Siivouspäivä

Keskiviikko-iltaisin, kun isä ja isot pojat ovat treeneissä, meillä siivotaan leikkimökki. Pienet apurit suihkivat pienessä talossa, minkä kerkiävät. Lopputulos on tavaroiden asemoinnin osalta yleensä sotkuisempi, kuin lähtötilanne, mutta lattiat ja nurkat puhdistuvat. Peitot puistellaan ja kirjat laitetaan takaisin koriin. Leikkimökki talvehtii tulevana talvena ensimmäistä kertaa. Mitähän pitäisi tehdä? Ajattelin ottaa vain tekstiilit ja pehmolelut sisäsäilytykseen ja jättää muun paikoilleen. Olisiko kokeneemmilla mökkääjillä vinkkejä?

Kaloja

Voi, kuinka olen iloinen! Löysin tämän mahtavan kansakoulun vanhan pahvisen opetustaulun pikkutönttöjen huoneen seinälle. Se on paitsi kunnoltaan, myös aiheeltaan ja väreiltään aivan täydellinen. Ylimmäisenä hai sitten nahkiainen ja alimmaisena joku jota en tunnistanut. Odottelen miestä kotiin, toivottavasti hän tunnistaa. Luulin, että se on hauki. Biologiantuntemus huipussaan.

Keltaisesta piristystä syksyyn

Kaikki kuvat Pinterestistä

Teri Niitti ylisti Rukan keltaista sadetakkia syksyn piristykseksi Iltasanomien kolumnissaan. Jäin miettimään miten ihanaa olisi, jos meidänkin pikkuteillä huristelisi keltainen koulubussi ja keltaiset taksit. Näinkin mustavalkoinen ihminen kuin minä, alan loppukesästä jo valmiiksi ahdistumaan pimeydestä. Pro yellow.

Puu kaatuu

Rauhalan pihassa on tänään valmistauduttu huomiseen puunkaatoon. Tonttimme etureunassa on valtavia kuusia, jotka ovat kasvaneet epäturvalliseen mittaan. Himppu ja Purre auttoivat maansiirtohommissa innostuneesti. Enää ei puutu kuin ukki ja moottorisaha. Viimeksi, kun appiukkoni kaatoi pihastamme ison puun hän kiipesi tolppakengillä melkein latvaan saakka. Himppu huuteli alhaalta käskevään sävyyn: Tule ukki pois!

Töitä ulkona

Kuva: Apartment therapy

Tämä kuva ilahdutti minua tänään. Miten loistava, jos mulla olis parveke, mulla olis ehdottomasti tuollainen työpiste. Mieleeni tuli heti ystäväni Tarjan parveke Huopalahdessa. Tämä sopisi sinne justiinsa. Olen vääntänyt yhtä omaa projektia koko viikon koneella ja linnottautunut tuonne Rauhalan terassille. Ulkona ajatus on kirkkaampi ja raikas ilma piristää. Suunnittelen yhtä pientä yllätystä miehelleni alla olevaan Kyyjärven vaakunaan liittyen. Mieheni juuret on meillä ikuinen huumorin aihe. Pojatkin osaavat matkia hänen ääntänsä, kun hän julistaa: Minä olen noussut Kyyjärven soisista metsistä. Ikäpiste, he vastaavat.

Pieni ihminen

Lasten kanssa jopa omalla pihalla maleksiminen saa jänniä piirteitä. Olen muutamana päivänä ihmetellyt, kun Himppu on yhtäkkiä osoittanut taloamme ja huutanut; Kato pieni ihminen! Tänään pureuduin asiaan hänen kanssaan. Nyt on siis niin, että Rauhalan päädyssä on niin sanottu tekoikkuna. Talo on yksikerroksinen, mutta välikaton ja katon väli on sen verran korkea, että asensimme siihen ikkunan. Himppu on nyt sitä mieltä, että siellä, Rauhalan ullakolla asuu pieni ihminen. Kysyin häneltä onko se tonttu ja hän sanoi; eikun pieni ihminen. Kysyin onko sillä nimeä, hän vastasi; äiti mä sanon pieni ihminen. Sitä ollaan nyt porukalla ihmetelty sitten. Meidän tammi alkaa olla rehevä. Siihen nähden, että olen itse sen naapurin pihasta siirtänyt 30 senttisenä, se on kasvanut paljon. Haluaisin meidän pihaan pelkkiä vaahteroita ja tammia. Yksi vaahtera meillä onkin, mutta muuten on kyllä vaan koivuja ja haapaa.

Vauva nukkuu

Elokuun illat on pimeitä. Olin pikkusten kanssa poikien futisottelussa ja happihyökkäyksen uuvuttama Purre nukahti ennen kuin ehdin edes pyjamaa pukea. Himppukin tuli ihmetellen huoneestaan ja sanoi: Vauva nukkuu Eemon sängyssä. Vauva pois! Lapset hävittävät kaikenlaista. Esimerkiksi Purrella on yleensä vain yksi kenkä tallessa. Sillä tavalla, että mistään kenkäparista ei löydy kuin oikea kenkä, kun johonkin ollaan lähdössä. Vasurit on aina mieron tiellä. Pöllö siltä ei ole kadonnut koskaan. Kun nukkumaanmeno lähestyy Purre tietää aina missä Pöllö on. Hän hakee sen vaikka pihalta. Niin rakas pieni ihminen.