Mittumaari

Maarianhaminasta palaamisen ja Lohjansaareen lähtemisen väliin jäi ruhtinaalliset 10 tuntia. Siitä käytin pyykkäämiseen kolme tuntia ja nukkumiseen 5 tuntia. Pari tuntia pakkasin. Olin aivan poikki, kun pääsimme äitini kesäpaikkaan, mutta loppujen lopuksi oli mielettömän rento ja hauska juhannus. Hyvä kun lähdettiin, vaikka sadattelin aikatauluja mielessäni jo Ahvenanmaalla. Kuvassa reissutöntöt, joista toinen syö iloisena ja toinen vihaisena kalaa ja uusia perunoita. . Himppu ei tykännyt, kun kävin juttelemassa ja kuvaamassa kun hän oli isän kanssa mato-ongella. Kun kalaa ei kuulunut ärsyyntyminen vain lisääntyi. Äidin syy. Tietenkin.

Vauva pääsi ukin kanssa soutuveneeseen, tosin vain rantaveteen pyörimään, koska emme löytäneet pelastusliivejä. Onneksi ne löytyi pari tuntia myöhemmin ja pidemmät soutelut mahdollistuivat. Pikkuveljeni on hankkinut mökille 15 vuotta vanhan skootterin, jonka kyydissä istuminen oli Himpun koko Juhannuksen kohokohta. 

Ilta-aurinko värjäsi vastarannan keltaiseksi. Kokko poltettiin jo kymmenen aikaan, jotta pienimmätkin pääsivät iloitsemaan tunnelmasta.

Ahvenanmaa

Tasan viikko sitten, viime lauantaina starttasimme koko perhe 4.45 Rauhalan pihasta ja ajoimme Turkuun, josta jatkoimme laivalla Ahvenanmaalle. Kolme 2003 syntynyttä poikaamme pelaavat kaikki samassa jalkapallojoukkueessa ja osallistuivat siis tämän kesän Alandia cupiin. Yövyimme Käringsundin mökkikylässä Eckerössä, joka oli todella kiva paikka. Ohjelma oli hektinen 10 ottelua neljän päivän sisällä, joten vapaa-aikaa ei ollut liiaksi. Kuitenkin ehdimme pyöriä Maarianhaminassa, käydä Taffelin tehtaalla ja grillata joka ilta. Kuvakavalgadi on kohtuu surkea, ajoimme autolla joka päivä ohi sellaisten paikkojen, joita ehdottomasti halusin kuvata, mutta ne kuvaushetket hautautuivat kaiken muun alle. Niinpä luvassa on Instagram-terveiset. Oli hieno reissu! 

Avajaiskulkue päättyi Wiklöf Holding arenalle, alla poikien koko joukkue toimihenkilöineen. 

Himppu nautti isojen poikien seurasta. Töntö toimivat joukkueen maskotteina koko reissun ajan. 

Lilla Holmen on Maarianhaminan kivoimpia juttuja. Pieni kävelysilta johtaa saarelle, jossa on paljon erilaisia lintuja riikinkukoista papukaijoihin sekä ihania pupuja. Saaressa vieraileminen on ilmaista. Kaikki vaikuttaa hyvin hoideltulta ja etenkin papukaijat seurallisilta. Meidän kaikki lapset tykkäsivät tästä, suosittelen!

 Maarianhaminassa luuhasin muun muassa kukkakaupoissa. Ihania liikkeitä on koko keskusta pullollaan, mutta erityisesti kukkakaupat ja vintgaeliikkeet jäivät mieleen.

Ostin ihanan lampunkuvun 60-luvulta. Sen musta metallinen koristereunus hurmasi minut täysin. Se löytyi Söderbyn antiikkiliikkeestä 10 euron hintaan. Lisäksi löysin Nina Jareman kauniin emalilautasen ja Alice Vintagesta ostin Ålands blanding teetä. Myös keittiöpyyhe Farmorin lettuohjeen kera sekä macaron-leivoksen tuoksuinen kynttilä pääsivät ostoskassiin. Pienet kallet ovat tönttöjen löytöjä. Mustan torkkupeiton ostin Tyger och såntista se on Grispholmin. 

Peleissä kannattajille maistuivat berliininmunkit. Alla koko porukka meidän mökin edessä.

Koko reissun romanttisin hetki oli kun mies pomppasi autosta ulos matkalla laivarantaan ja kävi poimimassa muutaman unikon ojanpientareelta. Ne ovat niin kauniita, että ne näyttävät tekokukilta. Paluumatka laivalla sujui odottavissa merkeissä. Reissuväsymys painoi etenkin Himppua.

Ryteikkö

Meillä on ollut kohtalaisen rankka viikko, ilonaiheita pitää siis oikein etsiä, mutta onneksi puutarhatyöt käyvät terapiasta. Meillä oli tällainen ryteikkö meidän grillin ja terassin läheisyydessä ja se häiritsi, koska se oli lähinnä sitä missä aina istutaan. Teimme valtavan maanmuokkauksen (huom lapioilla, emme esim. kaivinkoneella). Kavoimme kallion tältä puolelta kokonaan esiin ja tasoitimme maan kaikkien miljoonan juuren repimisen jälkeen uudeksi istutusalueeksi. Nyt se näyttää vielä tyhjältä, mutta odottakaahan vain! Myllätessä löytyi nuo pari kivenlohkaretta, jonka päälle mies nosti puulevyn. Se pitäisi vielä sahata oikean mittaiseksi ja valtata pariin kertaan. Ahkera apulainen Pötti kantoi tänään 10 kottikärryllistä Kekkilän mustaa kuorikatetta viimeistelemään lopputuloksen. Nättiä tuli, vaikka tuo ympäristö tosiaan vaatii vielä aika paljon, ennen kuin siinä viheriöi nurmikko.

