Miniloma

Teimme viime viikon lopulla pienen miniloman Tallinnaan yhdessä Himpun kummitädin kanssa. Lähdimme Linda Linen nopealla aluksella aamupäivästä. Himpun reissu sai heti alkuunsa erityistä hohtoa, koska Cafe Picnicistä löytyi Panda-kuvioinen pillimehu. 

Satamasta suuntasimme Rocca al Mareen, jonka Silk sushi -ravintola tarjoaa Tallinnan parasta sushia, suosittelen erityisesti prawn tempuraa. 

Shoppailukierroksen jälkeen (ostin itselleni tasan ulkoisen kovalevyn tietokoneeseen, mitä ihmettä?!) painelimme hotellille elpymään. PK Ilmarine on sijainniltaan loistava, joka paikkaan lyhyt matka, ja ambianssiltaan erityinen. Se on rakennettu vanhaan tehdashalliin. Tykkäsin kovasti. 

Illansuussa lähdettiin vielä vanhaan kaupunkiin. 

Pötti bongasi pienen enkelin ikkunan yläreunasta ja kuvasi graffitteja ja ovia. 

Kävimme illallisella italiaisessa ravintolassa torin laidalla. Himppu osti itselleen talvihatun, joka on täyttä villaa. Tämän jälkeen alkoi eeppinen väittely siitä miksi hän ei voi istua myssy päässään 28 asteen helteessä, vaikka se onkin niin hieno. Lapsi hävisi ja otti myssyn pois, mutta mökötti ainakin viisi minuuttia tosi tosissaan. 

Rentouttava miniloma, ihan kun olisi käynyt keski-euroopassa, kun ravintoloissakin kuuli lähinnä brittienglantia ja saksaa. En ollut koskaan aiemmin yöpynyt Tallinnassa. Suosittelen! 

Kun seuraavana päivänä palasimme Rauhalaan kotimieheksi jäänyt vauva odotteli portailla malttamattomasti. Hän oli toivonut tuliaiseksi uutta avaimenperää. Hänellä on käytössään avain, jonka virka ei ole meille selvinnyt, se ei käy mihinkään. Siinä oli aiemmin proosallisesti Malboron mainosavaimenperä, mutta se jumittui terassin väliin, katkesi ja jäi sille tielleen. Nyt on Alvin-orava. Ja se oli huippujuttu. Myös isoveljen paluuta oli kuulemma odotettu ja ehkä vähän äidinkin. Matkan aikana Himppu ikävöi erityisesti omaa huonettaan ja sanoi: "Mul on niin paha mieli kun mä en tiedä mitä mun omassa huoneessa tapahtuu." Ymmärrettävää. 

Melkein ammattilainen

En edes muista, koska olisin ollut yhtä masentunut kuin silloin, kun ensimmäistä kertaa yritin tehdä sushia itse. Riisi oli katastrofi. Tänään yritin uudelleen ja onnistuin tosi hyvin! Seurasin Tokyokanista saamiani ohjeita piirun tarkasti. Kokonaisuus kaiken kaikkiaan ylitti kaikki omat odotukseni. Tein vain yhdenlaisia makirullia. Täytteeseen tuli lohta, jättikatkaravunpyrtöjä, avocadoa ja philadelphia juustoa. Naaam! Tein 44 kappaletta, eikä jäänyt yhtään. Pötin mielestä minulla on loistava tulevaisuus edessä sushiammattilaisena. Hah.Viikonloppuna uudestaan!

Risteily-simulaatio

Olen aivan masentunut, kun en pääse opiskelukavereideni kanssa Tukholmaan ensi viikolla. Jouluinen Stokis huutaa nimeäni oikein urakalla, mutta ei voi mitään. Ihana ystäväni järjesti minulle tänään lohdutuspalkinnoksi Risteily-simulaation, jossa syötiin sushia, juotiin skumppaa ja puhuttiin miehistä, kuten tyttöjen reissuilla hytissä on tapana. Olipa ihana iltapäivä. Kiitos.

Pyhäpäivä

Pyhäpäivä lauantaina tuntui ihanalta, kuin lupa löllöillä sunnuntain tapaan, vaikka virallinen lepopäivä on vasta huomenna. Kävin lasten kanssa elokuvissa katsomassa Disneyn Lentsikat. Se oli Himpun ensimmäinen leffateatterissa nähty elokuva, jos vauvakinoa ei lasketa. Hän oli superinnostunut ja tönötti omassa penkissään koko puolitoistatuntisen. Leffan jälkeen syötiin sushia. Illalla leivoin suklaakakun huomisia vieraita varten. Kolme poikaa ahtautui siskonpetiin unille. Nyt on keskiyö ja maalaan pienten vaatehuoneen ovea, tai siis odotan ensimmäisen kerroksen kuivumista, jotta saisin sudittua sen vielä kertaalleen. Glögi höyryää kupissa. 

Poisnukkuneet isoäidit ovat olleet mielessä päivän mittaan, eivät enää suruna, vaan lähinnä hauskoina muistoina, joita olen Hiitisten mummusta ja Jämsän mummosta omille lapsilleni kertonut. Aikanaan kun Pötti syntyi surin kovasti sitä, ettei äidinäitini ehtinyt nähdä pientä poikaani. Ajatella, että siitäkin hetkestä on jo vuosikymmen aikaa. 

Rautakauppa Rane ja Postimies Pate

Perjantai-iltana olen onnesta soikeana. Lähdimme alkuillasta kaupoille. Mukanani oli seuraavanlainen lista: Pakkausteippi, liitutaulumaali, veneköyttä 3 metriä, voimapaperia, sushit. Ajoimme ensin RTV:hen, jonka valikoima on ainakin tapettien osalta ehdoton suosikkini. Kysyin liitutaulumaalia ja minulle kerrottiin, että Tikkurilan koulutaulumaali on ainoa mitä heiltä saa ja sitä myydään vain litran pöntöissä hintaan 35 euroa. Jep. Ajattelin maalata yhden oven, en koko huonetta ja hinta tuntui järjettömältä. Jäi ostamatta. Seuraavaksi kysyin voimapaperia. Löytyy! 124 metrin rulla hintaan 50 euroa. Suuni loksahti auki. Että 124 metriä, siis noin 100 metriä liikaa ja kaupanpäälle valtava rulla, joka ei mahdu mihinkään. Jäi ostamatta. Veneköyttäkään ei ollut, maksoin pakkausteipin ja poistuin. 

Matkalla kohti susheja pysähdyimme Bauhausissa. Mies tarvitsi halogeenin. Kävelin ympäriinsä. Venetarvikkeita, ja mitä silmäni näkevätkään! Bauhausissa on valtava määrä erilaisia veneköysiä ja niiden katkaisemiseen kätevä aparaatti. Mittaat metrimäärän ja maksat. Jes! Tästä rohkaistuneena kävelin maaliosastolle ja löysin liitutaulumaalia 2,5 desin purnukassa. Olin niin innoissani, että tartuin ohi kävelleeseen myyjään ja kysyin varovasti, että millaisissa erissä teiltä saa ostaa voimapaperia. Vaihtoehtoja oli kaksi, 100 neliön tai 30 neliön rullissa. JIPPII! Illan kruunasi postissa tupsahtaneet Dakota-kengät, jotka olivat paitsi superedullinen löytö myös juuri sopivan kokoiset. Voisin kirjoittaa romaanin siitä, kuinka monet väärän kokoiset kengät olen verkosta ostanut, vaikka minulla on kaikilla standardeilla tasan koon 38 jalka. Onneksi joka paikassa on nykyään maksuton palautus. Iltapalaksi oli siis sushia. Naurettiin, kun Himppu söi seitsemän ja Pötti kahdeksan palaa. Ikäeroa kahdeksan vuotta. Viikonloppu on juhlaa täynnä ja lahjat odottavat rivissä ikkunan edessä. Mutta ennen bileitä leikin vielä Postimies Patea ja jaan 300 kananmunaa omille omistajilleen. Ihanaa perjantaita!

Sushia

Kävin lasten kanssa lounaalla Espoon Hanko Sushissa. Tilasimme runsaasti, jotta riitti myös isälle kotiin viemiseksi. Himppu söi kahdeksan sushia. Siis kahdeksan. Kaksivuotias sushihirmu herätti hilpeyttä kanssaruokailijoissa. Illalla menemme pienen pojan ristiäisiin. Paketti on valmiina.