Meille kuuluu hellettä ja haipakkaa. Olen tarkastellut syksyllä julkaistavien kirjojeni taittovedoksia ja tehnyt oikolukuja, lähinnä öisin, joten olen kuin nukkuneen rukous. Alla vauva kantaa lahjakassia Tuula-kummitätinsä syntymäpäiville. Himpulla on mikrofoni mukana onnittelulaulun esittämistä varten. Ystävien merkkipäivien lisäksi, olen viime päivinä ilahtunut näistä...
...Avokadosta on kuin onkin kasvamassa huonekasvi. Kuukausia itänyt kivi on tehnyt pitkän varren ja ekat lehdet aukesivat.
...Onnistuneet sämpylät. Kun leivoin kaikki meni pieleen. Sämpyläjauhoja oli 12 desin sijaan puolitoista ja kun vein taikinan nousemaan, korvattuani puuttuneita jauhoja erilaisilla ainesosilla, kissa meni taikinakulhoon makaamaan. Onneksi välissä oli keittiöliina, mutta silti tunnustan, että kun kaavin taikinaa vartin verran irti liinastasta pääsi pari ärräpäätä. Lopputulos korvasi kuitenkin tuskan, sämpylät olivat ehdottomasti parhaiden sämpylöiteni top viidessä.
...Pötin kukka. Jo aiemmin kukkinut Pötin auringonkukka teki miniversion itsestään, sen jo kukkineen varren juurelle ja kukkii taas. Kitukasvuisena, mutta kuitenkin. Mikä ihana äitienpäivälahja, mutta kyllä oli työlästä pitää se hengissä toukokuusta tähän saakka. Nyt voi varmaan luovuttaa, kun muistiainen on ilosttuttanut jo kahdella kukkimisella.
...Uusi puukatos. Rauhalan pihaan on nousemassa halkoliiteri. Ukki ja mummu ovat olleet hommissa jo toista viikkoa. Aamuisin töntöt käyvät aamukahvilla terassin reunalla, jos on hyvä tsägä mummulla on kanelikorppuja mukana.
Yksi vanhemmista lapsista saatiin jo lomilta, kun Eetu palasi lauantaina kotiin. Kolmea vielä odotellaan. Ensi viikonloppuna ollaan pitkästä aikaa taas kaikki kasassa. Stressaan Pötin syntymäpäiviä, kun taisin tilata lahjat vähän myöhään, jos ne eivät ehdi ajoissa, on sankari tulta ja tappuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti