Meidän kissavanhus nauttii aurinkoisista päivistä. Ilta-aurinko lämmittää niin suloisesti Rauhalan takapihan kalliota, että siinä sopii eläkeläisen makoilla. Omenapuu ei ole koskaan kukkinut niin upeasti kuin tänä kesänä. Omenapuun alla oli kaksi tönttöä saunan jälkeen vilvoittelemassa. Tänään häpäisin taas itseni kirkossa itkemällä konfirmaatiotilausuudessa enemmän kuin omaiset. Jotenkin se urkumusiikki on niin koskettavaa. Hävetti ihan. Ajatella, että meidän Eetu on ensi kesänä jo rippi-ikäinen. En ehkä voi mennä kirkkoon ollenkaan. Tänään kun Himppu kaatui kalliolla, hän lähti hakemaan laastaria naapurista. Seisoin oma paketti kädessä terassilla hämmentyneenä tilannetta seuraten. Hän juoksi naapuriin vauva perässään, viimeksi mainittu huuteli koko matkan: Bjarne, Bjarne Emlolle tuli pipi. Kun laastari otettiin pois jalassa ei näkynyt kuin pikkuruinen viiru. Mistähän se on oppinut noin huomionhakuiseksi? Äidiltäänkö? Ei kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti