Mitä ihmettä?

Tontut on ihmeellisiä. Töntöt oli aamusaunassa ja sillä välin tonttu oli tuonut kuusen alle ihka uudet aamutakit. Pojat näkivat jäljet lumessa ja huutelivat eteisessä, että: Oletko sä tonttu vielä täällä? Tää on niin ihmeellistä, vauva hihkui. Mistä se voi tietää, että me just oltiin saunassa? Nyt Rauhalassa vipeltää kaksi pikkutiikeriä. Ihanaa joulua meiltä teille kaikille!

Joulumieli

Sairaana tai ei, niin aina on aikaa näperrellä kranssi. Olen ollut huipputyytyväinen rottinkiseen kranssipohjaan, jota olen tuunaillut vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Tänä vuonna kranssi on tosi simppeli. Havuja, valot ja hopeiseksi spraymaalaamani peura.

Kuusi tuotiin tänään sisään. Tarjoilin töntöille ulos pakkaseen lämpimät kaakaot. Himppu on oppinut käyttämään mikroa. Ovikello on soinut tiuhaan. Ihania joulumuistiaisia. Paketointia aina kun tönttöjen silmä välttää. Himppu sanoi tänään, että se ei haittaa, vaikka joulupukki ei ehtisikään meille, koska meillä on jo joulu täällä kotona. Kyllä ovat kaksi- ja kolmevuotias ihanassa iässä. Kaikki on niin ihmeellistä. Vaihdoin sohvatyynyihin jouluiset päälliset ja vauva katsoi touhua haltioituneena. Pienistä jutuista se on kiinni. Joulumieli meinaan.

Hiljalleen

Meillä sairastetaan edelleen, kolmatta viikkoa. Yritän olla saamatta paniikkikohtausta kaikesta mikä joulua varten on tekemättä. Laitan yhden koristeen paikalleen päivässä ja paketoin pieniä muistiaisia. Kun kuntoudutaan alkaa jäätävä juokseminen, mutta en aattele sitä vielä, vaan keskityn teen ja glögin juomiseen vuorotellen. 

Tänään ovikello soi ja Leena toi taatelikakkua. Jos ihan rehellisiä ollaan niin siinäpä joulumuistiainen, jota alan odottaa yleensä kiihkeästi jo marraskuussa. Kakku tuli kaksi tuntia sitten, nyt tinapaperitollon sisällä on yksi pala odottamasta huomisaamua. Niin ihanaa. Vauvakin söi kolme palaa. Kuumeista menoa, Himppu on kipeänä. Ei sais töntöt sairastaa, ne on niin säälittäviä. 

Paketteja

Ostelen yleensä jouluksi pieniä paketteja pitkin vuotta, jotta vältän jouluviikkojen stressiä. Tämä vuosi on ollut poikkeus, sillä kirjat ja kaikki muut asiat ovat vieneet niin paljon ajatuksia ja aikaa, että marraskuun puolessa välissä kaapissa oli vasta muutama paketti. Ostan joka vuosi muutaman perinteisen lahjan lapsille. Jokainen saa yleensä jonkun kirjan ja pyjaman. Se on sellainen perinne. Että sitten voi illalla pukeutua siihen uuteen pyjamaan. Kivojen pyjamien löytäminen teinipojille on muuten haaste sinänsä ja vielä että löytyisi erilaiset kaikille. Pyjamat ovat tänä vuonna odotelleet kaapissa jo tovin, jopa niin kauan, että unohdin, että olin hommannut töntöille tämmöiset tiikeripyjamat (tai pijamit, kuten Himppu sanoo). Mummu hankki töntöille vielä ihanat tiikeriaiheiset ja maailman pehmeimmät aamutakit, että nyt on vermeet kunnossa. Aamuisin, ennen kuin alan lämmittää takkaa, Rauhalassa onkin aika viileää, joten aamupalalla on ihana kietoutua aamutakkiin, se on myös huomattavasti kätevämpää, kuin vauvan nykyinen tekniikka, jossa hän saapuu aamiaispöytään täkkiinsä kääriytyneenä. Meidän lapsista Onni ja vauva ovat erityisen vilukissoja. Joskus keväisin, kun Pötti ja Juho käyvät koulussa jo t-paidoissa, Onni vetää eteisessä takkia hupparin päälle.

