Sunnuntai

Vaikka rakastankin ruoanlaittoa, tuntuu aina ihanalta päästä jonkun muun pöytään. Niinpä jätimme remppahommat hetkeksi ja hurautimme pääsiäislounaalle äitini luo Helsinkiin. Tarjolla oli muun muassa lammasta ja maa-artisokkakeittoa. Pienet ukot olivat riemukkaalla tuulella. Helsingissä ihmeellisintä oli Töölöntorin reunustalla kulkeneet ratikat. Niitä jäätiin auringonpaisteessa ihailemaan pitkäksi aikaa. Eilen illalla Rauhalaan hyökkäsi megaparvi ampiaisen kokoisia hyttysiä, jotka pistivät sekä minuun että Himppuun miljoona paukamaa. Kyllä on erikoista, että samassa huoneessa nukkunut mieheni sekä vauva säästyivät kokonaan. Himpulla on pelkästään naamassa 11 näppylää. Buu. Aika kaivaa ohvit esiin. 

Pääsiäinen

En muista koska meillä olisi olisi ollut näin rentouttavat juhlapyhät. Ei olla tehty juuri mitään, suomeksi sanottuna siis tapetoitu, tehty pihahommia, suunniteltu tulevia terassiratkaisuja ja grillailtu ja käyty puutarhaliikkeissä. Kyllä on ollut mukavaa. Pääsiäiskoristeiden määrä on tänä vuonna maltillinen, mutta kovasti minun mieleeni. Meillä on kolme isoa laatikollista koristeita. Niitä on isoäidiltä, omalta äidiltä ja edellisistä kodeista ja muutama hassu, jotka olen ostanut tänne Rauhalaan. Joka vuosi valitsen laatikoista mitä haluan sinä vuonna laittaa. Mustavalkoiset munat ja risupupu ovat kuitenkin esillä joka vuosi. Risupupun olen itseasissa saanut vanhemmiltani, se on jo niin vanha että kieputan siihen joka vuosi lisää rautalankaa, että se pysyy kasassa. Vauvalla on vaikeuksia olla koskematta koristeisiin. Olen ratkaissut ongelman sijoittamalla hänen korkeudelleen koristeita jotka kestävät leikkimisen. Ihanaa pääsiäistä kaikille meiltä täältä!

Koristelua

Hain pääsiäiskoristelaatikon viikonloppuna varastosta ja olen pikkuhiljaa tonkinut sieltä aarteita esiin. On mukava laittaa, vaikkei meille vieraita tulekaan. Mies päätti omistaa pääsiäisloman remonttihommille, joten pyhät menee verkkareissa. Olen tosi ihastunut kutsuilta tilaamaani Party liten kynttiläsomisteeseen. Väsäsin sen sisään mustista höyhenistä ja valkoisista munista pienen pesän. Sain  yllätyskukkia ilman mitään syytä. Hyvä päivä, ihana ilta. Kohta on loma.

Virpojat

Töntöt kävi sunnuntaina virpomassa totta kai. Purrelle kerta oli ensimmäinen, joten jännää oli. Kävimme nyt alkuun vain tuttujen ovien takana. Isovanhemmat tuli virvottua ja melkein kaikki kummitkin. 

Ehkä suloisin kohta koko päivässä oli vierailu isoisäni luona. Hän asuu palvelukeskuksessa ja koko talon mummelit ihastelivat pieniä pupujusseja, kun kuljimme pitkin käytäviä. Tuli vaan mieleen miten pienillä asioilla voi oikeasti ilahduttaa myös tuntemattomia ihmisiä. Olimme suunnitelleet virpomisreitin huolellisesti ruokapausseineen. Töölössä söimme kanakeittoa ja Haagassa juustokakkua. Kotiin tultiin virpomiskorit täynnä nameja. Molemmat ukot nukahtivat kuin nappia painamalla ja vetelivät 11 tuntia unta. Rankkaa hommaa. Aamulla vauva kävi hakemassa pupupuvun eteisestä ja totesi: Anna vitsa. Juhlapyhien ohikiitävyys on pienen pojan vaikea käsittää. Himppu säesti veljeään tivaamalla: Mitennii tänää ei muka saa virpoo?

Virpomiskorit ovat Näpertelytaivaan mallistosta

Pupupuvut tilasin Suomen naamiaisasusta

Tein simppeleitä oksia. Ensi vuonna pojat pystyvät varmaan jo osallistumaan oksien tekoon, muutenkin kuin höyheniä heittelmällä.

Kulisseissa

Pääsiäiskorttikuvauksissa vauva oli valmiina ennen muita ja istua nökötti korissaan odottamassa. Pihalla on kevääntuntua, vaikka lunta taas vähän tulikin. Krookukset puskee maasta. Iloinen vauva oli riemullisempi kuin viime vuoden joulukorttia kuvatessa. Ehkä pupuasu on enemmän hänen mieleensä kuin tonttulakki! Kevään poika, toukokuussa syntynyt. 

Karmea kukko

No niin. Tönttöjen isoveljet ovat lähtökohtaisesti tosi ihanaa jengiä, mutta joskus tapahtuu pieniä ylilyöntejä. Pojat ovat nimittäin onnistuneet nyt säikäyttämään Himpun pahanpäiväisesti pääsiäiskukkojutuillaan, joita he höystivät alla näkyvän kuvan voimin.

Kun Himppu oli kysynyt mimmonen se kukko on, joka tulee, pojat olivat googlesta löytäneet tämän heidän mielestään sikasiistin kuvan. Jep. Meille tämä selvisi, kun ihmettelin kun Himppu näki kahtena peräkkäisenä yönä painajaisia ja kun kyselin mitä unessa tapahtui hän vastasi "Kana tuli ottaa minuu." Juuri kun joulupukista päästiin. Onneksi tässä pääsiäiseen kohtuullisesti aikaa, joten ehkä tämä unohtuu. Yritimme parhaamme mukaan kääntää juttua positiiviseksi. Uskon, että kun pääsiäinen on täällä Himppukin innostuu Pyllykanan pääsiäisarvoituksesta, joka on perinteinen kilpailu Rauhalassa aina lankalauantaisin.

Tule kevät, tule!