Taikakoru ja tavallinen koru

Kesäkuun lopulla, Himpun syntymäpäivän iltana, menin toivottamaan hänelle hyvää yötä ja kävin hänen kanssaan seuraavanlaisen keskustelun:
-Äiti...
-No?
-Mä en saa unta kun mul on mietteitä.
-Mitä sä mietit?
-En tiiä oliks kivempaa et sain ötökkäboksin vai et oliks kivempaa et sain Jättiläiskallen vai et oliks kivempaa ku tuli tuutti?
-Pitääks sun päättää, aattelet vaan et oli kiva päivä.
-Pitää.
-Aha.
-Tuleeko Jättiläiskallelle paha mieli jos mä ajattelen, että ötökkäboksi oli paras?
-Ei.
-Miksei?
-No sille sopii se, että leikit päivällä boksilla ja iltasin se nukkuu sun vieressä.
-Mä tein sille tilan ahvenen viereen mutta sitten se litisti ahvenen, ni mä panin ahvenelle kääryleen ja otin sen tähän toiselle puolelle?
-Ai tollasen siteen vai?
-Joo koska se vaurioitu. Mut oikeesti panin vaan sen pyrstön vauvan sukkaan.
-Se on hyvä.
-Joo se on hyvä. Äiti?
-No?
-Voinko mä saada vielä yhden paketin?
-Sitten kun sulla on ne synttärijuhlat, niin sä saat varmaan monta pakettia.
-Kun mä olin toivonu yhtä juttua mitä ei tullu.
-Ai toivonut keltä?
-Itteltäni.
-Okei. Mikä se oli?
-Semmonen taikakoru et ku sen panee kaulaan ni ei tapahdu mitään.
-Ei tapahdu mitään?
-Nii sillee et se suojaa kaikelta just et hyttyset ei pure eikä pantterit ja sit vauva ei pysty kiusaa eikä tuu kylmä eikä pysty hukkaantumaan.
-Ai semmonen on olemassa?
-Joo siinä on karhu.
-Okei. Missä sä oot semmosen nähnyt?
-Mun mielessä.
-Aha. No mutta toivotaan, että sä joskus saat sellasen. Äiti vois yrittää tehdä semmosen itse.
-Ei sul oo taikavoimii vaik sä ootki äiti.
-No mistäs semmonen sitten saadaan?
-Luonnosta. Se tulee postissa ja sitten siinä päällä lukee Elmo Paanaselle.
-Okei.
-Semmonen iso karhu lähettää semmosen mulle.
-Sitten ei voi muuta kun odottaa.
-Se tulee varmaan vasta talvella.
-Miten niin?
-Juho sano, että se tietää aina siitä ku on mun synttärit et on ihan kohta joulu.

Himpuran toive karhukorusta jäi mieleeni ja aloin etsiä sellaista. Sopiva löytyikin lopulta hyväntekeväisyysjärjestön kautta. Pray4trax-koruja valmistaa tanskalainen Little Vikings ja kaikki tuotto koruista menee Trax-nimisen pojan hoitoon, joka sairastaa kystistä fibrioosia. Olisitte nähneet Himpun ilmeen, kun koru saapui. Siitä lähtien se on ollut hänen kaulassaan lähes joka päivä. Iltaisin hän kiinnittää sen sänkynsä kaiteeseen talteen sekä suojelemaan unta. Vauvan oli tietysti saatava oma koru. Siinä on leijona. Korujen takaosassa on magneettilukko joka aukeaa kun korua vetää. Tämä on turvallisuuskysymys, koru ei siis voi jäädä leikeissä mihinkään kiinni ja kuristaa kaulaa. 

Himppu on vakuuttunut karhunsa taikavoimista, mutta yhtä ponnekkaasti hän muistuttaa vauvalle, että vauvan koru on vain tavallinen, eikä siinä ole taikaa yhtään. Vauva ohittaa tällaiset kommentit yleensä nauramalla, mutta toissailtana, kun hän meni nukkumaan, näin kuinka vauveli kiinnitti leijonan sängyntolppaan juuri samoin, kuin isovelikin. Jospa siinä korussa sittenkin olisi taikaa, jota pikku-ukko ei vain ole paljastanut. 

Jos kiinnostuit Pray4trax-koruista löydät Little Vikingsin täältä. Alla vielä muutama ihana kuva heidän mallipojistaan.