Viikonloppu vaikuttaa leippoisalta. Äitini tulee itsenäisyyspäiväksi kylään. Sunnuntain aion viettää naapurini verstaassa. Ostin puolitoistavuotta sitten Espoon Kierrätyskeskuksen muuttomyynnistä Legopöydän. Sellaisen, joita ainakin minun lapsuudessani oli pankeissa. Joissa pystyi rakentelemaan legoilla sen aikaa, kun vanhemmat asioivat tiskillä. Se kaipaa kunnostusta, enkä ole edes aloittanut, mutta silti elän toivossa, että saan sen valmiiksi ennen aattoa. Se on tönttöjen huoneeseen aivan ihana. Etenkin Himppu on etevä rakentaja. Pöytä on odotellut varastossa oikeaa hetkeä aika kauan, hintakin oli päätähuimaava 5 euroa. Kärsin parhaillaan luonteelleni tyypillisestä kärsimättömyydestä, en millään jaksaisi odottaa aattoon saakka pakettien kanssa. Tekisi mieli joka päivä antaa pieniä paketteja kaikille. Aion kuitenkin pysyä lujana. Melkein kaiken olen paketoinutkin jo. Yksi ostosreissu Helsinkiin vielä ja sen jälkeen joulu voisi jo tulla!

Unettomuus

Kirjoitin vuoden verran öisin. Aina silloin, kun olin saanut kaikki lapset nukkumaan, astiat koneeseen ja pyykkikoneen pyörimään. Yö oli parasta aikaa keskittymiseen, kun koko Rauhala oli ihan hiljainen. Teksti soljui, ajatus juoksi. Vaikka yövalvominen mahdollisti kirjojen valmistumisen oli siinä sellainen kääntöpuoli, että olen koko syksyn opetellut uudelleen nukkumaan. Neljään valvominen ei todellakaan tunnu missään. Saan todella päättää, että menen sänkyyn ennen puoltayötä.

Olen kärsinyt unettomuudesta kymmenen vuotta sitten. Silloin kokeilin nukahtamislääkkeitä, joista en pitänyt yhtään. Olo oli aamuisin tokkurainen, vaikka niiden piti auttaa vain nukahtamiseen. Kokeilin myös melatoniinia, mikä toimikin yllättävän hyvin. Olen murehtijoiden sukua, äidilleni on tyypillistä maata öisin valveilla stressaamassa asioita, jotka yön pimeinä tunteina tuntuvat jäävuoren korkuisilta. Päivän valjettua yleensä suurimmat laineet tasoittuvat. Olen harkinnut melatoniinin käyttämistä nyt uudelleen, mutta toistaiseksi olen vain yrittänyt kääntää kelloani takaisin normaaliin asentoon. Töntöt heräävät aamuisin kymmeneltä, olisi mahtavaa, jos voisi nukahtaa keskiyöllä, herätä koululaisten kanssa kahdeksalta ja sitten ottaa parin tunnin päästä uniset töntöt keittöön puurolle. Tämä on tavoite. Nykyisellään uni jää 4-5 tuntiin. Silläkin jaksaa näemmä, koska en tunne itseäni mitenkään erityisen väsyneeksi. Tässä ylemmässä kuvassa on muuten Mauno Koivisto eli Manu, uusin perheenjäsenemme, joka on kyllä niin ihana, että hyvä ihminen sentään. Otin kuvan viime yönä kahden aikaan, kun meillä oli seurusteluhetki. Manu kehrää kovempaa, kuin yksikään kattini koskaan. Aivan fantastinen tapaus. 

