maanantai 7. lokakuuta 2013

Ryhmäterapiaa



Sunnuntai-iltana Rauhalassa oli niin kireä tunnelma, että päätimme kohdata mieltä painaneet asiat samantien ryhmäistunnossa, joka järjestettiin ruokapöydän ääressä. Jokainen pöydässä istuja sai pienen paperilapun, johon piti kirjoittaa mikä tällä hetkellä ärsyttää eniten. Joku yksi asia. Sitten juteltiin niistä. Lappuihin raapustui tällaisia vastauksia:
-Sairaan ärsyttävää kun ei oo vielä lunta.
-Se, et on pelipäivät, ettei saa pelaa pleikkaa tänään ollenkaan.
-Opiskelu silleen yleisesti, et ku koulu on niin typerää
-Kotiintuloajat
-Haravointi ja kaikki tekemättömät pihatyöt
-Se, ettei television kaukösäätimiä löydy koskaan, vaikka niitä on kaksi

Himppu tuijotti tyhjää paperia edessään. Pojat tenttasivat: "Himppu mikä sua ärsyttää, mikä suä ärsyttää?" Hetken tuumittuaan hän vastasi: "Emmo haluaa kävelevän pupun. Ei oo mitään pupua Emmolla". Yhdistin kommentin heti kaverin lapseen, jolla on sellainen megaärsyttävä kitisevä ja eteenpäin hyppivä kanilelu. In your dreams. Vauva vastasi vain "EI" joten se kirjoitettiin lappuun.

Kylläpä helpotti! Todettiin, että lumentuloa ei voida juurikaan auttaa, mutta että jouluun mennessä tulee varmaankin ainakin vähän. Todettiin myös, että pojat ymmärtävät itsekin, että konsoli- tai tietokonepelien pelaaminen päivittäin on täysin pimeetä. Pötille selitin, ettei hän henkilökohtaisesti pysty vaikuttamaan oppivelvollisuuteen ja pääsisi itse paljon vähemmällä, jos lopettaisi koulunkäynnin kyseenalaistamisen. Juteltiin, että kotiintuloajat on sunnuntaisin aikaisemmat, jotta maanantaina jaksaa herätä kouluun. Sovittiin, että sekä arjen kotiintuloaikaan että viikonlopun aikaan on mahdollista saada puolituntia pidennystä, jos soittaa ja sopii asiasta. Suunniteltiin, että tällä viikolla jokainen osallistuu pihatöihin tekemällä jonkun yhden homman. Viemällä pienten liukumäen varastoon, istuttamalla sipuleita tai haravoimalla. Pojat sanoivat, ettei kaukosäädinasialle voi mitään, että ne jää aina vaan jonnekin. Mies ihmetteli, että jos kaukosäätimellä käytetään olohuoneen televisiota, niin kuinka se voi löytyä esimerkiksi keittiönpöydältä. Pötti valotti: "Ehkä hei sillee, että oon menny hakee mehuu ni se on jääny sinne." Himpun kanssa sovittiin, että mennään leikkimään pian uudestaan sen ystävän luokse, jolla pupulelu on. Vauvalle sanotiin: KYLLÄ.

Kaikkia nauratti. Heti tuli parempi fiilis. Eilen, kun haimme poikia Taitoliikuntakeskuksesta pysähdyimme Ruoholahdessa kahville. Siellä oli jotkut zembalot ja pienet pojat saivat ilmapalloja. Niiden kanssa on tönttöilty pihalla tämä aamu.




12 kommenttia:

  1. Hauska kirjoittus ja hyvä idea! Pitäisiköhän minunkin joskus istuttaa meidän muksut pöydän ääreen ja paneutua näihin juttuihin. Tosin en ole varma haluanko kuulla vastauksia :-D

    -C-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaarahan siinä tietysti on, että voi tulla jotain epämieluisia totuuksia päin pläsiä. Mutta meillä oli tosi hauskaa, pojat nauroivat ihan sikana lappuja tehdessään. Se tavallaan osoitti sen, että potutuksen aiheet olivat aika pieniä ja tunnelma asioihin nähden ihan liian negativiinen.

      Poista
  2. Ei vitsi miten huvittavaa. Miten teillä muuten on nuo kotiintuloajat? Meillä on tokaluokkalaisella arkisin kahdeksalta ja viikonloppuna yhdeksältä sekä kuudesluokkalaisella tunnin myöhempään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu ihan siitä mitä he ovat tekemässä. Jos ollaan kaverin luona, on sovittu, että kahdesalta lähdetään viimeistään kotiin. Treeni-iltoina kotiinpalaamiset venyy. Tästä vähä kovaäänisesti keskusteltiin kun viime viikolla yksi pojista oli jäänyt joukkuetoverinsa kanssa kentälle harkkojen jälkeen pompottelemaan ja palasi 22.10, eikä ollut puhelinta mukana. Isä ajoi jo hakemaan. Meidän lähelle on rakennettu kuplahalli ja siellä pojat olivat lauantai-iltana isänsä kanssakin puoleenyhteentoista. Vakkariaikoja on siis vaikea sanoa. Itseäni eniten pelottaa se, jos lapsi palaa iltämyöhällä jostain kotiin yksinään. Usein, kun kaikki neljä lähtevät vaikka asukaspuistoon sovitaan, että kotiin tullaan viimeistään yhdeksältä, mutta joka tapauksessa pareittan, ettei kukaan joudu polkemaan matkaa yksin.

      Poista
  3. IHANIA KUVIA TAAS! IHANA HIMPPU!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Himppu on kyllä aika ihana. Pieni Runopoika.

      Poista
  4. Olet tosi hyvä kuvaaja.

    VastaaPoista
  5. Meillä pojat (15v ja 11v) ovat sitä mieltä, että kaikissa muissa kodeissa on höllemmät säännöt. Kotihommista tulee heidän kanssaan riitaa päivittäin. Eivät edes omia huoneitaan siivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö tuo ole se perusjuttu, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Voi kuinka monta kertaa olenkaan kuullut lasten suusta, että kenenkään kaverin ei tarvitse aamulla pedata sänkyä. Jep.

      Poista
  6. Löysin blogisi vasta osallistuttuani Methodin arvontaan kaverin vinkkaamana. Nyt olen kahlannut läpi kaikki postauksesi ja tunsin tarvetta kertoa sinulle, että minusta sinulla on upean oloinen perhe ja osaat kirjoittaa hyvin. Tämä toiseksi nuorin Himppu on vienyt sydämeni. Hän onnistuu kaikissa kuvissa. Ja mikä persoona. Edellisen postauksesi viimeinen kuva, jossa hänestä on sivuprofiili otettu kivellä sai ihan kyyneleet silmiin. Kuinka täydellinen pieni poika voi ollakaan.

    -Tinakenkätyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tinakenkätyttö. Himppu on ihanassa iässä. Uusia juttuja tulee joka päivä. Nautin lapsistani ja perheestäni suunnattoman paljon. Olen juuri nyt onnellisempi kuin koskaan ennen, toivottavasti se välittyy.

      Poista