Joulumieli

Sairaana tai ei, niin aina on aikaa näperrellä kranssi. Olen ollut huipputyytyväinen rottinkiseen kranssipohjaan, jota olen tuunaillut vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Tänä vuonna kranssi on tosi simppeli. Havuja, valot ja hopeiseksi spraymaalaamani peura.

Kuusi tuotiin tänään sisään. Tarjoilin töntöille ulos pakkaseen lämpimät kaakaot. Himppu on oppinut käyttämään mikroa. Ovikello on soinut tiuhaan. Ihania joulumuistiaisia. Paketointia aina kun tönttöjen silmä välttää. Himppu sanoi tänään, että se ei haittaa, vaikka joulupukki ei ehtisikään meille, koska meillä on jo joulu täällä kotona. Kyllä ovat kaksi- ja kolmevuotias ihanassa iässä. Kaikki on niin ihmeellistä. Vaihdoin sohvatyynyihin jouluiset päälliset ja vauva katsoi touhua haltioituneena. Pienistä jutuista se on kiinni. Joulumieli meinaan.

Syksy

 

Syksy on tullut Rauhalaan. Kesä hävisi äkkiä. Tämä on se ainut aika vuodesta, jolloin takamaamme lukuisat haavat ja raidat ovat kaunista katseltavaa. Tuunasin etuoven kranssin syyskuntoon makutuomari Pötin avustuksella. Ajattelin laittaa pienen kranssin myös leikkimökin oveen. Vielä on niin nättiä. Kohta vaan märkää ja pimeää. Yritän nauttia aurinkoisista päivistä. Tänään oltiin ulkona varmaan kuusi tuntia yhteensä. Tein uuden kukkapenkin ja istutin 40 kappaletta syyssipuleita. Kun teen puutarhahommia ajattelen isääni. Hän oli innokas puutarhanhoitaja, kun olin lapsi. 

Haluaisin kompostin. Mutta sellaisen, jolle ei tarvitse tehdä juuri mitään ja tadaa yhtäkkiä on multaa! Isovanhempieni luona Pakilassa oli aikanaan valtavat kompostit, joissa muhi mustaa multaa. Isoisäni nosti pihalta madonlieroja kompostiin hommia tekemään. Se oli lapsen silmiin ihmeellinen juttu. Esitteli sitten meille niitä hyvin syöneitä, valtavan kokoisia kastematoja. Ne oli sellaiset perinteiset laudoista rakennetut systeemit, mullan syntyminen vaati oikeaa työtä. Kääntämistä ja aineksia oikeissa mittasuhteissa. En ikimaailmassa saisi aikaiseksi edes pelargoniaruukullista multaa, jos se olisi sellaisen työn takana. 

Täydellinen päivä

Tiedättekö, että kun elämä ja varsinkin arki on yleensä sellaista luovaa ongelmanratkaisukykyä vaativaa sössäämistä, niin joskus on päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin tanssi! Tänään ajoimme aamutuimaan Keimolan portille noutamaan Himpulle sänkyä. Onnistuin siis loppujenlopuksi saamaan kaksi mustaa Minnen sänkyä tori.fin kautta yhteishintaan 55 euroa. Jes. No samalla reissulla löytyi kaksi rottinkista "kukkakoria" Rauhalan portaille. Olin ajatellut, että haluan sellaiset, jotka sopivat isoon kranssiimme ja tadaa! Kuvissa korit eivät siis tietenkään ole siinä kohtaa mihin ne tulevat jäämään. Ajattelin istuttaa niihin jotain havukasveja, ehkä kartiotuijat tai jotain. Sitten vielä megabonuksena löysimme olohuoneeseen tapetin. Meillä on siis ollut puoliksi tapetoidut seinät siitä saakka, kun rakensimme laajennuksen. En varsinaisesti ole kiirehtinyt asian kanssa, koska olen halunnut, että valinta on varmasti oikea. Tai tämä on se selitys. Oikeasti rakastan tapettiosastoilla luuhaamista ja näytepalojen pyytämistä ja suunnittelemista. Ooh. No onneksi niitä projekteja tämän kokoisessa talossa riittää, vaikka tämä tapettiasia tulikin ratkaistua. Emme kuitenkaan ryhdy toimeen, ennen kuin hommat pihalla on edes jollain tolalla. Eilen tuli 1500 litraa multaa tontille. Vapaa-ajan ongelmia ei ole.

Ystäväni on avaamassa ekologisia arvoja edistävää sisustusliikettä. Niimpä Rauhalan arkea blogissa käynnistyy Method-kilpailu. Siitä lisää myöhemmin tänään. Edes kulmahampaitaan potevan kuopuksen kitinä ei haittaa, menen pakkaamaan mysliä ystäville. Heippa!

Kranssi

Meillä oli pieni kranssigate. Haaveilin jo viime vuonna kranssista, joka olisi sellainen, että sitä voisi tuunailla vuodenaikojen ja pyhien mukaan. Havuja talvella, tonttuja jouluna, lehtiä syksyllä, tipuja pääsiäisenä, kukkia juhannuksena ja niin edelleen. Intoilin tästä miehelle, joka ei mielestäni kiinnostunut asiasta yhtään. Tai ainakaan riittävän näkyvästi. Loukkaannuin. Tietysti. No, eilen matkalla futismatsiin hän viimein karautti Cobellon pihaan ja kävimme yhdessä valitsemassa sopivan "ovikranssin" Rauhalaan. Täytyy sanoa, että aika miehekkään kokoinen tuli. Miehen kommentti; ei mitään piiperrystä semmonen näyttävä, todella kulminoituu tässä. Itselleni mieluisin olisi ollut puolet pienempi, mutta hienohan se on. Varsinkin illalla, kun ulkovalo valaisee sen. Huomatkaa linssiluteet ikkunassa. Portaat valtataan harmaaksi ensi keväänä. En malttaisi odottaa. Kaiteetkin puuttuu vielä.