Kumia

Elämä suurperheessä on opettanut, että jos haluaa edes pientä toivoa jonkunmoisen järjestyksen saavuttamisesta edes silloin tällöin, pitää säilytysratkaisujen olla sellaisia, ettei tavaroiden paikalleen saaminen vaadi asettelemista. Niimpä Rauhalan eteisessä on kesästä saakka ollut kierrätyskumista valmistettu valtava "kori", joka kätkee sisäänsä Himpun ja Purren kaikki kengät. Töntöt osaavat heittää kengät sinne itse ja ottaa pois. Lisäksi on kaksi pienempää, laatikkomaista kumikoria, joista toisessa on pipot ja toisessa käsineet. Toimii aika hyvin. Ja istuu mustavalkoiseen eteiseemme mielestäni hyvin. Olen siivoillut koko päivän. Jenni Vartiaisen uutuus on antanut mukavasti tahtia. BLK on varmaankin tyylikkäin lähdevesipullo ikinä. Löytyi Citymarketin vesihyllystä.

4 vuotta, eikä suotta

Meillä on tänään vuosipäivä. Neljä vuotta on kulunut. Äkkiseltään kun ajattelee tuntuu, että aika on mennyt nopeasti, mutta sitten kun miettii mitä kaikkea vuosiin on mahtunut niin se tuntuu ihmeelliseltä. Kaksi pientä tönttöä. Neljä isompaa tönttöä. Sehän sitä parasta on. Ja huumori. Siihen rakastuin miehessäni pyllyn lisäksi. Aamulla olohuoneeseen oli ilmestynyt ruusukimppu. Itse annoin yltiöromanttisen muistiaisen, tuhkaämpärin ja -lapion. Heh. Ymmärrätte varmaan syyni, tähän saakka takkahuoneen nurkassa on kököttänyt tyhjä 9 litran maalipönttö ja lasten pihalapio. The Kyyjärviway. Miehen kommentti, no niin kerrankin jotain oikeasti järkevää, oli kai tarkoitettu kohteliaisuudeksi. Minua hemmotellaan iltapäivällä kasvohoidolla ja jalkahoidolla. Lisäksi sain ihanan kotimaisen Field dayn kamerahihnan rikkoutuneen tilalle. Pötti kommentoi eilen, että: Te pussailette enemmän, kun ketään keitä mä tiiän. Se on varmaan hyvä juttu. Tekisi mieleni laulaa Uusivirran kappaleen sanoin: Olen onnellinen. Mitä sä luulit?

Kuva Field day

Täydellinen löytö

Olen opetellut kulutustottumusteni muuttamista harkitsevaisempaan suuntaan. Olen niin herkästi innostuva ihminen, että kaiken pitäisi tapahtua aina heti. Sisustuksessa se on yleensä johtanut siihen, että kun en ole heti löytänyt juuri sitä mitä olen etsinyt, olen hankkinut korvaavan tuotteen. Lopulta oikea on kuitenkin tullut vastaan ja lopputulos on ollut kaksi samaan käyttötarkoitkseen soveltuvaa tavaraa, toinen tyhjänpanttina ja tuplakulut. Olen siis opetellut malttia. Ja nyt minulla on loistava esimerkki siitä, että se kannattaa! Pienten poikien tuuletusikkunan vieressä on seinälle kehystämäni postikortti, jonka sain aikanaan ystävältäni, kun meillä oli huolia. Halusin säästää sen ja olin saanut päähäni, että haluan sen alle pienen hyllyn, jolle saan tönttöjen nimikkokokikset talteen. Etsin vaikka mistä, mutta sopivaa ei löytynyt. Lopulta ajattelin, että teen itse jonkun kivan joskus kun on aikaa. Arvatkaa onko ollut? Perobaan tuli syksyn uutuuksina ihania kirjanmallisia pikkuhyllyjä ja en kestä, se on täydellinen. Ja oli helppo asentaa, sain jopa suoraan sen! Jee jee! Peroban nettikauppaan pääset tästä!

Joku äkkiä pussaamaan vauvaa!

Tätä päivää oli meidän perheessä odotettu. Töntöt istuivat asemissa portailla jo melkein puolituntia ennen kuorma-auton tuloa. Kun kivituhkakasat oli viimein pihassa riemu repesi. Mikä mahtava leikkialusta! Pettymys oli karvas ainakin koululaisille, kun isä komensi levityspuuhiin. Kasat olisi olleet kivempia. Tietenkin. Työmiehille oli tarjolla omppumehua. Ruoaksi syötiin savulohikeittoa ja yöllä leipomaani suklaakakkua Rauhalan portailla. Tällainen koko perheen yhteinen puuhastelu on sitä kaikkein hauskinta. Hiekka levittyi tunnissa. Suloisinta oli ehkä pienten ukkojen innostus auton suhteen. Kun se alkoi tiputtaa hiekkaa vauvaa vähän pelotti, mutta Himppu sanoi: Emmo pussaa vauvaa. Meille on tullut vähän sellainen sisäpiirivitsi, että aina kun poikakatraamme nuorimmalla on joku pielessä, se menee pussaamalla ohi. Joskus jos kuulen pienten riitelevän olohuoneessa, saatan keittiöstä huikata isommille pojille, että nyt joku äkkiä pussaamaan vauvaa. Tämä naurattaa Purrea itseään hirveästi. Hän onkin viime aikoina alkanut lisäsuukkojen toivossa tekoitkemään isoveljilleen. Jos itkuesitys ei saa toivottua reaktiota aikaan tarpeeksi nopeasti Purre tehostaa sitä toteamalla: Vavva ikkee.

Onnen aiheita

 Tänään ilahduin...

Unentuoksuisesta Aamuhimpusta siilinsä kanssa. 

Kirpeässä säässä nautitusta teestä.

Junassa omasta lipusta intoilleesta matkustajasta.

Hampputukan poistumisesta.

Rautakaupassa kikattaneesta vauvasta.

Huulirasvoista, jotka ovat maailman parhaita.

Tiirikosken tehtaalta saapuneesta päiväpeitteestä.

Illalla menenkin sitten masentumaan jalkapallojaoksen kokoukseen. Ajattelin siis postata nämä onnelliset fiilikset ennen sitä.

Lokakuussa

Lokakuun alkaminen innosti kaivamaan viime syksyisiä kuvia. Näistä on tasan vuosi aikaa. 

Voi miten lapset ovat kasvaneet!