Rauhalassa on aivan uskomaton omenavuosi. Meillä on siis vain kaksi isoa puuta, mutta tänä syksynä ne tuottavat hedelmää enemmän kuin koskaan ennen. Töntöt viihtyvät omenapuiden alla. Se on jännää. Tänään Himpun hiuksiin tippui oksalta hämähäkki. Se oli vähän liian jännää. Meille on tullut tavaksi hakea aamupalan kaveriksi omppu suoraan puusta. Uniset töntöt tallustavat terassilta omenapuiden luokse ja nappaavat itse haluamansa yksilön. Vauvalla on vaikeuksia, koska hänen halajamsa parhaat omenat ovat liian korkealla. Juuri nyt uunissa on varmaan viides omenakaurapaistos kuluneen kahden viikon aikana. Se on niin hyvää, että ei haittaa vaikka välipallalla on ollut miltei samaa settiä päivä toisensa jälkeen. Toissapäivänä välipalalla oli hedelmäsalaattia. Himppu katsoi annostaan epäuskoisen ja sanoi: Mitä hitsiä missä mun omenakakku on? Lapset tottuvat näemmä helposti vallitseviin olosuhteisiin. Pötin vanha mustavalkoinen huppari on Himpulle ihan liian iso, helma on polvissa, mutta voi kuinka hän sitä rakastaakaan. Se on pehmoinen ja lämmin. Menneellä viikolla lämmitettiin jo takkaakin useaan otteeseen ja iltaisin työnsin haikeana makuuhuoneen ikkunan kiinni. Nukuimme kuukauden verran ikkuna sepposen selällään joka ikinen yö. Voi kesä, kuinka tulen sinua kaipaamaan.
