Piilosilla

Tänään oli semmonen ihmeellinen tapaus, että Rauhalaan tuli kevään ensimmäiset tulppaanit. Mies selvitti tärkeän tentin ja olin niin ilahtunut, että hakiessani kissanruokaan Platagenista (juu, luit ihan oikein.) nappasin rehutkin matkaan. Pienet kissanpojat innostuivat puskasta niin, että siinä riitti ihmettelemistä ja leikkimistä pitkälle iltapäivään saakka. Tässä alemmassa kuvassa kisut leikkivät piilosta. Manu on jääjä ja laskee silmät kiinni ja Rolle on mennyt piiloon. Ihanaa kevättä!

Kissanpäivät

Meidän kissavanhus nauttii aurinkoisista päivistä. Ilta-aurinko lämmittää niin suloisesti Rauhalan takapihan kalliota, että siinä sopii eläkeläisen makoilla. Omenapuu ei ole koskaan kukkinut niin upeasti kuin tänä kesänä. Omenapuun alla oli kaksi tönttöä saunan jälkeen vilvoittelemassa. Tänään häpäisin taas itseni kirkossa itkemällä konfirmaatiotilausuudessa enemmän kuin omaiset. Jotenkin se urkumusiikki on niin koskettavaa. Hävetti ihan. Ajatella, että meidän Eetu on ensi kesänä jo rippi-ikäinen. En ehkä voi mennä kirkkoon ollenkaan. Tänään kun Himppu kaatui kalliolla, hän lähti hakemaan laastaria naapurista. Seisoin oma paketti kädessä terassilla hämmentyneenä tilannetta seuraten. Hän juoksi naapuriin vauva perässään, viimeksi mainittu huuteli koko matkan: Bjarne, Bjarne Emlolle tuli pipi. Kun laastari otettiin pois jalassa ei näkynyt kuin pikkuruinen viiru. Mistähän se on oppinut noin huomionhakuiseksi? Äidiltäänkö? Ei kai.  

Synttäreitä ja grillikastiketta

Tänään otettiin varaslähtö Pötin synttäreihin, kun ekat vieraat saapuivat junalla ihan pääkaupungista asti. Himpun mielestä on jännää mennä juna-asemalle vastaan. Kaikki se kilkatus ja puomit. Sankari sai mieleisiään lahjoja ja oli hyvällä päällä. Karkulainen teki tänään ennätyksensä edetyissä metreissä, ennen kuin se saatiin taas pyydystettyä sisälle. Sitkeä karvapallo. Illan tullen grillasin kanafileitä ja yritin aloittaa pakkaamisen. Suuntaamme viikonloppuna viiden päivän turnausreissulle Saaremaalle. Vihaan, vihaan, vihaan pakkaamista. Miehelläni on ollut purjevene silloin, kun hän vielä oli yhden lapsen isä. Hänen matkakassinsa muistuttaa siitä. Olemme monta kertaa todenneet, että meillä tuskin on elinikänämme varaa paattiin, johon mahtuisi koko kahdeksanhenkinen perheemme nukkumaan. Hintaa ei ainakaan yhtään alenna se, etten kestä purjeveneen vauhtia yhtään. Moottori pitäisi olla ja iso. Pieni ilonaihe iltaan tuli siitäkin, että olen viimein löytänyt täydellisen grillauskastikkeen. Pojat tykkäävät barbeque-kastikkeesta, mutta valitettavan monet kastikkeet ovat perheemme taaperojaokselle liian voimakasmausteisia. Bronko´s Sweet Momma Dee´s kastike on juuri sopiva. Toinen luottomausteeni kanojen valmistuksessa on mangocurry. Seppo tunnisti taas grillin hajun ja saapui aterioimaan juuri kun kaikki oli valmista.