Iloja

Tähän ikään mennessä mulle on selvinnyt, että omaan harvinaisen alhaisen stressinsietökyvyn. Kun on viikkoja, jolloin pitäisi olla monessa paikassa yhtäaikaa ja tehdä kymmentä asiaa eteenpäin samanaikaisesti, menetän yöuneni. Olen kyllä tehokas yötyöskentelijä, mutta kestän univajetta aika huonosti. Se vaikuttaa nopeasti yleiseen mielentilaan. No, onneksi tällä viikolla on jo pahin rumba on jo helpottanut.

Viime viikon lopulla matkasin tönttöjen ja Pötin kanssa diplomaatti-illalliselle Helsinkiin. Nimitys viittaa hienoon ravintolaan, eikä illan vieraisiin, jotka olivat siis lähisukua kuitenkin. Minulla on isäni puolelta aika pieni suku ja vaikka välimatkaa ei ole paljoa arjessa emme tapaa lainkaan. Oli siis kiva nähdä ja nauttia ihanaa ruokaa. Söin Ravintola Lasipalatsin Kasvismenun. Himppu söi Jokirapukeittoa ja raputoastin. Pötti ja vauva ottivat härkää ja kanttarellipastaa. Pienikin pyrähdys pääkaupunkiin tuntuu siltä, kuin olisi jossain lomamatkalla. Niin erilaista on kävellä kaupungin vilinässä. Asuin aikanaan pari vuotta Helsingissä ja se oli kyllä kivaa, lasten kanssa asun kuitenkin mielummin täällä "maalla". Ehkä sitten kasikymppisenä teen joskus paluun stadiin, vaikka aikamoisen lukaalin saan hankkia, jos lapsenlapsia tulee niin paljon kuin tilastollisesti on todennäköistä!

Himpulla on muuten näissä kuvissa päällään Pötin vanha neulehuppari. Se on ihan täydellisessä kunnossa, vaikka se on siis kahdeksan vuotta vanha. Joskus H&M -laatu yllättää. 

Toinen iloinen asia tällä viikolla on se, että kolmas kirjani ilmestyy. Sain eilen kustantamosta käteeni lämpimäisen, vaikka Esko Roineen muistelmateos ilmestyy varsinaisesti perjantaina. Viikonloppuna suuntaankin Manseen Roineen juhlanäytökseen ja kirjan julkistukseen. Hyvältä tuntuu! Ja huomatkaa miten hyvin kirjan ulkoasu sopii meidän sisustukseen, oi armoitetut graafikot! 

Psst. Lisätietoa kirjasta täällä.

Ps. Vauva pelkää täplärapuja ja istui omassa huoneessaan kädet korvilla koko sen ajan, kun Himppu nautiskeli neljä rapua, jotka ystävät olivat perjantaina jättäneet. Kun ihmettelimme tätä vauva perusteli reaktiotaan todeten, että: Tosi kamalan näkösiä hiriviöitä. No totta tavallaan.