Kolmas kirja on ulkona ja fiilikset väsyneet, mutta onnelliset. Sunnuntaina suuntasin Tampereen Työväen Teatterille, jossa Esko signeerasi muistelmateosta taiteilijatapaamisessa, ennen 70-vuotis juhlanäytöstään. Oli päivänsankarin mukaisesti leppoisa ja hauska tunnelma. Kolmen kotiäitivuoden jälkeen oli ihana nähdä kaikkia Tampereen tuttuja. Voisin kuvitella asuvani vanhuudenpäivinäni Tampereella. Viihtyisin loistavasti! Rikas kulttuurielämä ja keskustassa joka paikkaan kävelymatka. Harkitsin Tampereelle muuttamista vuonna 2005, kun minulle olisi ollut siellä töitä, mutta jäi lähtemättä. Vähän jäi kytemään kuitenkin.
Eskon sisarukset Liisa, Olavi ja Eila Roine jonottivat juhlakalun nimikirjoitusta kirjaan muiden onnittelijoiden kanssa. Eila tokaisi, että kyseessä oli historiallinen tapahtuma, sillä hän ei ole 83-vuotisen elämänsä aikana koskaan aiemmin pyytänyt pikkuveljeltään nimmaria saati jonottanut hänen puheilleen.
Himppukin sai omistuskirjoituksen omaan kirjaansa.
Eskon juhlanäytelmä oli Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, joka on kyllä näkemisen arvoinen esitys. Ja hei, näytelmä vierailee Helsingin kaupungin teatterissa syyskuussa. Menkää katsomaan!
Keskiviikkona pidettiin pienet skumppajaiset kotona kirjan kunniaksi. Oli mukava tavata perhettä ja ystäviä. Tarjolla oli erilaisia cocktailpaloja skumpan kanssa.
Rauhala täyttyi kukkasista ja niistä onkin iloa pikään. Seuraavaksi suuntana kirjamessut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti