tekemään jotain sisälläkin. Kiinnitimme Lundangårdista aikaa sitten tilaamani kirahvikoukut lastenhuoneeseen. Kauppareissulla Purre sai Partioaitan alesta samanlaisen repun, kuin isoveljelläkin on. Mofa toi Himpulle eilen suloisen taulun, johon on tussilla piirretty E-kirjain siten, että se muodostuu kerrostalokortteleista. Aamupäivä on kulunut ihan muuhun kuin piti, 5 kiloa mansikoita odottaa edelleen perkaajaansa. Tänään saan esikoiseni viimein Rauhalaan ja sitten hän onkin loppukesän kotona. Neljä viikkoa hän lomaili isän kanssa. Teki vähän tiukkaa. Huoneessaan odottelee nimipäivälahja, futisjoukkueen uudet kamat ja muutama nimikkopullo kesäjuomaa. Tervetuloa kotiin!

Pellavanaruja

Ilta on mennyt tulevia projekteja suunnitellessa ja vanhoja kirjatessa. Sain viimein odottamani paketin Lundagårdista. Ihanat vanhan harmaat pellavanarut ja muuta tarpeellista. Tilasin muun muassa rautaiset kirahvikoukut lastenhuoneeseen. En omista monia sisustuskirjoja, mutta Todd Selbyn kirja The Selby is in your place vuodelta 2010 on yksi sellainen, johon aina palaan uudelleen. Siinä on hyvä fiilis ja hauskoja ratkaisuja kuvattu hienolla tavalla. Olisi jotenkin mukavaa, jos terassilla istuminen ei vaatisi villasukkia ja shaalia. Suomen kesä.