Tätä päivää oli meidän perheessä odotettu. Töntöt istuivat asemissa portailla jo melkein puolituntia ennen kuorma-auton tuloa. Kun kivituhkakasat oli viimein pihassa riemu repesi. Mikä mahtava leikkialusta! Pettymys oli karvas ainakin koululaisille, kun isä komensi levityspuuhiin. Kasat olisi olleet kivempia. Tietenkin. Työmiehille oli tarjolla omppumehua. Ruoaksi syötiin savulohikeittoa ja yöllä leipomaani suklaakakkua Rauhalan portailla. Tällainen koko perheen yhteinen puuhastelu on sitä kaikkein hauskinta. Hiekka levittyi tunnissa. Suloisinta oli ehkä pienten ukkojen innostus auton suhteen. Kun se alkoi tiputtaa hiekkaa vauvaa vähän pelotti, mutta Himppu sanoi: Emmo pussaa vauvaa. Meille on tullut vähän sellainen sisäpiirivitsi, että aina kun poikakatraamme nuorimmalla on joku pielessä, se menee pussaamalla ohi. Joskus jos kuulen pienten riitelevän olohuoneessa, saatan keittiöstä huikata isommille pojille, että nyt joku äkkiä pussaamaan vauvaa. Tämä naurattaa Purrea itseään hirveästi. Hän onkin viime aikoina alkanut lisäsuukkojen toivossa tekoitkemään isoveljilleen. Jos itkuesitys ei saa toivottua reaktiota aikaan tarpeeksi nopeasti Purre tehostaa sitä toteamalla: Vavva ikkee.
Purre vauva on kyllä niin suloinen että häntä varmaan pussaillaan mielellään. Sinulla on Annika taito kirjoittaa arkisista asiosta kuten hiekkakuormasta todella kiinnostavasti ja hauskasti. Olet ihan lemppari bloggareitani. Hyvää syksyä sinne Rauhalaa täältä Hyvinkäältä.
VastaaPoistat.Aila
Hei Aila!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, tulin niin hyvälle mielelle! Ja niinhän se on, että tämä meidän elämä on sellaista ihan tavallista, ei tapahdu sellaista mitään megaa, niin silloin hiekkaautokin on iso juttu :-D
Repesin jostain syystä aivan totaalisesti tolle Purren karskille "kippis" kuvalle :D
VastaaPoista:-D Se on tunnelmassa täysillä mukana!
Poista