Vaimona eväsaddikti

Nyt seuraa tunnustus. Olen epätavallisen innostunut eväistä. Puolisoni aloitti hiljattain uudessa työpaikassa, jossa ei ole varsinaista työpaikkaruokalaa. Lähistöllä on tarjontaa kebabista mäkkäriin, mutta silti innostui tästä uudesta elämävaiheesta oikein tosissani. Siis rakastan, rakastan, rakastan eväiden tekemistä. Pelkkä eväiden suunnitteleminen on uskomattoman kivaa. Puhumattakaan niiden valmistamisesta. Olen joka kerta yhtä pettynyt, kun pojat haluavat evääksi jotain myslipatukoita ja pillimehuja. Oikein haaveilen, että saan pakata eväitä voipaperein ja värillisin kuminauhoin.

Aloitin eväshommat jo pari viikkoa ennen uuden työn alkamista. Suuntasin innoissani luottoliikkeeseeni Clas Ohlsonille ja sieltä löytyi fantastiset tuotteet eväiden pakkaamiseen. Hankin mustan eväskassin, joka on suunniteltu Ohlsonin eväsrasioiden kokoiseksi siten, että kolme rasiaa menee tarvittaessa kassiin päällekäin. Jos pakkaan mukaan lämmintä ruokaa, teen aina myös salaatin, tarvitsen siis kaksi erillistä kippoa. Jos teen ruokaisan salaatin, kuten tänään, pakkaan mukaan aina salaatinkastikkeen sekä sämpylän. Taas kaksi astiaa. Ostin myös pikkurasioita mm. juustoraasteen ja erilaisten lämmitettävien kastikkeiden pakkaamiseen (raastetta ei tosiaankaan voi ripotella pastan päälle valmiiksi).

Citymarketista löysin matkakokoisia salaatinkastikkeita. Koska teen soosit yleensä itse, olen täyttänyt pulloja aina uudelleen ja uudelleen. Tänään tein huomista varten hänelle kanasalaattia. Grillasin fileet ulkona mahdollisimman hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. 

Juomapuoli on vielä kehittymässä, sillä nyt olen päivittäin pakannut mukaan Lidlin sitruunavissyä puolilitraa. Tiesittekö muuten, että se maksaa 59 senttiä, siinä missä vastaava Bon aqua noin 2 euroa. 

Rakkauteni eväisiin on varmaan syttynyt lapsuudessani, jolloin äitini pakkasi minulle aina superior-tason eväät. Olin parina kesänä töissä Espoon kaupungin Viherkodissa ja lounasaikaan työtoverini kuolasivat itämaisia nuudelisaattejani ja täytettyjä patonkejani. Äitikin pakkasi aina salaatteja varten kastikkeen ja esimerkiksi kuivatun sipulin erillisiin minikippoihin, joista sitten sirottelin niitä annokseni päälle. Lisää bensaa liekkeihin valui Enid Blytonin Viisikko-kirjoista, joissa lapsilla oli aina eväshommat kunnossa ja sapuskoja kuvailtiin niin herkullisesti, että lukijalle syntyi nälkä kuin tyhjästä. 

Eväshommista kiinnostuneille linkkaan tähän Ohlsonin loistavan lounaskassin, joka löytyy täältä sekä siihen täydellisesti istuvat eväslootat, jotka löytyvät täältä.

Bon apetit!

Ps. Yleensä lisään eväskassin pohjalle suklaapatukan, keksin romanttisen loppusilauksen saavuttamiseksi.