Hiekkamatto

Piha on tasoitettu ja valmis talven tulemiseen. Sokkeli jäi rappaamatta. Keväällä sitten. Vielä kun kaiteet ehtisi ennen kuin kelit menee ihan mahdottomiksi. Kylvettiin optimisteina nurmikot, vaikka ne tuskin sieltä enää itää. Yritän ajatella, että elämässä on aikaa tehdä monenlaista tämän syksyn jälkeenkin. Tänään kävelin varpaisiltaan etupihalla edestakaisin. Ihanaa, kun jalkojen alla tuntuu sileä hiekkamatto. Vielä kesällä kirosin mielessäni kun taiteilin päkiöillä pyöräkatokselta etuovelle ilman kenkiä. Soran murikat porautuivat jalkapohjiin. Pötti istutti eilen callunat vanhaan lihatiinuun. Pienestä se on ihmisen onni kiinni tänäkin iltana.

Yöllisiä pihahommia

Kello 22.30 juoksentelen talon edessä yöpaidassa ja saunan jäljiltä märissä hiuksissa. Istuttelen uusia kartiotuijiani rottinkikoreihin. Töntöt nukkuvat jo sikeästi. Olen jotenkin vaivihkaa innostunut syksystä. Sisäänkäynnin saaminen tähän vaiheeseen ennen talvea tuntuu ihanalta. En malttaisi odottaa portaiden valttaamista harmaiksi, mutta keväällä sitten. Hain äsken miehen sisältä rapuille istumaan. Ajattelin, että  juodaan iltateet ulkona, mutta mitä vielä. Vilukissa paineli sisälle. Se siitä syysillan romantiikasta. Kostoksi aion keskittyä loppuillan Gilmoren tyttöjen katsomiseen. Joka syksy haluan nähdä uudelleen maagisen Stars Hollow´n ja ihanat asukkaat. Kranssin alla on loistava paikka kurpitsalyhdylle. Pötti ilmoittautui vapaaehtoiseksi kaiverrusmestariksi. Talkoohenki kielii säälistä. Viime vuonna leikkasin itselleni kaksi niin syvää haavaa, että koko perhe juoksi ihmettelemässä verentuloa. Himppu itki hysteerisesti ja minä yritin paniikissa huuhtoa punaiseksi värjäytynyttä kurpitsaa. Pyhäinpäivän hartaus oli käsin kosketeltavaa.

Syystöitä

Päivä on sujunut syystöitä tehden. Onneksi on ahkera apulainen. Mökki tyhjennettiin talvehtimiskuntoon. Huomenna pitäisi vielä imuroida ja pestä. Etupihan maansiirtotyötkin etenee. Voi kun olisi valmista ennen talvea.

Pihasuunnitelma

Siis jos joku vielä väittää, että mä en osaa piirtää niin tsekatkaa tämä. Nyt on kyllä niin hieno sisääntulon pihasuunnitelma Rauhalassa ja ihan itte tein! Voi itku. Puutteelliset tietokoneenkäyttötaitoni ovat asia, josta kärsin elämässäni melkein päivittäin, mutta tämmösen raapusttuksen kuitenkin sain aikaiseksi. Tein itse asiassa neljä erilaista, enkä tiedä vielä mikä valitaan. Tämä on kaikkein yksinkertaisin ja siksi mun mieleen. Vihreät alueet on nurtsia ja harmaa kivetystä. Keltaiset tikut on pihavalojen paikkoja, niitä on kyllä puolet liikaa, sanoi mies. Roskis pitäisi piillottaa puiseen katokseen ja leveät portaat niistä haaveilen, en vaan tiedä haluanko puiset portaat vai kiveä nekin? Kuvassa näkyy muuten myös kesällä rakennettu uusi ulkorakennus, jossa on avo-osa pyöriä varten.

Omput

Paras tapa syödä omena on napata se suoraan puusta. Rauhalan omenapuut olivat viimeiset kaksi vuotta niin runsasomenaisia, että jaoin satoa kaikille; naapureille ja sukulaisille. Tänä vuonna puut selvästi lepäävät ja ovat tuottaneet vain muutamia kymmeniä mehukkaita hedelmiä. Olen paloitellut omenaa aamujogurttiini jo monta viikkoa. Loput on hävinneet poikien suihin. Mehua ei tänä syksynä siis synnykään. Elän toivossa, että anoppini puut olisivat runsassatoisempia ja pojat saisivat mummun omppumehua.

Puu kaatuu

Rauhalan pihassa on tänään valmistauduttu huomiseen puunkaatoon. Tonttimme etureunassa on valtavia kuusia, jotka ovat kasvaneet epäturvalliseen mittaan. Himppu ja Purre auttoivat maansiirtohommissa innostuneesti. Enää ei puutu kuin ukki ja moottorisaha. Viimeksi, kun appiukkoni kaatoi pihastamme ison puun hän kiipesi tolppakengillä melkein latvaan saakka. Himppu huuteli alhaalta käskevään sävyyn: Tule ukki pois!

Pieni ihminen

Lasten kanssa jopa omalla pihalla maleksiminen saa jänniä piirteitä. Olen muutamana päivänä ihmetellyt, kun Himppu on yhtäkkiä osoittanut taloamme ja huutanut; Kato pieni ihminen! Tänään pureuduin asiaan hänen kanssaan. Nyt on siis niin, että Rauhalan päädyssä on niin sanottu tekoikkuna. Talo on yksikerroksinen, mutta välikaton ja katon väli on sen verran korkea, että asensimme siihen ikkunan. Himppu on nyt sitä mieltä, että siellä, Rauhalan ullakolla asuu pieni ihminen. Kysyin häneltä onko se tonttu ja hän sanoi; eikun pieni ihminen. Kysyin onko sillä nimeä, hän vastasi; äiti mä sanon pieni ihminen. Sitä ollaan nyt porukalla ihmetelty sitten. Meidän tammi alkaa olla rehevä. Siihen nähden, että olen itse sen naapurin pihasta siirtänyt 30 senttisenä, se on kasvanut paljon. Haluaisin meidän pihaan pelkkiä vaahteroita ja tammia. Yksi vaahtera meillä onkin, mutta muuten on kyllä vaan koivuja ja haapaa.

Laattoja

Tiedättekö mikä on maalla asumisen kiistaton plussa? Yhteisöllisyys. Meidän lähialueella tuttavien ja naapureiden kesken toimii loistava vaihtorinki. Tänään haimme Rauhalaan ilmaiseksi peräkärryllisen pihalaattoja. Kesäinen, omasta pihasta nypitty kimppu riitti palkkioksi. Itselle tarpeeton, saattaa olla toisen aarre. Mikä ihaninta laatat ovat harmaansävyisiä ja sopivan kuluneita. Kiistattomasti viikkoni kohokohta. Muutoin loppuviikko on sujunut monenlaista murhetta miettiessä. Huoletkin saapuvat usein kasoissa. Kerääntyvät oikein ja vyöryvät yhtä aikaa. No positiivistakin on, Himppu pukee nykyään itse. Oikein raivostuu jos joku yrittää auttaa. Tyylinäyte viimeisessä kuvassa. Lisäksi Purre sanoi tänään ensimmäisen kaksisanaisen lauseensa, josta sai selvää. Älä emmo!! Kaikui harvinaisen huolellisesti artikuloituna, kun isoveljensä vei muumin kädestä. Pieniä asioita, mutta Rauhalan arkea mullistavia.

 

Maalausta ja Markettaa

                   

Tyhmin idea ikinä oli alkaa maalata uutta ulkorakennusta näillä helteillä. Siis apua. Aitan sisällä oli varmaan 80 astetta, kun sudin sitä harmaaksi. Rakennuksen umpiosa tulee polttopuukäyttöön. Siksi jätimme viisi lattialautaa pois ja saimme näin sopivan ilmavan pohjan. Myös katonrajaan porattiin ilma-aukot. Leikkimökkiprojektista jäi harmaata Betoluxia, joten sudin sillä sekä seinät että lattian. Maalipinta joutuu aika kovalle rasitukselle kuitenkin.

Iltapäivällä kaipasimme pientä breikkiä rakentamisesta ja suuntasimme Marketan puistoon. Edellisestä visiitistä on noin kahdeksan vuotta aikaa ja täytyy sanoa, että ei ole Marketan puisto enää entisensä. Menimme sinne ensisijaisesti saamaan ideoita pihakivetys ja -valaistus asioihin, mutta ei siellä ollut ainakaan meille mitään. Samat laatat kuin 10 vuotta sitten. Paikan ainoa superihana asia on veistospuisto, jossa on puisia eläimiä. Himppu oli innoissaan. Lisäksi tutkailin maahan upotettua trampoliinia. Haaveilen meidän trampan upottamisesta, koska se ei oikein hivele silmää. Kivaa harmaata koristemursketta oli myös. Sitä voisi harkita meidän pihaan. Toivottavasti ensi kuussa starttaavilla asuntomessuilla on enemmän kiinnostavia pihamateriaalivaihtoehtoja. 

Pöllöjen vartija

Kerran kuukaudessa tavoittelen maailman surkein äiti -palkintoa Purren mielestä oikein tosissani. Silloin pahaa aavistamattoman pikkuvekaran unikaverit Pöllö ja Pena tervehtivät pesukonetta. Tänään tekotapa oli erityisen törkeä, sillä anastin pienemmän eli Penan päiväunien aikana Purren vaunuista. Laitoin tietenkin tilalle nallen, mutta se on aivan surkea. Nostin litimärät pöllöt kuivumaan terassille aurinkoon. Sen jälkeen loukkaantunut vauva on vartioinut niitä herkeämättä. Kerran hän jo kantoi vettä valuneen Penan takaisin sänkyynsä. Purre on saanut Penan lahjaksi isoisoäidiltään. Suurempi eli pöllö on ollut meillä jo kauan ja sen huomaa. Sitä on rakastettu niin, että sisäosan vanukin on jo yhtä möyhyä.

Ps. Donna Karanin paita on suosikkini. Mieheni osti sen Purrukalle Barcelonasta. Suren jo valmiiksi sitä, kun se jää pieneksi. 

Ulkorakennus

Puuvarasto/pyöräkatos nousee aikamoisella tahdilla. Eilen ei ollut vielä mitään ja nyt pystyy jo hahmottamaan vähän mitä siitä tulee. Appiukkoni on maailman nopein rakentaja. Himppu rakennusvalvoja halusi syödä välipalankin työmaalla, ettei jää mistään paitsi. Pieni poika, joka rakastaa juustoa niin paljon, että haluaisi sitä jopa makkarakeittoon.

Sauna

Rauhalan saunan totaalipuhdistus tehdään kaksi kertaa vuodessa, jouluksi ja juhannukseksi. Joka kerta kun lauteet kannetaan ulos haaveilen niiden sävyttämisestä mustaksi. Ei sitä tullut nyt taaskaan tehtyä, mutta sehän on hyvä, että ihmisellä on unelmia. Pieni Himppu söi aamiaiseksi eilisiä kokouseväitä saunanlauteilla. Isoveljen kanssa homma kääntyi pian leikiksi asiankuuluvine vermeineen. Saunan peseminen on tänä vuonna astetta hankalampaa, sillä ulkohanamme hajosi sopivasti. Vettä saa siis vain sisältä. Ikävöin esikoistani, joka lomailee vielä reilut kaksi viikkoa. Hän oli eilen suorittanut green cardin. 

Kokous katoksessa

Tänään on viimeinen palaverirutistus vähään aikaan. Olen yhtä aikaa innoissani ja ahdistunut. Huomatkaa, että onnistuin saamaan kattaukseen väriä tavoistani poiketen. Vihreä sokerikippo on nyt ihan luonnon värinen. Tuulisella ilmalla on loistavaa, että katoksen seiniä saa suljettua. Mahdollistaa ulkona olemisen silloinkin, kun muuten pitäisi painella sisälle. Että mä rakastan meidän mustavalkoista paratiisiastiastoa. Se on vaan just mun näköinen ja  hienosti saa yhdistettyä Ikean kahden euron leipälautasiin.

Yhteinen lounas

Meillä syödään ulkona koko kesä. Pikku-ukot nauttivat piknikeistä. Se on jotenkin jännää, että mihin kohtaa pihaa viltti tänään levitetään ja mitä ruokaa on tällä kertaa. Piknikillä heiluminen on niin hauskaa, että olen todennut, että jopa arkiruoka maistuu reippaammin. Yleensä syömme lounasta kolmestaan yhdestä isosta vadista, kuten tänään kun isommat pojat ovat isän kanssa matseissa. Ruoalla ei saa leikkiä, mutta syöminen voi olla hauskaa. Kannattaa aina lisätä ruokaan, jotain mitä pienet saavat luvan kanssa syödä käsin. Tänään meillä oli tomaatteja. Varaudu henkisesti siihen, että viltin lisäksi kaikki päällä olleet vaatteet joutavat pesuun lounaan jälkeen. Pikniklounas on meillä jo perinne. Päivällinen syödään pöydässä. Yhteiset ruokahetket ovat Rauhalassa tärkeitä. Silloin on aikaa jutella päivän tapahtumista ja suunnitelmista. Arkena isotkin pojat ilmaantuvat ihan käskemättä kyliltä kotiin ajoissa. Neljän ja puoliviiden välillä ulko-ovet käyvät ja yksi ukko kerrallaan istahtaa pöytään.