Pikkujoulu on tuonut maltillisesti joulukoristeita Rauhalaan. Pienen kuusen tapaisen, joka on kyllä aika risu ja mustan olkipukin. Kaivelen loputkin koristeet varastosta kyllä ihan pian. Mitä sanoinkaan siitä, että öisin on aikaa stressata. Voi myös tehdä tikusta asiaa ja paisutella juttuja kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Tähän kategoriaan menee perhettämme jo päiviä piinannut hyasinttikatastrofi. Luin nimittäin netistä, että hyasintti ja joulutähti ovat kissoille myrkyllisiä. Joulutähti minulla on ollut aina, siis joka ikinen joulu valkoinen joulutähti, eivätkä kissamme koskaan innostuneet siitä, mutta nyt kun on näitä pentuja, niin sain ihan järjettömän stressin tästä hyasintista. Se on nyt sitten edennyt siihen pisteeseen, että laitan hyasintin aina piiloon, kun en ole kotona tai nukun. Siis ihan kaappiin. Että ne eivät pääse siihen käsiksi, mutta juuri tämän tyyppiseen toimintaan voi ihminen öisin käyttää aikaansa, että kyttää kukkaa ja kissoja. Kaikkea kanssa. Vastapainoksi katsoin tänään Tsernobyl-dokumentin. Huomenna aion vaan odottaa joulua tönttöjen kanssa ja leipoa. Taikinaterapia. Se toimii aina. 

Pakkaamista

Olen määrätietoisesti pakannut joulun takaisin laatikoihin ja jakanut ympäri taloa kulkeutuneet joulumuistiaiset omistajiensa huoneisiin. En enää ihmettele, miksi minulla on kuusi valtavaa laatikollista joulukoristeita. Niitä on lapsuudenkodistani Espoosta, Famulasta Helsingistä, minun ja Pötin kodista Kirkkonummelta, miehellä on omansa ja sitten vielä ne mitä ollaan yhdessä hankittu. Koristelen vuosi vuodelta yksinkertaisemmin, mutta haluan säästää kaikki koristeet. Eri väriset, hopeiset, kultaiset, valkoiset, punaiset, sopivat eri joulujen väriteemoihin. Oooh. Pukki oli tänä vuonna jyvällä erityisen hyvin. Saimme kaikki ihania paketteja. Kuvissa pieni maistiainen. Henkilökohtaisesti iloitsin eniten, kun saimme uuden pesukoneen ja olohuoneeseen uudet tapetit. Silti kuvassa näkyvä Hugo Bossin huivi on niin nätti, että melkein itkettää vähäsen. 

Kumpparit: Hunter, Huivi Hugo Boss, Sushiveitsi MAC, Tumput Farmor, Pupu Näpertelytaivas, Puinen kamera Twig creative, Pipo Diesel

Tapani

Tapaninpäivän yönä tein miehelleni, päivän nimipäiväsankarille joululeipiä. Niihin kasataan kaikkea mitä kaapista löytyy, hyvän maun rajoissa tietenkin eli ei esimerkiksi perunalaatikkoa, jota meillä edelleen on jotain 4 vuokaa jäljellä. Laitoin toiseen salaattia, omenasilliä, kermaviili-tillikastiketta ja mätiä. Lihaversiossa on salaattia, juustoa, joulukinkkua, makeaa ja tulista sinappia sekä sienisalaattia. Hyvää tuli! Huomenna arki odottaa kuntosalilla ja ruokakaupassa.

Ihana joulu

Joulu oli yltäkylläinen. Olin niin onnellinen, kun sain koko perheeni saman pöydän ääreen. Kumpikaan pikkupojista ei uskaltautunut pukin syliin, mutta reippaasti juttelivat. Nyt on juhlan jälkeinen väsymys. Jääkaappi ruokaa täynnä ja talo hiljainen. Töntöt eivät millään ymmärrä miksei tonttu enää tuo joulukalenteriin yllätyksiä. Tyhmä tonttu, totesi Himppu tänä aamuna pettyneenä.