Terassi

Rauhalan takapihan terassi on kasvanut tänä kesänä unelmien mittaiseksi. Vanha terassialueemme oli 4,5 metriä leveä, nyt on 18 metriä. Halusimme ison terassin ja mahdollisuuden yhdistää jo olemassa ollut saunanterassi uuteen osaan. Ukki urakoi pari viikkoa ja tässä tulos! Älkää välittäkö sotkuisesta yleisilmeestä, takapihamme on täysremontissa, grillillekin tulee uusi paikka, joten sen osa ovat röykkiönä kallion päällä. Ensi kesän ohjelma onkin täten suunniteltu, tuon terassin kun sudin kolmeen kertaan Valtilla, niin menee hetki. Maltan tuskin odottaa, että siitä tulee yhtä kauniin harmaa kuin vieressä tönöttävästä vanhasta terassista.

Päiviä ilostuttaa myös uusi kesätyöntekijämme Hamtis, joka on Himpun kummitädin tytär. Hän on ollut tällä viikolla leikkaamassa nurmikoita, auttamassa pihahommissa. Bonuksena kävin vauvan kanssa Vantaalla katsomassa Pötin matsia. Ilma oli aurinkoinen, kuten pieni ukkokin. 

Tukholma

Koulujen päättäjäisviikon alussa matkasin kahden ystäväni ja Pötin kanssa Tukholmaan. Ilma oli kaikkea muuta kuin kesäinen. Palelin vaikka oli takki, lämpöasteet laivasta poistuessa tasan kahdeksan, mutta ihanaa silti oli. Pötti odotti eniten pääsyä Hollisteriin ja ostikin sieltä muun muassa viimeisessä kuvassa näkyvän hupparin. Haluaisin myös Rauhalan portaille tuollaisia Feta-kanistereita kukkapurkeiksi. Kuinka hauska idea! Himpulle löytyi mahtava lippis Gamla stanista. Kuinka rentouttavat kaksi päivää, oli ihana nähdä kavereita ja Pöttikin oli mainiota matkaseuraa. 

Pötti pieni hortonomi

Äitienpäivälahjaksi Pötiltä saamani auringonkukka on kasvanut huikeaan mittaan. Siinä on kaksi vahvaa vartta. Olen tässä jo viikon verran arponut uskaltaisinko shokeerata sitä siirtämällä sen isompaan ruukkuun. Pelkään, että se kuolee. Pötti kastelee sitä ahkerasti ja sitten noin joka toinen aamu ihmetellään miten paljon se onkaan taas kasvanut. Hortonomi-Pötti on myös innostunut kokeilemaan avokadon kasvattamista siemenestä huonekasviksi. Nyt jännitämme halkeaako siemen ja tekeekö se juuria. Mukavaa seurattavaa tällaiset pienet ihmeet. Minulla ei ole ollut vuosiin mitään huonekasveja, koska ahdistuin siitä, että tapoin ne aina. Lisäksi kissojen innostus erilaisten lehtien ja kukintojen syömiseen on rajoittanut tätä harrastusta. Pötin mukaan, ihminen tarvitsee ympärilleen eläviä asioita. Kuten muita ihmisiä, eläimiä ja kasveja. Että mukavaa, että Rauhalan viherkasvikanta lepää nyt jonkun muun harteilla. Odotan kauhulla Pötin kolmen viikon lomajaksoa isän luona, miten pirussa saan nämä pidettyä hengissä sen aikaa. Onkohan sellaista palvelua, josta voi tilata kasveille hoitajan? 

Lomalle

Viikonloppu, jota etukäteen pelkäsin on nyt onnistuneesti takana päin. Juhlimme koulunsa päättäneitä kotona perjantaina. Kaikki pojat saivat hienot todistukset, erityisen iloinen olin Pötin aherruksesta tänä keväänä, sillä hän nosti kaikenkaikkiaan kahdeksaa arvosanaa. Lisäksi hänet valittiin luokan ilopilleriksi. Ja Juhosta joka sai Reiluin luokkakaveri -stipendin. Koulunpäättäjäiskahveilla Rauhalassa jaettiin arvosanoja myös töntöille. Vauva sai rohkeudesta, oma-aloitteisuudesta ja liikunnasta kiitettävän ja Himppu saman huippuarvosanan hyvästä käytöksestä, huolellisuudesta, taiteellisuudesta sekä persoonallisesta suhtautumisesta elämään. Pötti jakoi erityismaininnan vauvalle huvittavuudesta ja Himpulle uskollinen ystävä -stipendin. Herkut Rauhalan kahvipöytään oli tehnyt ystäväni Milla. 

Viikonlopun ohjelmaan kuului lisäksi valmistujaiset, ylioppilasjuhlat sekä isoisäni 80-vuotisjuhlat, joissa oli aivan ihana tunnelma. Isovanhemmat ovat kyllä aina olleet yksi parhaista asioista elämässäni. Vielä eilen meillä oli koko poikakatras kasassa, jo tänään maanantaina kolme kaverusta matkasi Kuopioon. 

Ps. Eilisissä MasKin taitokisoissa kisasi kaikenkaikkiaan kolme meidän perheen futaria. Onni voitti kultaa omassa ikäluokassaan ja suoritti Palloliiton pronssisen merkin. Jihuu!

Kuva Ville Vintola