Humua

Eilinen päivä oli juhlahumua tulvillaan. Ensin tapasin äidin skumppalasin äärellä. Hän täyttää tänään 60 vuotta ja skoolasimme päivän etukäteen sillä hän on tänään, oikeana merkkipäivänään, suuren maailman tyyliin matkoilla. Äidin juhlat on parin viikon kuluttua täällä meillä Rauhalassa. Sen jälkeen painelin töihin Töölöön, jossa juttu luisti rattoisasti uuiniomenoiden ja minttuteen ryydittämänä.

Iltasella tapasin ystävän Ravintola Loisteessa ja söin mielettömän hyvää punajuuririsottoa ja nieriää. Ja jälkkäriksi mantelikakkua.

Aamulla painelimme postilaatikolle hakemaan elisen postia (pikkasen on ollut tässä kiirusta) ja järkytyimme tönttöjen kanssa lämpötilasta perinpohjin. Vaikka aurinko paistoi oli pirun kylmä. Olimme suunnitelleet aarreretkeä tälle päivälle, mutta vielä mitä. Ensi kevättä odotellessa.

Ihanat ystävät ovat lähetelleet onnitteluja kirjan johdosta ja se tuntuu tietysti tosi hyvältä. Postilaatikossa odotteli nytkin ihana pieni paketti, josta paljastui aivan hurmaavat korvikset, joiden mukana oli pikkuruinen onnittelulappu. Kollektiivisesti kiitos kaikille, jotka olette muistaneet viestein, puheluin, kortein, kukkasin ja paketein. Ihanaa, että mun elämässä on tuollaisia ihmisiä, kuin te, joiden kanssa voi murhehtia tai iloita siitä mitä elämä eteen heittää!

Meillä ei ole vielä patterit päällä. Takkaa koko ajan lämmittämällä lämpötila on pysynyt mukavasti 23 asteessa, mutta tänään Himppu oli sitä mieltä, että tönttöjen huoneen patteri on laitettava päälle ja niin tehtiin. Talvi tekee tuloaan. Olin muuten unohtanut miten simona tykkään kurpitsapikkelsistä. En varmaankaan ole syönyt sitä sen jälkeen, kun muutin pois kotoa, mutta nyt sytyin siihen uudelleen. Himppu ei kyllä ollut heti ihan myyty. Nyppi yksi kerrallaan kurpitsa suikaleet pois kinkkuvoileivän päältä ja sanoi silti, että nyt tähän mun leipään jäi vielä tätä ihmeellistä lientä. Tänä aamuna vahingosta viisastuneena hän tarkensi aamiastilaustaan: Ottaisin puuroa ja pienen leivän missä ei ole sitä keltasta sössöö".