Innokas juhlien järjestäjä minussa pistää hanttiin sille, että seuraava joulu on vasta vuoden päästä. Aloin siis suunnittella Purren syntymäpäivien kutsukortteja. On hyvä varautua ajoissa. Ukko täyttää kaksi vuotta...toukokuussa. Oh well, ihania pyhiä! Ja kiitos aattoillan vieraille sekä kaikille perhettämme tänä jouluna muistaneille.

Hetkeä ennen...

Paketoin viimeisiä lahjoja ja iloitsen Ikean paperiosaston ihanista paketointituotteista. Niin nättejä.

Purren kummit kävivät glögillä ja toivat ihanat lahjat. Joulu on mukava aika paitsi perheen, myös ystävien tapaamiseen.

Täällä on yksi Bobini saanut jo varmaan koko joulun parhaan paketin. Ystävättäreni lähetti Himpulle tyttärensä vanhan Robin-paidan. Se ulottuu polviin saakka ja on pinkki, mutta se ei todellista fania haittaa. Äsken Himppu tuli ujosti kysymään: "Saanko minä nukkuu sen Bobini paidan vieressä?" Laatikot paistuvat par aikaa. Tuuli tuivertaa ulkona. Voi kun ei tulisi sähkökatkoja.

Äkäisen vauvan joulutervehdys

Muistatteko meidän joulukorttikuvaukset ja äkäisen vauvan? Tällainen joulutervehdyksestämme tuli tänä vuonna. Olosuhteisiin nähden siitä tuli hyvä. On hankalaa saada kuudelle lapselle hyvä ilme samaan aikaan. Kortin näkeminen saa minut naurahtamaan, vauva on niin huvittava. Sadassa ruudussa vihainen mutrusuu ja tässä yhdessä ainoassa elämäänkyllästynyt ilme. Voi poikia, on niitä monta! Ihanaa, kun kaikki ovat joulun kotona. Huomenna lähden viimeistä kertaa kaupoille, jos maanantain kalareissua ei lasketa. Sitten rauhoitun jouluun. Kuusi tuli tänään. Tuoksu on ihana. Strålande Jul. 

Hiiri ja hänen ystävänsä Kissa-hiiri

Joulukalenterista tuli pari päivää sitten kaksi hiirtä ja niitä on rakastettu siitä lähtien. Ensin niiden nimet oli luonnollisesti Hiiri ja Hiiri, mutta kun isoveljet kiusasivat Himppua, ettei molemmilla voi olla samat nimet hän ilmoitti, että hänen hiirensä on hiiri nimeltä Kissa eli Kissa-hiiri. Ei auttanut veljien ihmettelyt ja uudet nimiehdotukset, siitä asti siimahäntä on ollut vain Kissa-hiiri. Hiiret ovat mukana sängyssä, kaupassa, autossa. Purren hiirtä etsitiin Isossa omenassa jo kertaalleen, onneksi löytyi! Eilisen suurin murhe oli se, kun en antanut ottaa hiiriä saunaan. No, vauva salakuljetti omansa ja heiti sen vannaan. Sen jälkeen murhe olikin se, ettei sitä saanut yöksi viereen, kun se oli litimärkä. Suuret on murheet vauvan elämässä. Lähes kaikki on elämän ja kuoleman kysymyksiä. Illalla sängystä kuului pitkään sydäntä raastava nyyhkytys: "Äiti tuo hiirin tänne. Hiiri tänne. Äiiitiii hiirin tänne." Lopulta Himppu heltyi ja antoi omansa vauvan viereen. Ikuinen diplomaatti.

Tervehdyksiä ja piparkakkujuomaa

Torstai-illan onni on joulukorttien kirjoittamisessa ja Starbucksin piparkakku latessa. Kermavaahdolla tietenkin. Lentokentällä oli jo joulukuusi valaistuna. Kohta, oi kohta saa sytyttää Rauhalan ulkovalotkin. Eihän ensimmäiseen joulukuuta ole kuin kuusitoista päivää.

Varhaisteinin joulutoiveet top 12

Pötti on jättänyt joululahjatoivelistojaan jo syyskuusta lähtien. Hän on syntynyt elokuussa, joten heti syntymäpäivien jälkeen päästäänkin suoraan joulupakettien odotukseen. Tällaisia toiveita papereille on rustaantunut tänä vuonna. Löytyy siis kaikkea teipistä jalkapallomaaliin. Kun ihmettelin tätä, hän totesi: Mistä mä voin tietää, et paljonko oot aatellu panostaa tänä vuonna. Kelasin, et parempi vaan pyytää paljon. No niimpä. Tässä hänen toivelistansa, poimikaa vinkkejä, jos omasta perheestä löytyy samanikäisiä poikia.

Acon jalkapallomaali

Street-aiheisia piirrustussapluunoita.

Graffittiteippiä. Tämä oli mielestäni huvittavin!

Acon trampoliini

Valkoiset tennarit ja permanenttitusseja plus lupa tussata uudet kengät. :-)

House of Marley nappikuulokkeet

House of Marley bag of rythm käytettäväksi kuplahallissa ja nurtsilla futista treenatessa. (Selitys olis sisällytetty toiveeseen, ajatteli kaiketi, että menee paremmin läpi, kuin että mä haluun kuunnella tästä musaa)

House of Marleyn olkalaukku. Tämä oli suosikkitoiveeni, joten voi olla että tämä jopa toteutuu. Kassi on mitoiltaa juuri sopiva pariksi päiväksi, kun Pötti käy isällään.

iTunes lahjakortteja

House of Marley kuulokkeet

Adidaksen nyppyläpintainen jalkapallo

Tägitusseja

Tonttupaja

Illalla, kun pikkuiset töntöt tuhisevat sängyissään Pötin huoneessa on tonttupaja. Meidän pienillä ei ole tähän saakka ollut tyynyjä lainkaan ja suoraan sanottuna he nukkuvat niin mielikuvituksellisissa asennoissa, että en ole ihan varma, kuinka tarpeellinen hankinta tämä nyt oli. Joka tapauksessa pakkohan ne oli ostaa, kun sain hommattua kaksi kappaletta Puuha Pete tyynyliinoja ja Hemtexissä oli sopivat ja hyvät tyynyt tarjouksessa. En edes kehtaa kirjoittaa montako euroa nämä superlahjat tulivat maksamaan, puhutaan parkkirahoista, mutta uskon että ne ovat saajilleen mieluiset. Pötti on innokas apulainen, hän totesi tyynyliinat nähdessään, että: Noni muuta ei sit niille tarviikaan. Himpun ja Purren Puuha Pete -innostus on jotain käsittämätöntä. Voi, jos isommatkin pojat innostuisivat vielä noin vaatimattomista paketeista. Olen jo paketoinut aika monta lahjaa, mutta en ole löytänyt mieleistäni nauhaa niihin. Haluaisin kangasnauhaa, mustavalkoruudullista ja punavalkoruudullista. Yritän vielä haeskella. Kiinnitän nauhat yleensä ihan viimetingassa muutenkin, etteivät ne painu säilytyksessä. Joulu tulee, jee jee! Mutta sitä ennen on vielä isänpäiväkin edessä. Meidät lahjat tämän perheen isälle eivät todellakaan tänä vuonna hurmaa romanttisuudellaan, mutta poikien toiveiden mukaisesti tänä vuonna panostetaan huumoriin, eli "vedetään läpällä".