Maalaamista

Maalaushommien alkaminen on varma merkki kesästä. Viime kesänä maalasin tympääntymiseen saakka, mutta alkukesästä olen aina innokas. Maalaaminen on siitä hauskaa hommaa, että työn jälki näkyy heti. Viikonlopun aikana ehdin valtata portaat kolmeen kertaan ja maalata kaiteet kertaalleen. Kun viimeisin maalikerros on kuivunut maalaan kaiken vielä kerran, sitten lopputulos on varmaan hyvä. Kyllä muuttui meidän sisäänkäynnin ilme kerta heitolla. Jee! Lisäosan vieressä oleva nurmialue on säälittävä, nurmikko on oikeasti todella hentoa. Se pitää ehdottomasti kylvää uudelleen. Tein listan tämän kesän ulkohommista, tuli niin pitkä, ettei mies lukenut kuin puoleen väliin. Onneksi suurin osa töistä vaatii vain aikaa ja vaivaa, eikä niinkään rahaa. Mutta mitkä kelit koko viikonlopun, melkein lähdin maalausurakan päätteeksi pulahtamaan läheiselle järvelle, mutta viime tingassa jänistin. Jos vielä pari viikkoa odottelisi vesien lämpenemistä. Ihanaa sunnuntaita!

Pyhäpäivä

Pyhäpäivä lauantaina tuntui ihanalta, kuin lupa löllöillä sunnuntain tapaan, vaikka virallinen lepopäivä on vasta huomenna. Kävin lasten kanssa elokuvissa katsomassa Disneyn Lentsikat. Se oli Himpun ensimmäinen leffateatterissa nähty elokuva, jos vauvakinoa ei lasketa. Hän oli superinnostunut ja tönötti omassa penkissään koko puolitoistatuntisen. Leffan jälkeen syötiin sushia. Illalla leivoin suklaakakun huomisia vieraita varten. Kolme poikaa ahtautui siskonpetiin unille. Nyt on keskiyö ja maalaan pienten vaatehuoneen ovea, tai siis odotan ensimmäisen kerroksen kuivumista, jotta saisin sudittua sen vielä kertaalleen. Glögi höyryää kupissa. 

Poisnukkuneet isoäidit ovat olleet mielessä päivän mittaan, eivät enää suruna, vaan lähinnä hauskoina muistoina, joita olen Hiitisten mummusta ja Jämsän mummosta omille lapsilleni kertonut. Aikanaan kun Pötti syntyi surin kovasti sitä, ettei äidinäitini ehtinyt nähdä pientä poikaani. Ajatella, että siitäkin hetkestä on jo vuosikymmen aikaa. 

Sininen teippi

Tänään ilahdutin itseäni ostamalla sinistä maalarinteippiä. Se ei ole yhtään parempaa kuin tavallinen, mutta se on erilaista. On kesäni kahdeskymmenes maalauspäivä. Ollaan vasta heinäkuun alussa. Suosikkipensselini on maalauskohteiden vaihdellessa vahingossa värjääntynyt lempiväreilläni. Ukki teki pojille pyörätelineen. Päivän päätteeksi sudin senkin harmaaksi.

Punaista

Maalattuani tänään jotain 72 tuntia, joka todellisuudessa oli ehkä neljä, sain löhöluvan taivaasta. Pari sadepisaraa. Luulin, että alkaa tulla vettä kunnolla ja pakkasin kaikki maalipöntöt ja muut pois. Kun ei tullutkaan kuin muutama tippa, en enää saanut itsestäni irti, että olisin hakenut kamat takaisin. Nostin isoäitini vanhat parvekekalusteet katokseen ja join itsekseni lasin kylmää sangriaa. Katoksesta tulee nätti, tavallaan harmittaa uhrata se pyörille, mutta sitä varten se hankittiin. Ja se todella tarvitaan. Mieheni Jopo on väreiltään täydellinen uuteen säilöön.