Ihmeellinen päivä. Hirveen iso onnellinen asia on se, että sain neljännen kirjani käteeni ja olen sen ulkoasuun tosi tyytyväinen. Vaikka tekstin on lukenut tuhat kertaa ja taitonkin nähnyt etukäteen siinä on jotain taikaa, kun valmis teos on kädessä. Ihanaa. Hirveen iso ärsyttävä asia on meidän erikoinen naapuri, joka on päättänyt pystyttää mitään kysymättä rajalle vihreän verkkoaidan. Vähän kiva. Aita näkyy meidän puutarhaan koko matkalta, mutta he itse asuvat niin korkealla, etteivät näe sitä koskaan. Hedelmällisimmillään tämmösen selvitteleminen on juuri silloin, kun toinen on jo yön aikana käynyt pystyttämässä aidan seipäät rajalle. Mitään keskustelua ei myöskään tietenkään käydä siitä, että mitä materiaalia aita on tai minkä värinen. Tämä on tätä suomalaista omakotitaloasumista parhaimmillaan. Voi itku sanon minä. Yritän kuitenkin keskittyä olennaiseen ja iloita valmistuneesta työstä. Ensi viikonloppuna on muuten Helsigin kirjanmessut, jossa olen Esko Roine -kirjan tiimoilta lauantaina. Tulkaa moikkaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti