Töntöt kävi sunnuntaina virpomassa totta kai. Purrelle kerta oli ensimmäinen, joten jännää oli. Kävimme nyt alkuun vain tuttujen ovien takana. Isovanhemmat tuli virvottua ja melkein kaikki kummitkin.
Ehkä suloisin kohta koko päivässä oli vierailu isoisäni luona. Hän asuu palvelukeskuksessa ja koko talon mummelit ihastelivat pieniä pupujusseja, kun kuljimme pitkin käytäviä. Tuli vaan mieleen miten pienillä asioilla voi oikeasti ilahduttaa myös tuntemattomia ihmisiä. Olimme suunnitelleet virpomisreitin huolellisesti ruokapausseineen. Töölössä söimme kanakeittoa ja Haagassa juustokakkua. Kotiin tultiin virpomiskorit täynnä nameja. Molemmat ukot nukahtivat kuin nappia painamalla ja vetelivät 11 tuntia unta. Rankkaa hommaa. Aamulla vauva kävi hakemassa pupupuvun eteisestä ja totesi: Anna vitsa. Juhlapyhien ohikiitävyys on pienen pojan vaikea käsittää. Himppu säesti veljeään tivaamalla: Mitennii tänää ei muka saa virpoo?
 |
| Virpomiskorit ovat Näpertelytaivaan mallistosta |
 |
| Pupupuvut tilasin Suomen naamiaisasusta |
 |
| Tein simppeleitä oksia. Ensi vuonna pojat pystyvät varmaan jo osallistumaan oksien tekoon, muutenkin kuin höyheniä heittelmällä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti