perjantai 5. joulukuuta 2014

Paketteja


Ostelen yleensä jouluksi pieniä paketteja pitkin vuotta, jotta vältän jouluviikkojen stressiä. Tämä vuosi on ollut poikkeus, sillä kirjat ja kaikki muut asiat ovat vieneet niin paljon ajatuksia ja aikaa, että marraskuun puolessa välissä kaapissa oli vasta muutama paketti. Ostan joka vuosi muutaman perinteisen lahjan lapsille. Jokainen saa yleensä jonkun kirjan ja pyjaman. Se on sellainen perinne. Että sitten voi illalla pukeutua siihen uuteen pyjamaan. Kivojen pyjamien löytäminen teinipojille on muuten haaste sinänsä ja vielä että löytyisi erilaiset kaikille. Pyjamat ovat tänä vuonna odotelleet kaapissa jo tovin, jopa niin kauan, että unohdin, että olin hommannut töntöille tämmöiset tiikeripyjamat (tai pijamit, kuten Himppu sanoo). Mummu hankki töntöille vielä ihanat tiikeriaiheiset ja maailman pehmeimmät aamutakit, että nyt on vermeet kunnossa. Aamuisin, ennen kuin alan lämmittää takkaa, Rauhalassa onkin aika viileää, joten aamupalalla on ihana kietoutua aamutakkiin, se on myös huomattavasti kätevämpää, kuin vauvan nykyinen tekniikka, jossa hän saapuu aamiaispöytään täkkiinsä kääriytyneenä. Meidän lapsista Onni ja vauva ovat erityisen vilukissoja. Joskus keväisin, kun Pötti ja Juho käyvät koulussa jo t-paidoissa, Onni vetää eteisessä takkia hupparin päälle.


Viikonloppu vaikuttaa leippoisalta. Äitini tulee itsenäisyyspäiväksi kylään. Sunnuntain aion viettää naapurini verstaassa. Ostin puolitoistavuotta sitten Espoon Kierrätyskeskuksen muuttomyynnistä Legopöydän. Sellaisen, joita ainakin minun lapsuudessani oli pankeissa. Joissa pystyi rakentelemaan legoilla sen aikaa, kun vanhemmat asioivat tiskillä. Se kaipaa kunnostusta, enkä ole edes aloittanut, mutta silti elän toivossa, että saan sen valmiiksi ennen aattoa. Se on tönttöjen huoneeseen aivan ihana. Etenkin Himppu on etevä rakentaja. Pöytä on odotellut varastossa oikeaa hetkeä aika kauan, hintakin oli päätähuimaava 5 euroa. Kärsin parhaillaan luonteelleni tyypillisestä kärsimättömyydestä, en millään jaksaisi odottaa aattoon saakka pakettien kanssa. Tekisi mieli joka päivä antaa pieniä paketteja kaikille. Aion kuitenkin pysyä lujana. Melkein kaiken olen paketoinutkin jo. Yksi ostosreissu Helsinkiin vielä ja sen jälkeen joulu voisi jo tulla!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti