Saapui syys

Eilen oli virallisesti ensimmäinen syyspäivä, koska tönttöjen ulkoilu ei onnistunut ilman haalaria ja pipoa. Silti oltiin jäässä. Se on sitä shokkivaihetta nyt, kun ei olla taas totuttu kylmiin ilmoihin. Lämmitin taloa takalla koko päivän ja nykäisin iltakymmeneltä pellin viimein kiinni. Ihana lämpö tuli. Meidän makuuhuone on takkahuoneen vieressä, joten olemme etuoikeutettuja. Pötti nukkui makkarissaan jumpsuit päällä koko yön. Töntöt lähtivät taas isän kanssa treeneihin. Vauva odotti koko päivän, että pääsee illalla kuplahalliin. 

Pötti lähti potkulaudalla kahdeksan aikoihin kauppaan hakemaan suolapähkinä-suklaakakkuun aineksia. Leivottiin yhdessä ja valmista tuli joskus 22.30. Hyvältä maistui. Kakkua ja lasi punaviiniä iltapalaksi ja aamullakin heti puuron päätteeksi, kakkua siis. Syksy on asenne, johon suklaa näyttää auttavan merkittävästi. Eilen oli sähkökatko ja illallakin oli nettiyhteydessä vikaa koko ajan. Lisäksi joutsenlauluaan laulava tietokoneeni on taas toivottomassa tilassa. Niin, olenkin varmaan jo kertonut, että puhelimeni kuuluu vain terassilla. Tämä vika on siis ollut jo viime keväästä lähtien. Kiva vetää aina takki niskaan, kun puhelin soi. Mies jätti ystävällisyyttään terassille sontsan, jos joku sattuu soittamaan sadekelillä. 

Pyhäpäivä

Pyhäpäivä lauantaina tuntui ihanalta, kuin lupa löllöillä sunnuntain tapaan, vaikka virallinen lepopäivä on vasta huomenna. Kävin lasten kanssa elokuvissa katsomassa Disneyn Lentsikat. Se oli Himpun ensimmäinen leffateatterissa nähty elokuva, jos vauvakinoa ei lasketa. Hän oli superinnostunut ja tönötti omassa penkissään koko puolitoistatuntisen. Leffan jälkeen syötiin sushia. Illalla leivoin suklaakakun huomisia vieraita varten. Kolme poikaa ahtautui siskonpetiin unille. Nyt on keskiyö ja maalaan pienten vaatehuoneen ovea, tai siis odotan ensimmäisen kerroksen kuivumista, jotta saisin sudittua sen vielä kertaalleen. Glögi höyryää kupissa. 

Poisnukkuneet isoäidit ovat olleet mielessä päivän mittaan, eivät enää suruna, vaan lähinnä hauskoina muistoina, joita olen Hiitisten mummusta ja Jämsän mummosta omille lapsilleni kertonut. Aikanaan kun Pötti syntyi surin kovasti sitä, ettei äidinäitini ehtinyt nähdä pientä poikaani. Ajatella, että siitäkin hetkestä on jo vuosikymmen aikaa. 

Äkäinen vauva korttikuvauksissa

Aamupäivällä Rauhalassa oli joulukorttikuvaukset. Jokavuotinen joulupotretti käy aina vaan haastavammaksi.Tämän päivän akileen kantapää oli pirun vihainen vauva, joka oli joka ruudussa joko masentuneen tai äkäisen näköinen. Ei auttanut edes loputon pussailu. Esikoinen jouduttiin herättämään kuviin, kun muut seisoivat valmiina eteisessa klo 11.30 melkein tunnin odoteltuaan. Tunnelma oli kaikinpuolin katossa. Ohessa kuvia, jotka eivät päätyneet korttiin. Onneksi miljoonasta ruudusta löytyi pari hyvääkin. Lopullinen valinta tehtiin kaikki yhdessä. Pientä joulufiilistä löytyy jo huushollista, Pötti meni kirjoittamaan lahjalistaa. Puoliltapäivin kortit oli jo tilattu.