Tänä aamuna istuin yhdeksän aikaan Himpun kanssa kalliolla syömässä aamuomenoita ja ihmettelemässä sumua. Juuri ennen sisälle palaamista vauva töpötti meidän seuraksi ulkoilmaa haistelemaan. Mikään ei maistu niin hyvältä, kuin kirpakka omena suoraan puusta.
Söimme aamiaisen epätavallisen myöhään, sillä äitini tuli käväisemään ja toi aamiasserveerauksen tullessaan. Himppu oli pöydässä ensimmäisenä. Äitini kesäpaikka on meiltä noin tunnin matkan päässä, joten hän joskus pistäytyy mökkimatkallaan. Mukavia tämmöset vieraat, jotka tuovat ruokatervehdyksen tullessaan. Ei tarvinnut, kuin keittää kahvit.
Vauvan iltapäivä oli traaginen, koska Eetu lähti kaverinsa mökille, eikä ottanut häntä mukaan ja sen jälkeen isä lähti työporukan kanssa Jokereiden ottelua katsomaan - eikä ottanut vauvaa mukaan. Kyyneleet valuivat pitkin ukkelin poskia, eikä mieltä piristänyt, edes Lidlistä ostetut kukkasipulit. Ostin Lidlin superhinnoilla 4 kiloa tulppaaneja, jos näistä edes puolet nousee, niin täytyy sanoa, että hintalaatusuhde on kohdallaan.
Olen pikkuhiljaa pakannut tavaroita Tampereen reissua varten. Huomenna Työväen Teatterilla julkistetaan kirja virallisesti ja nautitaan Esko Roineen juhlanäytöksestä. Nyt kun Hesarin ja Aamulehden arviot on jo tulleet on olo helpottunut. Sain kuvassa näkyvän laukun kolme vuotta sitten mieheltäni, kun Himppu syntyi. Siinä on esikoiseni ja Himpun etunimien alkukirjaimet. Kun pohdiskelin peilin edessä minkä veskan ottaisin mukaan, kun tavaraa on kamalasti raahattavana, mieheni osoitti laukkua ja sanoi, että tuossahan on 70 vuotta täyttävän Roineen nimikirjaimet käänteisesti. Todellinen sattuma!
