Punaista

Maalattuani tänään jotain 72 tuntia, joka todellisuudessa oli ehkä neljä, sain löhöluvan taivaasta. Pari sadepisaraa. Luulin, että alkaa tulla vettä kunnolla ja pakkasin kaikki maalipöntöt ja muut pois. Kun ei tullutkaan kuin muutama tippa, en enää saanut itsestäni irti, että olisin hakenut kamat takaisin. Nostin isoäitini vanhat parvekekalusteet katokseen ja join itsekseni lasin kylmää sangriaa. Katoksesta tulee nätti, tavallaan harmittaa uhrata se pyörille, mutta sitä varten se hankittiin. Ja se todella tarvitaan. Mieheni Jopo on väreiltään täydellinen uuteen säilöön.