Humua

Eilinen päivä oli juhlahumua tulvillaan. Ensin tapasin äidin skumppalasin äärellä. Hän täyttää tänään 60 vuotta ja skoolasimme päivän etukäteen sillä hän on tänään, oikeana merkkipäivänään, suuren maailman tyyliin matkoilla. Äidin juhlat on parin viikon kuluttua täällä meillä Rauhalassa. Sen jälkeen painelin töihin Töölöön, jossa juttu luisti rattoisasti uuiniomenoiden ja minttuteen ryydittämänä.

Iltasella tapasin ystävän Ravintola Loisteessa ja söin mielettömän hyvää punajuuririsottoa ja nieriää. Ja jälkkäriksi mantelikakkua.

Aamulla painelimme postilaatikolle hakemaan elisen postia (pikkasen on ollut tässä kiirusta) ja järkytyimme tönttöjen kanssa lämpötilasta perinpohjin. Vaikka aurinko paistoi oli pirun kylmä. Olimme suunnitelleet aarreretkeä tälle päivälle, mutta vielä mitä. Ensi kevättä odotellessa.

Ihanat ystävät ovat lähetelleet onnitteluja kirjan johdosta ja se tuntuu tietysti tosi hyvältä. Postilaatikossa odotteli nytkin ihana pieni paketti, josta paljastui aivan hurmaavat korvikset, joiden mukana oli pikkuruinen onnittelulappu. Kollektiivisesti kiitos kaikille, jotka olette muistaneet viestein, puheluin, kortein, kukkasin ja paketein. Ihanaa, että mun elämässä on tuollaisia ihmisiä, kuin te, joiden kanssa voi murhehtia tai iloita siitä mitä elämä eteen heittää!

Meillä ei ole vielä patterit päällä. Takkaa koko ajan lämmittämällä lämpötila on pysynyt mukavasti 23 asteessa, mutta tänään Himppu oli sitä mieltä, että tönttöjen huoneen patteri on laitettava päälle ja niin tehtiin. Talvi tekee tuloaan. Olin muuten unohtanut miten simona tykkään kurpitsapikkelsistä. En varmaankaan ole syönyt sitä sen jälkeen, kun muutin pois kotoa, mutta nyt sytyin siihen uudelleen. Himppu ei kyllä ollut heti ihan myyty. Nyppi yksi kerrallaan kurpitsa suikaleet pois kinkkuvoileivän päältä ja sanoi silti, että nyt tähän mun leipään jäi vielä tätä ihmeellistä lientä. Tänä aamuna vahingosta viisastuneena hän tarkensi aamiastilaustaan: Ottaisin puuroa ja pienen leivän missä ei ole sitä keltasta sössöö".

Kirja

Kolmas kirja on ulkona ja fiilikset väsyneet, mutta onnelliset. Sunnuntaina suuntasin Tampereen Työväen Teatterille, jossa Esko signeerasi muistelmateosta taiteilijatapaamisessa, ennen 70-vuotis juhlanäytöstään. Oli päivänsankarin mukaisesti leppoisa ja hauska tunnelma. Kolmen kotiäitivuoden jälkeen oli ihana nähdä kaikkia Tampereen tuttuja. Voisin kuvitella asuvani vanhuudenpäivinäni Tampereella. Viihtyisin loistavasti! Rikas kulttuurielämä ja keskustassa joka paikkaan kävelymatka. Harkitsin Tampereelle muuttamista vuonna 2005, kun minulle olisi ollut siellä töitä, mutta jäi lähtemättä. Vähän jäi kytemään kuitenkin. 

Eskon sisarukset Liisa, Olavi ja Eila Roine jonottivat juhlakalun nimikirjoitusta kirjaan muiden onnittelijoiden kanssa. Eila tokaisi, että kyseessä oli historiallinen tapahtuma, sillä hän ei ole 83-vuotisen elämänsä aikana  koskaan aiemmin pyytänyt pikkuveljeltään nimmaria saati jonottanut hänen puheilleen. 

Himppukin sai omistuskirjoituksen omaan kirjaansa.

Eskon juhlanäytelmä oli Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, joka on kyllä näkemisen arvoinen esitys. Ja hei, näytelmä vierailee Helsingin kaupungin teatterissa syyskuussa. Menkää katsomaan!

Keskiviikkona pidettiin pienet skumppajaiset kotona kirjan kunniaksi. Oli mukava tavata perhettä ja ystäviä. Tarjolla oli erilaisia cocktailpaloja skumpan kanssa. 

Rauhala täyttyi kukkasista ja niistä onkin iloa pikään. Seuraavaksi suuntana kirjamessut. 

Iloja

Tähän ikään mennessä mulle on selvinnyt, että omaan harvinaisen alhaisen stressinsietökyvyn. Kun on viikkoja, jolloin pitäisi olla monessa paikassa yhtäaikaa ja tehdä kymmentä asiaa eteenpäin samanaikaisesti, menetän yöuneni. Olen kyllä tehokas yötyöskentelijä, mutta kestän univajetta aika huonosti. Se vaikuttaa nopeasti yleiseen mielentilaan. No, onneksi tällä viikolla on jo pahin rumba on jo helpottanut.

Viime viikon lopulla matkasin tönttöjen ja Pötin kanssa diplomaatti-illalliselle Helsinkiin. Nimitys viittaa hienoon ravintolaan, eikä illan vieraisiin, jotka olivat siis lähisukua kuitenkin. Minulla on isäni puolelta aika pieni suku ja vaikka välimatkaa ei ole paljoa arjessa emme tapaa lainkaan. Oli siis kiva nähdä ja nauttia ihanaa ruokaa. Söin Ravintola Lasipalatsin Kasvismenun. Himppu söi Jokirapukeittoa ja raputoastin. Pötti ja vauva ottivat härkää ja kanttarellipastaa. Pienikin pyrähdys pääkaupunkiin tuntuu siltä, kuin olisi jossain lomamatkalla. Niin erilaista on kävellä kaupungin vilinässä. Asuin aikanaan pari vuotta Helsingissä ja se oli kyllä kivaa, lasten kanssa asun kuitenkin mielummin täällä "maalla". Ehkä sitten kasikymppisenä teen joskus paluun stadiin, vaikka aikamoisen lukaalin saan hankkia, jos lapsenlapsia tulee niin paljon kuin tilastollisesti on todennäköistä!

Himpulla on muuten näissä kuvissa päällään Pötin vanha neulehuppari. Se on ihan täydellisessä kunnossa, vaikka se on siis kahdeksan vuotta vanha. Joskus H&M -laatu yllättää. 

Toinen iloinen asia tällä viikolla on se, että kolmas kirjani ilmestyy. Sain eilen kustantamosta käteeni lämpimäisen, vaikka Esko Roineen muistelmateos ilmestyy varsinaisesti perjantaina. Viikonloppuna suuntaankin Manseen Roineen juhlanäytökseen ja kirjan julkistukseen. Hyvältä tuntuu! Ja huomatkaa miten hyvin kirjan ulkoasu sopii meidän sisustukseen, oi armoitetut graafikot! 

Psst. Lisätietoa kirjasta täällä.

Ps. Vauva pelkää täplärapuja ja istui omassa huoneessaan kädet korvilla koko sen ajan, kun Himppu nautiskeli neljä rapua, jotka ystävät olivat perjantaina jättäneet. Kun ihmettelimme tätä vauva perusteli reaktiotaan todeten, että: Tosi kamalan näkösiä hiriviöitä. No totta tavallaan.